Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Kirjoja prinsessoille

24.11.2018

Monet lapset ihastuvat ennen kouluikää prinsessoihin. Voidaan puhua prinsessakaudesta. Prinsessakausi on vähän kuin uhmaikä tahtoikä: toisilla se on lievä, toiset eivät kohtaa sitä oikeastaan ikinä ja toisilla se on raju, eikä välttämättä mene ohi ikinä.

Prinsessakauteen liittyy yleensä kiinnostus prinsessasatuihin. Saduista nautitaan muun muassa prinsessaelokuvien, prinsessalastenohjelmien, prinsessakirjojen ja prinsessaleikkien muodoissa. Erityisesti Disney on kaupallistanut vanhat prinsessasadut niin totaalisesti, että mitä tahansa saa nykyään prinsessa-aiheisena.

Huomasin kerran ruokakaupan ilmoitustaululla mainoksen lasten prinsessafutiskerhosta. Samana päivänä ohitseni juoksi pieni tyttö letti viuhuen ja prinsessajalkapalloa potkien.

Tiedän vanhempia, jotka ovat lastensa prinsessakaudesta vain ja ainoastaan innoissaan. He kenties jakavat lastensa kiinnostuksen hyväkäytöksisyyteen, laittautumiseen, rooliasuihin ja romantiikkaan.

Toisia tällainen ylenmääräinen ihanuus saattaa hämmentää tai kummastuttaa. Heille minulla on hyviä uutisia: Nykyään prinsessa voi olla paljon muutakin kuin Disney-prinsessat. Prinsessa voi olla älykäs, harkitseva, kuriton tai viiltävän hauska. Ja tämä näkyy ihanasti myös lastenkirjallisuudessa.

Tässä kolme erilaista kirjavinkkiä prinsessafaneille:

Satu Erra, Johannes Erra & Ilona Partanen: Todellisten prinsessojen kirja

Tätä kirjaa suosittelen kaikille lapsille, jotka ikinä osoittavat minkäänlaista kiinnostusta prinsessoja kohtaan. Lisäksi teos tarjoaa hyvän tietopaketin pikkuprinsessojen vanhemmille. Jos missaatte tämän kirjan, ette ikinä saa irti kaikkea kiinnostavaa lapsenne prinsessavaiheesta.

Todellisten prinsessojen kirja on tietokirja. Se esittelee vahvoja kuninkaallisia naisia ja heidän saavutuksiaan. Esittelytekstien lisäksi kirjassa kerrotaan oikeiden prinsessojen elämästä: heidän harrastuksistaan, politiikasta ja siitä, kuinka vaikeaa joskus on olla prinsessa.

Lasten tarinallisia tietokirjoja on viime aikoina julkaistu ihastuttavan paljon. Ne tarjoavat ihania uusia näkökulmia eri aiheisiin ja opettavat, että myös tieto voi olla hauskaa ja kiinnostavaa.

 

Walt Disney: Prinsessa Ruusunen

Tämä Disneyn elokuvaan perustuva kuvakirja oli oma suosikkikirjani pienenä. Disneyn Prinsessa Ruusunen elokuva ilmestyi jo vuonna 1959, mutta omassa lapsuudessani elokuviin pääsi vain harvoin. Prinsessatarinat nautittiin ensisijaisesti kirjoista.

Muistan, että tässä kirjassa minua viehätti se, että kuningas ja kuningatar saivat vauvan. Rakastin vauvoja. Toiseksi ihaninta Prinsessa Ruususen tarinassa oli se, että siinä oli taikaa ja hyviä haltijoita. Myös omat lapseni ovat lukeneet tätä kirjaa mielellään. Heitä kiinnostaa tarinassa ennen kaikkea se, että se on jännittävä.

Disneyn uudemmistakin prinsessaelokuvista on tehty paljon kirjoja. Joskus elokuvaa käsittelevän kirjan lukemisesta voi olla hyötyä: elokuvan pelottavia, kiinnostavia tai vaikeita kohtauksia voi kirjan avulla käsitellä uudestaan ja turvallisesti omassa tahdissa.

 

Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikki

Lampelan ja Reittun Prinsessa Pikkiriikki -hahmo on uuden ajan Peppi Pitkätossu. Tällainen rääväsuinen henkilöhahmo tuo tietysti prinsessasatujen perinteeseen ihanaa uutta kapinallisuutta. Tosin olen kuullut, että joissakin perheissä lapset ovat ottaneet Prinsessa Pikkiriikin toimintatavoista mallia vähän liiankin tosissaan. Prinsessa Pikkiriikki on uhmakas ja epäkohtelias, mutta kaikessa keskenkasvuisuudessaan hyvin rakastettava.

Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset fanittavat Prinsessa Pikkiriikkiä, mutta eivät ole ainakaan toistaiseksi kopioineet hänen tuhmurointejaan. Heissä riittää kyllä kapinallisuutta itsessäänkin, joten kenties esikuvalle ei ole riittävästi tarvetta.

Prinsessa Pikkiriikki -kirjan sadut rullaavat eteenpäin äärettömän vauhdikkaasti ja mukaansatempaavasti. Henkilöhahmot ja tapahtumakäänteet esitellään niin nopeasti, että rauhallisempi ihminen ei ehdi edes ajatella lausetta loppuun, kun ollaan jo seuraavan puolivälissä. Tällainen moderni kerrontatyyli on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten kirjoitettu tekstikin voi mukailla mediakulttuurin nopeatempoisuutta.

 

P.S. Prinsessasatuja käsitellään myös Kirjanmerkki-podcastin kolmannessa jaksossa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »