Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Syysloman lukukirjat

19.10.2017

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä vietetään tällä viikolla syyslomaa. Vaikka lomailu ei lähtökohtaisesti tarkoitakaan meidän perheessä pelkkää rentoutumista, olemme silti ennättäneet tehdä jo monia kivoja juttuja yhdessä: olemme metsäretkeilleet, askarrelleet syksyisiä luontoaskarteluja, käyneet kiipeilemässä, kyläilleet ja tietysti lukeneet.

Viime kesänä keksin ehdottaa lapsille omia kesäkirjoja. Nyt syyslomalla lanseerasin onnistuneesti syysloman lukukirja -käsitteen. Esitin asian niin, että lastenromaanin lukeminen kuuluu ehdottomasti jokaisen itseään arvostavan koululaisen syysloman ohjelmaan.

Jokainen lapsi sai siis loman alussa valita itselleen kirjastosta kivan lukukirjan, joita sitten lueskelimme loman ensimmäisinä iltoina ennen nukkumaanmenoa vieretysten meidän vanhempien sängyllä.

Näillä lukukirjatempauksillani haluan luoda lapsille lukemiseen liittyviä lomarutiineja. Samalla toivon, että lasten lukutottumukset monipuolistuisivat nykyisestä.

Ketunhäntä lukee edelleen arkisin ainoastaan Aku Ankkoja sekä sarjakuvaa ja pidempää kertomusta yhdistäviä Kapteeni Kalsari -sarjan kirjoja, mutta ei oikeastaan muuta. Perinteisempiä lastenromaaneja ja satuja Ketunhäntä tykkää kyllä kuunnella, mutta ei harmikseni edelleenkään lue itsenäisesti.

Sudenkuono sen sijaan on kova poika lukemaan koulussa. Joka viikko hän raportoi tarkasti, kuinka monta lukukirjan sivua hän on viikon lukutunneilla edennyt. Sudenkuonolle lukukirjan lukeminen koulussa on tehtävä, jonka hän haluaa muiden koulutöiden tavoin suorittaa täydellisesti. Toivoisin, että Sudenkuono vähitellen löytäisi myös kirjojen tarinat ja mielikuvitusmaailmat sivunumeroiden takaa.

Karhuntassun lukutaito taas ei ole viime aikoina kehittynyt juurikaan. Hän tunnistaa joitakin kirjaimia ja osaa yhdistellä muutamia äänteitä, mutta ei vielä lue. Kirjojen kuuntelijana Karhuntassu on kuitenkin ihanan kaikkiruokainen. Hän kuuntelee mielellään pidempiä ja lyhyempiä kertomuksia, kuvilla tai ilman. On oikeastaan ihanaa, että yksi lapsista nauttii edelleen myös ihan pienten lasten kuvakirjoista.

No, mitkä kirjat lapset sitten valitsivat syysloman lukukirjoiksi? Tässä lyhyet esittelyt:

 

Alexander Mc Call Smith: Akimbo ja leijonat

Ketunhäntä päätyi itselleen tutun kirjasarjan kolmanteen osaan. Ketunhäntä luki sarjan ensimmäisen osan kesällä ja selvästi tutun päähenkilön luokse olikin helppo ja mukava palata.

Akimbo-kirjat kertovat siis 8-vuotiaasta Akimbosta, joka asuu Afrikassa aivan riistanhoitoalueen tuntumassa. Akimbon isä on riistanhoitaja ja hänen mukanaan Akimbokin pääsee jännittäviin seikkailuihin.

Akimbo ja leijonat -kirjassa Akimbo lähtee isänsä mukana pyydystämään vaarallista leijonaa. Täysikokoisen leijonan sijaan he nappaavatkin vahingossa leijonan pennun. Ja tietysti Akimbo ja pentu sitten ystävystyvät.

Akimbo ja leijonat -kirja oli selvästi Ketunhännän mielestä koskettava ja surullinen. Hän kyynelehti silloin tällöin lukiessaan ja halusi tarkasti kertoa, mitä kirjassa milloinkin tapahtui. Myös kirjan yksinkertaiset kuvitukset innostivat Ketunhäntää.

 

Martin Widmark: Uimahallin arvoitus

Sudenkuono valitsi lukukirjakseen helppolukuisen lasten dekkarin Lassen ja Maijan etsivätoimisto -kirjasarjasta. Erityisesti Sudenkuonon valintaan vaikuttivat värikäs kuvitus (Helena Willis) sekä kirjan alkulehdiltä löytyvä kaupungin kartta. Muistan itsekin lapsena rakastaneeni kirjoja, joissa oli mukana kartta. Sudenkuono on henkeen ja vereen karttojen ystävä.

Uimahallin arvoitus -kirjassa päähenkilöt Lasse ja Maija ottavat selvää, kuka on syyllinen uimahallin joulutapahtuman kummiin kolttosiin. Eikä lastendekkari tietysti sen erikoisempaa juonta kaipaakaan. Mukana tapahtumissa häärää useampiakin epämääräisiä henkilöitä, kuten outo hiippari joulupukin naamari päässään, erikoisesti käyttäytyvä uimavalvoja sekä uimahyppääjäkuuluisuus.

Sudenkuono luki kirjaa innokkaasti, tutki välillä karttaa ja esitti silloin tällöin oman epäilyksensä syyllisestä. Mutta Sudenkuono poti myös huonoa omaatuntoa siitä, että unohti välillä, mitä kirjassa olikaan viima aikoina tapahtunut. Kirja ei siis imaissut Sudenkuonoa ihan täydellisesti mukaansa.

Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala

Karhuntassun ”lukukirjaksi” valikoitui veljien suostuttelun päätteeksi äänikirjaklassikko Suomen lasten Kalevala.

Sekä Ketunhäntä että Sudenkuono ovat noin kuusivuotiaina lumoutuneet täysin tästä kyseisestä äänikirjasta, joka sisältää siis Elias Lönnrotin Kalevalan tarinat suorasanaisina versioina. Tarinoiden väleihin on äänikirjassa sommiteltu hieman kanteleen soittoa sekä näytteitä alkuperäiseepoksen runokielestä.

En ole oikein ikinä ymmärtänyt, mikä tässä äänikirjassa koukuttaa perheemme lapset, mutta jokin Kalevalan hurjissa tarinoissa kuitenkin kiinnostaa heitä kaikkia.

Karhuntassun ”lukukirjaa” onkin tämän syysloman aikana kuunnellut yhden lapsen sijasta kolme lasta. On ollut suorastaan huvittavaa seurata, kuinka villit pojat hiiren hiljaa ja liikkumattomina kuuntelevat kanteleen rämpsähdyksiä lastenhuoneen kaaoksen keskellä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »