Tiedonhaun alkeet
Suomen Kirjastoseuran julkisti nyt kesäkuussa selvityksen kirjastojen taloudellisesta vaikutuksista. Raportin mukaan kirjastot tavoittavat Suomessa 97% 10–14-vuotiaista lapsista ja nuorista. Mieletöntä!
Itse olen viime aikoina miettinyt kirjastojen merkitystä tiedonhaun opettamisen näkökulmasta. Nykyinen mediakulttuuri vaatii ihmisiltä uudenlaisia taitoja arvioida tiedon luotettavuutta. On valeuutisia, disinformaatiota, trollausta ja erilaisia valtarakennelmia, joiden seassa luoviminen merkitsee sitä, että tieto kannattaa aina tarkistaa useista lähteistä.
Haluaisin opettaa omille lapsilleni monipuolista tiedonhakua jo ihan pienestä pitäen.
Olen huomannut, että lapset ovat myös tällaisten asioiden suhteen hyvin erilaisia.
Ketunhäntä hahmottaa luonnostaan isoja kokonaisuuksia ja erilaisia rakenteita. Hän osaa hyödyntää kirjojen ja lehtien sisällysluetteloita ja haluaa ymmärtää juurta jaksaen, miten YouTube toimii.
Sudenkuono sen sijaan haluaa elää sääntöjen mukaan ja kokea olonsa turvalliseksi. Hän lukee kirjat ja lehdet säntillisesti alusta loppuun, eikä mieti, mitä eri osat ja rakenteet edustavat tai mikä niiden käyttötarkoitus on.
Kysyin Sudenkuonolta tänään päiväkotimatkalla, mitä sisällysluettelo hänen mielestään tarkoittaa. ”Se on varmaan jotain syötävää. Niinku hampurilaisen sisällä on niitä täytteitä”, Sudenkuono vastasi.
Karhuntassu taas elää edelleen täysin omanlaisessaan maailmassa, jonka aiheet ja hierarkiat vellovat mielivaltaisesti sinne tänne.
Samaan sisällysluetteloa käsittelevään kysymykseen Karhuntassu vastasi näin: ”Mä luin just yhtä kirjaa, jossa kerrottiin avaruudesta. Jos maapallo ois omenan kokoinen, me ei kyllä mahduttais sen pinnalle. Mieti, se ois pienempi kuin Pluto! Omenassa on se kuori ja sit siinä sisällä on sitä omenaa. Me ollaan siinä kuorella vaan.”
Hippasen ohi aiheen.
Tiedonhaun alkeiskurssi on siis selvästi Kiikkuvan kirjapyllyn nuorimmilla pojilla vielä kesken.
Lasten kannalta kirjasto on paikka, jossa pääsee helposti käsiksi tietoon. Pienikin lapsi oppii hyvin nopeasti, mistä paikasta tutussa kirjastossa löytyvät ne itselle mieluisimmat kirjat, levyt tai pelit. Vähitellen yhä useammat kirjaston osastot tulevat tutuiksi ja lapset oppivat hyödyntämään niitä erilaisissa tilanteissa.
Kirjastossa tiedonhaku on konkreettista. Kävely eri hyllyltä toiselle havainnollistaa, kuinka erilaisista näkökulmista asioita voi tarkastella. Toisella hyllyllä maailmaa katsotaan tietokirjojen näkökulmasta ja toisella hyllyllä musiikin tavoilla.
Nyt kun olen vähitellen opettanut Ketunhännälle ja Sudenkuonolle tietokoneen ja netin käyttöä, olen huomannut selityksissäni turvautuvani kirjastometaforiin. Olemme jopa yhdessä miettineet, minkälainen kirjaston osasto Pikku Kakkosen netti olisi. Kuka sivuston sisällön on valinnut ja tehnyt? Entä minkälainen osasto olisi Wikipedia? Miltä näyttäisi kirjaston osasto, jota kuka tahansa voisi muutella ja täydentää?
