Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Joulusatu jokaiselle päivälle

02.12.2018

Olen vähän onneton joulukalenteri-ihminen. Suklaakalentereita en ole harrastanut ikinä ja myös muovikrääsää sisältävät kalenterit oikeastaan vain ärsyttävät.

Kun lapset olivat pienempiä, meillä oli käytössä itse tehty joulukalenteri, johon ”tonttu” toi yön aikana jonkun pienen yllätyksen jokaiselle lapselle. Yleensä tontun yllätys oli manteli tai xylitol-purkka, ei mitään sen isompaa.

Lapset olivat tietysti innoissaan. He etsivät tonttua ja olivat näkevinäänkin hänen vilahtavan jossain monta monituista kertaa.

Tontun joulukalenteriin liittyi kuitenkin kaksi ikävää haastetta. Ensimmäinen oli se, että tonttu osoittautui joka vuosi ihan kamalan hajamieliseksi. Noin joka toisena yönä hän unohti kalenterin yllätyksen kokonaan.

Toinen haaste oli se, että lapset olivat kalenterin yllätyksistä niin innoissaan, että alkoivat joulukuun aikana herätä joka aamu aikaisemmin ja aikaisemmin vain ennättääkseen ensimmäisenä kalenterille. Ja jos kalenterille ennätti aamulla ensimmäisenä Karhuntassu, hän söi armotta myös isoveljiensä yllätykset.

Tästä kaikesta aiheutui tontulle paitsi stressiä myös univelkaa, ja lapsille riitoja riitojen perään.

Tänä vuonna yksikään Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapsista ei enää kaivannut tontun joulukalenteria. Nyt perheessämme on käytössä vain Ketunhännälle rakas Aku Ankan mainoskalenteri. Ei muuta. Ja täytyy sanoa, että on ihanaa lasketella kohti joulua ilman pienintäkään kalenteristressiä.

Yksi jouluperinne on kuitenkin sellainen, josta emme ole vielä valmiita luopumaan: Tuutikki Tolosen ja Liisa Kallion Joulusatuja-kirja. Se sisältää 24 lyhyehköä jouluista satua. Sadut ovat keveitä, mutta niissä on hieman utuinen tunnelma ja ripaus perinteistä mystiikkaa. Kirja sopii mielestäni ihan kaiken ikäisille. Oma suosikkini Joulusatuja-kirjan saduista on satu nimeltä Joulumansikat. Siinä päähenkilö Maikki löytää pihaltaan kesäisen ja maistuvan mansikan keskeltä lumikinosta. Tietysti mansikka osoittautuukin taikamansikaksi.

Luemme kirjasta yhden sadun joka päivä. Jos jonain päivänä sadun lukeminen unohtuu, kukaan ei ole millänsäkään. Luemme vain sitten seuraavana päivänä kaksi satua.

Ja mikä parasta, satukirjaan kuuluu myös äänikirja. Jos lapset haluavat kuunnella jonkun saduista useamman kerran peräkkäin, se onnistuu leikiten.

 

P.S. Lue myös Emilian pesue -blogin ihanasta joulukalenterista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »