Ei kannata sekoittaa känniurpoutta vapauteen
Kuva: Elisa Stone / Unsplash
Kari Souto & Arttu Laakkonen: Vapaus. Vapaakytkin 2021. 193s.
Pahaltahan se kuulostaa kun pari keski-ikäistä isämiestä päättää julkaista kirjan kirjeenvaihdostaan ja aiheena on vapaus. Mutta joensuulaiset mainosmiehet Kari Souto ja Arttu Laakkonen päättivät tehdä juuri näin. He luovivat kaikenlaisten auto- ja moottoripyöräkliseiden sekä muun parissa taitavasti. Kumpikin jaksaa ajatella perusteellisesti ja kirjoittajina kumpikin on erinomainen. Kirja on naseva, sen lukee nopeasti ja paljon ajatuksia jää muhimaan.
Kirjan keskeisin johtopäätös pomppaa esiin teoksen keskivaiheilla kun sitä on jo jonkun aikaa tuskastellut, että miksi ne eivät vain sano sitä jo.
”Vapaus tai kuolema ei ole pelkästään mahtipontinen uhmaus, se on myös lakoninen toteamus asioiden tilasta.”
Vapaus ei ole sitä, että ei ole vastuuta. Ihminen on vapaa, halusi tai ei. Se tuo vastuun, otti sitä tietoisesti vastaan tai ei. Tämä on hyvä lähtökohta sen ymmärtämiseen, että olosuhteisiinsa ja ympäristöönsä vaikuttaa joko tietoisesti tai tiedostamatta. Kaikki teemme kumpaakin koko ajan ja meillä on erilaisista yhteiskunnallisista syistä johtuen siihen erilaiset mahdollisuudet.
Maailma ei tuhoudu
Ihminen lajina on känniurpovaiheessa. Tämä on nimitykseni sille taaperoiän vaiheelle, jossa taitoja ja voimaa on kirmata, pomppia, kiivetä ja ties mitä, mutta järki ei ole pysynyt lainkaan mukana kasvamisessa. Sen vuoksi sitten usein törmäillään vauhdikkaasti. Aiheutetaan tuhoa ja kaaosta. Se on suloista tiettyyn pisteeseen saakka, mutta rajansa kaikella.
Ihmisestä on tullut maapallon tilaa muuttanut ja muuttava geologinen voima – luonnonvoima.
Maailma ei tuhoudu. Edes ihmislaji tuskin tuhoutuu näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Luultavasti ei tule mitään apokalypsiä, jonka jälkeen se yksinäinen sankari kulkee säteilevässä autiomaassa. Sen sijaan meneillään on jatkuva, hidas murentuminen, jonka myötä menetetään valtavan paljon kaunista ja tärkeää.
Puhutaan antroposeenista. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmisestä on tullut maapallon tilaa muuttanut ja muuttava geologinen voima – luonnonvoima. Se tuo meille velvoitteen aikuistua ja ymmärtää, että meistä jokainen on vastuussa koko biosfääristä. Kyllä, se on aika kuumottava ajatus, mutta ei siitä mihinkään pääse.
Vapautta on kyetä ja osata
Minulle vapaus on sitä, että minulla mahdollisuus hoitaa arkeni töineen, lapsineen, kissoineen, parisuhteineen, harrastuksineen sun muineen sillä tavalla, että se on hyvä minulle, läheisilleni ja biosfäärille. En osaa ajatella, että vapaus olisi vapautta näistä asioista. Kuten aiemmin kirjoitin, vastuun kantamiseen tarvitaan vapaus.
Olen siitä jo aiemminkin kirjoittanut, että vapaus on minulle sitä, että minulla on kyvyt ja taidot kantaa itse vastuu elämästäni. Tämä liittyy tiiviisti hyvin arkisiin ja konkreettisiin asioihin. Tiedän, että ruokasooda ja väkiviinaetikka ovat kissa- ja lapsitaloudessa suorastaan taianomaisia ihmeaineita, etenkin yhdessä käytettynä. Osaan laittaa ruokaa ja leipoa. Osaan tehdä pikkuremontit ja kunnostukset kotona. Osaan käyttää leivinuuniani. Osaan jonkin verran korjata ja huoltaa polkupyörääni. Ymmärrän edes jonkin verran siitä, mikä pitää autoni liikkeessä siihen saakka kunnes voin luopua omasta autosta.
Pitkä ja työläs prosessi
Osaan käyttää leivinuuniani.
Koska minut kuten useimmat muutkin kivekselliset on kasvatettu mieheksi (aivan kuten useimmat kassittomat on kasvatettu naiseksi) eikä ihmiseksi, on vapauteni ollut pitkä ja välillä työläskin prosessi. Ja se on kesken. Arki tuli elämääni vasta lasten myötä, joten olin ehtinut haahuilla ja sekoilla aika pitkään sitä ennen.
Runnon tässä vapauden käsitteen aika pieneen lokeroon, johon se ei oikeasti mahdu, mutta yhtä huonosti se mahtuu siihen Soudon ja Laakkosen lähtökohtaan, jossa vapaus on auto tai moottoripyörä alla ja tyhjä maantie edessä. Ja tietenkin myös Souto ja Laakkonen ymmärtävät tämän.
Suurin osa siitä, mistä puhumme kun puhumme vapaudesta onkin itse asiassa vain vastuunpakoilua. Lisätietoa kirjasta Soudon Vapaakytkin-blogissa.
Pasi Huttunen, @paspah
