Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Miksi pienelle lapselle kannattaa lukea?

06.01.2019

Kirjanmerkki-podcastin uusimmassa jaksossa käsitellään pienen lapsen ja aikuisen yhteisiä lukuhetkiä. Podcastissa haastatellaan Lukukeskuksen Emmi Jäkköä, jolla on paljon fiksua ja perusteltua sanottavaa siitä, miksi jo ihan pienelle vauvalle on tärkeää lukea ja lorutella. Kannattaa kuunnella tuo jakso!

Kun itse sain ensimmäisen lapseni kymmenen vuotta sitten, olin täysin ylimotivoitunut nuori äiti. Halusin tehdä ihan heti kaikkea kivaa oman vauvani kanssa. Suoritin äitiyttäni äärimmäisen aktiivisesti. Muistan olleeni jopa hieman pettynyt siihen, että vastasyntynyt vauva nukkui niin paljon, eikä jatkuvasti kaivannut minun aktiivista hemputustani ja pömpötystäni.

En tiedä, ovatko tällaiset tunteet uusille äideille tavallisia, mutta omaa oloani helpotti aikanaan se, että tajusin aloittaa vauvalle lukemisen ja loruttelun. Tuntui hyvältä, että oli jotain yhteistä tekemistä. Jotain sellaista, josta vauva piti ja joka tyydytti oman puuhasteluntarpeeni.

Loruttelin siis vauvoilleni jatkuvasti. Ensin Ketunhännälle ja myöhemmin Sudenkuonolle ja Karhuntassulle. Kaikelle arkiselle tekemiselle oli omat lorunsa, satunsa tai laulunsa; vaipan vaihdoille, yhteisille pötköttelyhetkille ja jumppatuokioille, ruokailuille, pesuille, vaatteiden vaihdoille, iltaan, aamuun ja keskipäivään. Koko päivärutiinimme rakentui erilaisten luku- tai lorutteluhetkien varaan.

Vasta myöhemmin olen miettinyt sitä, että mitä hyötyä tästä jatkuvasta lukemisesta ja loruttelusta on ollut? Vai onko siitä ollut hyötyä? Ja kenelle?

Tässä muutamia huomioitani siitä, miten varhaislukeminen on vaikuttanut Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten elämään:

 

1. Lapsista on kasvanut keskustelevia

Sanotaan, että perheissä, joissa luetaan paljon, myös keskustellaan tavallista enemmän. Minusta tuntuu, että juuri lukeminen ja loruttelu on osaltaan kasvattanut Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapista vuorovaikutteisia. He katsovat tuntemattomiakin ihmisiä rohkeasti silmiin, ovat aktiivisesti läsnä ja ottavat osaa keskusteluihin.

Kun pienen vauvan kanssa loruttelee tai runoilee, hän etsii aikuisen silmät ja toistaa ilmeitä. Kun itse olin nuori äiti, juuri tuo vuorovaikutuksen taso, jonka loruttelu vauvan kanssa avasi, tuntui palkitsevalta.

 

2. Kiinnostus kirjoihin ja kieleen on syttynyt varhain

Kun yhteisiä lukuhetkiä on harrastettu vauvasta asti, ääneen lukemista on ollut luontevaa jatkaa myös myöhemmin. Vieläkin kirjat ja lukeminen ovat minulle ja lapsilleni tärkeä yhteinen harrastus ja puheenaihe. On kivaa, kun on lasten kanssa yhteisiä kiinnostuksenkohteita.

Opettajat ja muut ammattikasvattajat myös muistavat aina kehua Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten laajaa sanavarastoa. Olen itse joskus miettinyt sitä, kuinka suppeaksi arkinen sanavarasto pienen lapsen kanssa keskustellessa helposti typistyy.

Muistan esimerkiksi vaiheen, jolloin olin vielä lasten kanssa kotona ja he halusivat vain päivästä toiseen tuijottaa lähistöltä löytyviä ajoneuvoja ja toistella niiden osia. Tuolloinkin yhteiset lukuhetket tarjosivat arjen sanavarastoon kaivattua monipuolisuutta.

 

3. Lapset rakastavat rutiineita

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä luku- ja lorutteluhetket ovat aina pitäneet yllä tiettyä päivärutiinia. Olen aika rutiinikeskeinen ihminen, joten tarkka päivärytmi helpotti aluksi juuri omaa jaksamistani silloin, kun olin lasten kanssa kotona.

Mutta toki lukemiseen ja lorutteluun perustuvat päivärutiinit olivat tärkeitä myös lapsille, kun he olivat pieniä. Esimerkiksi päiväunille nukahtaminen onnistui tutun sadun avulla astetta helpommin. Etenkin Ketunhäntä oli aikanaan huono nukahtamaan ja muistan, että luin hänelle nukahtamishetkillä aina kirjoja, joissa lopuksi käytiin nukkumaan. Hidastin sadun lopussa lukunopeuttani niin, että Ketunhännän silmät alkoivat lupsua.

 

4. Sisarussuhteet ovat vahvistuneet

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä lasten ikäerot ovat pienet. Koen, että lukuhetket ja loruttelu ovat tukeneet perheemme sisarussuhteita. Loruttelun avulla ihan pienikin isosisarus on voinut osallistua vauvan hoitoon.

Lisäksi lukuhetkien avulla on ollut helppo varmistaa, että jokainen lapsi sisarusparvessa saa riittävästi läheisyyttä ja henkilökohtaista huomiota vanhemmilta. Lukuhetkillä aina jokainen on vuorollaan päässyt äidin syliin. Välillä taas veljesten välisiä jännitteitä on käsitelty sisarussuhteista kertovien satujen avulla.

 

5. Ei saa unohtaa äidin mielenterveyttä

Kuten postauksen alussa kuvasin, pienelle lapselle lukeminen ja loruttelu on ollut tärkeää myös minulle vanhempana. Lorutteluhetket tarjoavat vahemmille mahdollisuuden puuhastella jotain jo ihan vastasyntyneen vauvan kanssa. Ainakin omalle mielenterveydelleni loruttelu oli aikanaan hyväksi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »