Aurinko huijaa meidät luulemaan että kaikki on hyvin – päätin uskoa!
Media on ottanut tavakseen käydä keväisin kertomassa siitä hetkestä kun lehmät päästetään pitkän talven jälkeen laitumille. Se eläinten riemu on elähdyttävää. Yhtä hyvin ne jutut voisi silti tehdä siitä, kun lapset pääsevät pitkän talven jälkeen vaivattomasti ja mutkattomasti kirmailemaan pihalle.
Tässä on nyt joitakin päiviä ollut niin lämpimiä säitä, että lapsia ei ole juuri näkynyt. Ovat ne välillä käyneet jotain syömässä ja juomassa, mutta pääosan ajasta on vähän epäselvää, että missä kohtaa tätä lähiympäristöä ne viilettävät.
Aurinko lämmittää ja herättää kehot ja mielet uudenlaiseen virkeyteen, joka on talven pimeydessä pelkkä haave. Naapurin pihasta löytyy tietenkin trampoliini ja läheisen lammen rannassa asiaa keksitään kirjaimellisesti tikuista.
Ei veden tarvitse enää paljoa lämmetä, niin järvien rannat syövät päivistä tunnin jos toisenkin.
Polkupyörät, potkulaudat, rullaluistimet, skeittilaudat ja kaikki muut nopeasti etenevät ja maltillisen vaarantunnun nostattavat kapistukset on voinut taas kaivaa varastosta samalla kun on saatu sysättyä sinne talven lumihelvetistä muistuttavat lapiot ja kolat.
Kohta voin lähteä omien vanhempieni mailla olevaan kuusikkoon napsimaan kerkkiä. Pojat voivat taas keksiä tikusta asiaa. Aina keksivät kun päätyvät metsään.
Eikä tämä kevään riemu puraise pelkästään lapsia. On siinä isälläkin kaikista kireistään huolimatta uuden elämän alkamisen tuntua. Lukioaikoina törmäsin koulun pihalla erääseen kaveriini, joka istui portailla auringon helottaessa lämpimästi. Hän puhkesi valistustuokioon.
– Tässä näin keväisin kun aurinko paistaa lämpimästi, niin se saa kehossa erittymään sellaisia aineita, jotka saavat meidän luulemaan, että kaikki on ihan hyvin. Ei kannata uskoa, aurinko huijaaa! Kaikki on edelleen ihan päin persettä! hän julisti vakaalla ja määrätietoisella kyynikonäänellään.
Tästä vein mukanani elämänopetuksena sen, että aurinko tosiaan saa paremmalle mielelle. Ei tässä nytkään ole mikään elämäni olosuhteissa niin radikaalisti muuttunut. Se, mikä on hyvin, on edelleen hyvin ja ne päin honkia menevät asiat menevät sinne edelleen. Siitä huolimatta kohtaan nämä asiat lämpimässä ja kirkkaassa kevätpäivässä aivan eri tavalla kuin pimeyteen ja lumi-infernoon uupuneena. Pian alkava sadekin tuntuu mukavalta vaihtelulta hellepäivän jälkeen.
Aurinko on tervetullut huijaamaan meitä huomattavasti enemmän kuin viime kesänä. Googletelkaa huviksenne katsottavaksi joku video niiden lehmien riemusta jos ette ole nähneet. Samaistun täysillä. Katteettoman optimismin tuomalla ehdottomalla varmuudella totean, että tästä se lähtee!
Pasi Huttunen, @paspah
