Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Minkälaista lukutaitoa tarvitsemme tulevaisuudessa? Tokaluokkalainen kertoo

19.05.2019

Tässä ajassa on hyvin tyypillistä, että asiantuntijat toisensa jälkeen kirjoittavat paatoksellisia tekstejä lukutaidon merkityksestä. Olen syyllistynyt samaan itsekin.

Miksi vain harvoin antaudumme pohtimaan erilaisia skenaarioita siitä, kuinka lukutaidon kulttuurinen merkitys mahtaa tulevaisuudessa muuttua?

Toimittaja ja käsikirjoittaja Riku Siivonen sohaisi mehiläispesää huomauttaessaan Ylen kolumnissaan, että tekstin aika on ohi. Hänen mukaansa kirjallisuus ja tekstilukutaito ovat vain historiallinen ajanjakso muiden joukossa. Ajanjakso, joka ajautuu nyt kohti loppupistettään.

Allekirjoitan itse pelottavan monet Siivosen näkemyksistä, mutta samaan aikaan koen, että tulevaisuutta rakentavat voimakkaasti oman sukupolveni sijaan tulevat sukupolvet.

Kysytään siis, mitä mieltä tokaluokkalainen on tästä. Minkälaista lukutaitoa tarvitsemme ja emme tarvitse tulevaisuudessa?

”Sadan vuoden päästä ei kyllä varmasti ole enää tavallisia kirjoja”, tokaluokkalainen Sudenkuono pohtii aluksi. ”Silloin on varmaan vain digitaalisia kirjoja, joista luetaan erilaisia merkkejä ja lyhenteitä. Niiden lukeminen vaatii kyllä ihan uudenlaista lukutaitoa.”

No entäs äänen, kuvien ja videoiden valta? Tuleeko se lisääntymään?

”Ehkä ensin vois olla vähän niinku välivaihe. Että olisi sellaisia kirjoja, joissa kuvat ja videot selittäisi sanoja. Sitten ne kaikki lopulta yhdistyisi ja niistä tulisi niitä uusia merkkejä. Ja niitä digitaalisia kirjoja voisi sitten lukea ääniohjauksella.”

Mutta miten tämä vaikuttaisi ihmisiin? Mitä ihmisten pitäisi osata tulevaisuudessa?

”Ainakin paljon eri kieliä; tietokonekieliä ja eri maiden kieliä. Koska kaikki tieto saattaisi olla ihan eri kielistä. Että vaikka suomenkielistä tietoa ei enää olisikaan, vaan kirjojen kieli olisi ihan uusi kieli”, tokaluokkalainen maalailee.

Miten ihmiset sitten oppisivat lukemaan tulevaisuudessa?

”Koulussa ei olisi koulukirjoja, vaan kaikille olisi aivokypärä, joka kasvattais älyä. Ne ihmiset, jotka haluaisi oppia enemmän, kuin tavallisiin aivoihin mahtuu, vois tehdä aivojen suurennusleikkauksen.”

Entäs eriarvoistuminen? Kenellä olisi tulevaisuudessa pääsyy tiedon äärelle?

”No jos kaikilla olisi se aivokypärä, niin köyhät ja rikkaat oppisivat yhtä paljon”, Sudenkuono vakuuttaa.

”Kirjastosta kaikki voisi lainata niitä digitaalisia kirjoja. Ihmisten ei tarttis itse omistaa kirjoja ollenkaan, koska kaiken voisi saada kirjastosta.”

 

Lue myös nämä:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »