Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto yllättäviä käänteitä

09.11.2017

Olin niin onnellinen, kun Sanna Manderin kirja Avain hukassa nimitettiin Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Onnellinen siksi, että Avain hukassa on ihana kirja. Onnellinen siksikin, että lasten runoteos voitti viimeksi Finlandia-palkinnon vuonna 2005, eli yli 10 vuotta sitten.

Hyvin usein juuri lasten runoteokset ovat niitä ensimmäisiä kirjoja, joiden avulla lapset tutustutetaan kirjallisuuden maailmaan. Runoilla ja loruilla voidaan vaikuttaa ihan pientenkin lasten kielelliseen kehitykseen. Lasten runoteoksilla on siis täysin omanlaisensa mielettömän arvokas rooli lastenkirjallisuuden kentällä.

Haluaisin, että ihan pienille lapsille suunnatun kirjallisuuden arvostus lisääntyisi tulevaisuudessa.

Ja toivoisin, että kuvitus ei olisi aina se lastenkirjan tarinaa ja tekstiä syventävä elementti, vaan että tilanne voisi joskus olla myös toisin päin. Että kuvituksen kertomia itsenäisiä tarinoita arvostettaisiin joskus ihan kirjallisuuspalkintojenkin tasolla. Lapsille kuvitus kertoo kuitenkin aina tarinoita. Monesti jopa tekstin muotoon tuotettuja tarinoita tärkeämpiä ja omempia tarinoita.

On kiinnostavaa ajatella, mitä uutta runous ja kuvitukset voivat kertoa meille esimerkiksi erilaisuudesta ja sallivuudesta. Näistä teemoista, jotka yhdistävät monia tänä vuonna ilmestyneitä lastenkirjoja.

Olin siis salaa innoissani, sillä ajattelin, kuinka sopivasti sekaisin lastenkirjallisuuden kenttä menisi, jos kuvittaja ja vielä runoteos voittaisi tänä vuonna Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Sitten tänään Yle uutisoi, että Manderin kirjaa syytetään plagiaatiksi.

O-ou. Yhtäkkiä keskustelua käytiinkin ihan uusista teemoista: Siitä, miten trendit muokkaavat kuvittajien työn jälkeä. Siitä, voiko moni tekijä saada samanlaisia ideoita samaan aikaan. Siitä, kuinka julkaistut lastenkirjat heijastelevat aikaa ja ihmisten aikaan kiinnittyvää estetiikan tajua.

Yhtä tärkeää tai tärkeämpääkin olisi ollut keskustelu siitä, kuinka suuri kuvituksen rooli lastenkirjassa yleisesti ottaen on. Ja keskustelu siitä, arvostetaanko lastenkirjallisuuden kentällä riittävästi runoteoksia.

Enpä haluaisi nyt olla Anna Puu, joka tänä vuona valitsee Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan.

Voi olla, että vaikka Manderin kirjan plagiointiväitteet osoittautuisivatkin perättömäksi, ei runoteos tänäkään vuonna voita Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »