Avoin kirje joulupukille
Arvoisa Joulupukki!
Kiitos edellisen joulun lahjoista. Sukat ovat olleet oikein kestäviä. Taitavat olla oikein Sidosteen sukkia. Shamppoo on ollut todella monikäyttöinen. Sen lisäksi, että pesuaine puhdistaa tehokkaasti, se on liottanut osan hiuksistani. Varsinkin otsatukkaa on lähtenyt. Myös haivenia ohimoilta on varissut ja päälaella harventumista havaittavissa. Kerrassaan vahvaa ainetta.
Syksy on ollut sateinen. Sanovat ilmastonmuutoksen syyksi, kun talvisateet ovat lisääntyneet. Ihmiset eivät ymmärrä, että tätä menoa lapsemme lilluvat liejussa puolet vuodesta. Välillä on ollut niin pimeää, etten ole nähnyt nenänvartta pidemmälle saatikka omia ajatuksiani.
Lapsilleni en ole ollut kiltti. Eipä siinä, eivät hekään minulle. Eskarilainen on onneksi kovin omatoiminen, mutta kolmevuotias riehuu aivoini riekaleiksi. Kun on nukkumaanmenon aika, alkaa armoton ralli ja touhu. Aina on se kuuluisa ”yksi asia” tekemättä. Pissalla käyntiä, janoa, nälkää, Nallukka sitä ja Killukka tätä.
Aamuisin uhmaikäinen järjestää kylmiä väristyksiä ja aivosolujen umpisolmuja. Joka ikinen asia on huonosti. Kaikki maailman tavarat ja lelut pitäisi kerätä mukaan päiväkotiin. Pieni japanilainen on välillä niin täynnä roinaa, että sivuikkunasta täytyy kuikkia päätä ulos, jotta näen edes auttavasti suunnan. Onneksi minulla on pitkä kaula. Kirahviksi haukkui joku armeijassa.
Vaimon kanssa olemme väleissä. Riitelemme yllättävän harvoin, vaikka seitsemäs avioliittovuosi on tilastollisesti pahin. Vaimolle toivoisin lahjaksi vähemmän syyllisyydentunnetta. Hän on mielestäni erinomainen äiti lapsillemme. Toivoisin myös, ettet ottaisi tänä jouluna vaimoani syliin. Se oli viime jouluna tosi kiusallista ja puhuivat kylillä pitkään.
Hyvä Joulupukki. Tiedoksenne, että kävin kauppakeskuksessa jouluostoksilla. ”Pukin apuna”, niin kuin sanotaan. Vaikka ihmiset ovat kiireisiä ja kyntävät kengät märkinä adventtisohjossa, he olivat juttutuulella. Näin hyllyjen välissä rupattelevia vanhoja tuttuja, naapureita ja koulukavereita. Kinkut ostoskärryissä kiillellen vaihtelivat kuluneen vuoden kuulumiset. Oli päästy opiskelemaan ja ikuiseen lepoon. Eroja, potkuja, asunnottomuutta ja alkoholisimia. Rakastumista, palkankorotusta, matkustamista ja perheenlisäystä. Yksinäisyyttä ja kiusaamista, tukemista ja sopimista. Sellaisia ihmiset marketeissa juttelivat.
Onkohan tarkkailijatonttu jo raportoinut sinulle, kuinka hienoja hetkiä meillä on ollut perheen kanssa? Talvella kävimme keskiviikkohiihdoissa monta kertaa. Maalissa maistui munkki ja lämmin mehu. Pokaalisade oli valtaisa. Loppukesällä lapset oppivat löytämään suppilovahveroita (eivät oppineet vielä syömään). Olemme usein leikkineet olohuoneen karvamatolla koiraleikkiä. Melko monesti olen ollut äitikoira ja joskus kivi. Saunassa leikimme arvuutusleikkiä ja välillä huudamme ikkunasta kadulle: ”Moro! Osta poro!”. Illalla, kun lapset on saatu sänkyihin, olen silittänyt heidän hiuksiaan ja kertonut heidän olevan tärkeitä ja rakkaita. Lopuksi olen kuiskannut tosi hiljaisella äänellä, että me huolehdimme äidin kanssa heistä aina.
Joulu on joillekin raskasta aikaa. Etsi valtakunnan yksinäisin ja köyhin lapsi. Anna hänelle lahjoja. Ilahduta epätoivoisinta ja puolusta pelkäävää. Anna aikuisille aikuisuutta. Tuothan kaikenkokoisiin perheisiin rauhaa ja rakkautta.
Niin. Ne minun tämän joulun lahjatoiveet. Uusi läppäri (ehkä Applen), mikroaaltouuni (mielellään rosteripinnalla), luistelusukset (lauhankelin kilpamallit) ja hierontalahjakortti (ei pakollinen).
Tervetuloa aattona! Kadun päähän ja oikealle. Harmaa farmari pihassa. Takapuskurissa lommo.
Hyvää joulua sinne Korvatunturille!
Lapselliset miehet blogiyhteisöstä,
Antti Kanto
