Lasten kanssa kirjastossa

Lapset arvostavat kirjastoissa hyvin eri asioita kuin aikuiset. Lasten kannalta onkin mielekästä, että kirjastot muuttuvat koko ajan toiminnallisemmiksi ympäristöiksi, jotka huomioivat erilaisten asiakkaiden mieltymykset ja tarpeet.

Tässä viisi havaintoa siitä, mikä kirjastossa kiinnostaa meidän perheen lapsia.

1. Tutut kirjat

Aikuisen näkökulmasta kirjastoon mennään etsimään inspiroivaa, kutkuttavaa, ja ennen kaikkea jotain ihan uutta luettavaa.

Väärin.

Lapsi haluaa lainata lempikirjansa, joka on luettu joka ilta viimeisen puolen vuoden ajan. ”Mutta tämä kirjahan meillä on jo kotona”, huokailut eivät auta, sillä lempikirja on lempikirja kirjastossakin.

Mikäli omaa lempikirjaa ei löydy, lapset valitsevat kirjoja, joissa seikkailevat lastenohjelmista tutut hahmot. Nalle Puh, Turtlesit tai Pikku kummitus Lapanen. Aikuista kyllästyttää. Kirjoissa on tarjolla niin paljon mielenkiintoisia uusia hahmoja ja monipuolisempia sankareita. Mutta ei. Miksi vaihtaa hyväksi havaittu sankari uuteen?

2. Sosiaaliset tilanteet

Oma sukupolveni on kasvatettu ajattelemaan, että kirjastossa pitää hiippailla ja kuiskutella. On hävettävää, jos tuoli vahingossa nirhaisee lattiaa ja siitä kuuluu ääni. Erityisen hävettävää on, jos oma lapsi meluaa kirjastossa. Toisia kirjaston käyttäjiä saa häiritä vain, jos kyseessä on akuutti sairauskohtaus.

Ylisosiaalisten lasteni näkökulmasta hissuttelu kirjastossa on paitsi täysin naurettavaa myös muinainen toimintamalli. Kirjastohan on mitä parhain paikka tavata uusia ihmisiä. Kaikkien kanssa pitää saada vähän jutustella, vitsailla ja pelleillä.

Mikäli uusia painikavereita ei löydy lastenosastolta, lapset siirtyvät yhdellä sulavalla kuperkeikalla aikuisten puolelle ja käyvät nykimässä hihasta sitä kaikista nyrpeintä setää, joka jurottaa sanomalehtien luona.

3. Pelit

Helsingin kaupungin kirjastojen lastenosastoilla on nykyään pelitabletteja, joilla lapset saavat vapaasti pelailla digitaalisia pelejä. ”Ihanaa”, kiljuvat lapset. ”Rasittavaa”, huokaisee äiti.

Rasittavaa siksi, että kolmen sisaruksen yhteinen pelituokio vaatii aina sääntöjä, keskustelua ja tiukkaa aikataulutusta, jotta tilanne ei eskaloidu tappeluksi. Vanhemman rooli on jälleen kerran toimia erotuomarina. ”Jokainen saa pelata viisi minuuttia.” ”Otan aikaa kännykällä.” ”Pelivuoro vaihtuu nyt!” Joskus tämä tuomarointiin kyllästynyt erotuomari varaa pisimmän pelivuoron itselleen. Lapset katsovat kateellisina vierestä, kun äiti pelaa.

Myös kirjastosta pois lähteminen on pelitablettien takia paljon hankalampaa kuin ennen. Ainut, mikä toimii, on uhkaus siitä, että se, joka ei lähde heti, ei pääse mukaan lainausautomaatille. Mistä pääsemmekin sulavasti seuraavaan kohtaan.

4. Automaatit

Lainaus- ja palaustuautomaatit ovat lapsille ikuinen riidanaihe ja neuvottelutaitojen koetinkivi. Kuka saa laittaa kirjastokortin viivakoodinlukijaan? Kuka saa avata kirjakassin? Kuka saa painaa nappia? Kuka saa lukea minkäkin kirjan viivakoodin? Kuka saa asetella kirjat palautushyllyyn? Kuka saa ottaa kuitin?

Kirjojen palautus ja lainaus automaatilla on lasten mielestä maailman ihaninta. Vielä ihanampaa on vain pullojen palauttaminen kauppaan.

Aikuisen näkökulmasta automaatit ovat vähentäneet kirjastojen henkilökohtaista palvelua. Kaikki pitää tehdä itse.

Lasten näkökulmasta kirjastopalveluiden automatisaatio on tervetullut edistysaskel. Kaiken saa tehdä itse. Mikä onni!

5. Tapahtumat

Lähikirjastossamme järjestetään paljon lapsiperheille suunnattuja tapahtumia. On Harry Potter -iltaa, koodaustyöpajoja, musiikki- ja teatteriesityksiä, askartelua ja satuhetkiä.

Oman lähiökirjaston tapahtumiin on helppo osallistua, sillä niiden tunnelma on yleensä salliva. Ei haittaa, vaikka tukka olisi likainen tai lapsilla pelkät sukkahousut jalassa.

Lasten mielestä on aina jännittävää, jos tuttu kirjasto on koristeltu uudella tavalla. Kattoon liimattu paperilepakkokin riittää. Kirjaston tapahtumat ovat lapsille jotain juuri sopivan turvallista ja samalla jotain ihan erityistä.

Toisinaan vilkkaat poikamme tosin kaipaisivat kirjaston tapahtumiin enemmän toiminnallisuutta ja fyysisyyttä. Jos joskus edes saisi luvan kanssa ryömiä tuolien alta tai jumpata tai tanssia kirjastossa. Miltä kuulostaisi lapsiperheiden kirjastosuunnistus, lasten kirjadisco tai kirjallinen temppurata?

Jäämme innolla odottamaan.