Aamuvirkkujen ehdoilla
Me ihmiset jakaudumme aamu- ja iltavirkkuihin. Ensimmäiset singahtavat ylös sängystä virkeinä kukonlaulun aikaan, jälkimmäisiltä kannattaa kysellä kuulumisia oikeastaan vasta iltauutisten tienoilla. Kyse on kronotyypistä (’kronos’ = aika, kr.). Se on tutkitusti tosi juttu – jonkinlainen evoluution jäänne, johon liittyy fysiologiaa ja hormonitasapainoja. Ja kuten toiset ovat vasen-, toiset oikeakätisiä ei vuorokausirytmiä ole yhtään sen helpompi muuttaa.
Ja kuten kaupassa myydään saksia lähinnä niille oikeakätisille, ovat yhteiskunnan monet puolet saneltu aamuvirkkujen ehdoilla. He ovat heränneet ensin, ja ehtivät luultavasti sitä tautta määritellä virastojen aukioloajat ja monet muut jutut. Nuorena opiskelijarenttuna voi vielä heräillä iltapäivällä, ja oikeasti saada jotain mielekästä aikaan saman päivän aikana.
Vanhemmuus sotkee unikuviot todella pahasti ja tekee muutenkin peruuttamatonta vahinkoa.Öisin heräilevä pieni vauva oli yökyöpelille oikeastaan ihan mukavaa seuraa. Sitä sai kokea olevansa jotenkin hyödyllinen kun kronotyypiltään toista ääripäätä edustava äiti hoiteli aamut. Taaperot osaavat myös nukkua iltavirkulle mieluisasti, ainakin siihen asti kun niitä täytyy herätellä kouluihin ja päiväkoteihin. Tässä vaiheessa alkaa alamäki.
Iltavirkun kaltainen ihmisriekale, allekirjoittanut, oppii kyllä heräämään ennen seitsemäksi viritettyä vekkaria, ongelma ei ole siinä. Ongelma on siinä, että oli univaje minkä mittainen hyvänsä, iltakahdeksalta hermostoon iskee virtapiikki eikä mistään nukkumaanmenosta kannata haaveilla saman vuorokauden puolella. Jos joskus tuleekin nukahtaneeksi sohvatyynyjen sekaan jo kymmenen tienoilla, niin voi olla varma siitä, että aamukahdelta sisäinen kello sanoo nukutun jo tarpeeksi. Unet ovat parhaimmillaan viiden, ja oikein hyvänä lomapäivänä kuuden tunnin mittaiset.
Miksi meidän sitten on pyrittävä vuorokausirytmiin joka suosii puolta ja sorsii toista? Esimerkiksi mallimaa Virossa kaikki julkiset paikat ja virastot aukaisevat ovensa vasta yhdeksältä. Ja kaikki toimii siitä huolimatta. Ehkä jopa hieman paremmin. Miksiköhän? Suosin matkustellessani välimeren maita, sillä monissa vanhoissa ja viisaissa kulttuureissa kokoonnutaan illallispöydän ääreen vasta kymmenen aikoihin. Unirytmi vaikuttaa luonnollisesti myös ruoansulatuksen ja näläntunteen kaltaisiin seikkoihin.
Koronavuosien jälkeen on useilla yrityksillä ollut vaikeuksia saada jengiä palaamaan etätöistä toimistolle. Miksiköhän? Olisiko siinäkin mieltä, että työntekijän sisäinen tuotantokapasiteetti nousee kun hommia saa hoitaa itselle mielekkäämpään tahtiin? Suurin osa kronotyyppejä käsittelevistä artikkeleista liittyy siihen, millaisia negatiivisia terveysvaikutuksia iltavirkut kohtaavat tässä aamuihmisten tyranniassa. Suomalaisten suuri ylpeyden aihe: kahvin kittaaminen selittynee sekin sillä, minkä verran keskimäärin joka toinen meistä joutuu pannua aamupäivän ajan kallistamaan.
Lapsien kasvatuksen kontekstissa omasta kronotyypistä kannattaa olla tietoinen.Omien rajojen tuntemista jne. Ei kannata ottaa syyllisyydentuntoja siitä, että jälkikasvulle saattaa aamuisin tulla rähistyä, tai vastaavasti aamuvirkku ei enää jaksa valvoa illalla hampaidenpesua niin tarkkaan. Vanhemmuuden alkutaipaleella unenpuute iskee vasten kasvoja kronotyypistä riippumatta. Tilannetta voi helpottaa lepäämällä oikeaan aikaan – siis silloin kun keho oikeasti kaipaa uudelleenkäynnistystä.
Kommentit (0)