Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Erilainen karhu lisättyä todellisuutta lastenkirjoissa

26.01.2018

Jouluna 2016 annoin Karhuntassulle lahjaksi Kaisa Happosen kirjoittaman ja Anne Vaskon kuvittaman kirjan Mur, eli karhu. Vasta myöhemmin sain kuulla, että kirjaan kätkeytyy mieletön lisätyn todellisuuden animaatiomaailma.

Mur, eli karhu -kirjalle on toteutettu oma laajennetun todellisuuden sovellus, jonka voi ladata kännykälle tai tablet-laitteelle. Kun kirjan kuvia katsoo sovelluksen läpi, ne heräävät eloon. Sovelluksen avulla lukija voi astua sisälle kirjan animoituun maailmaan ja suorittaa siellä pieniä tehtäviä.

Lisätty todellisuus tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ympäröivään todellisuuteemme liitetään tietotekniikan avulla erilaisia elementtejä, joita voi katsoa esimerkiksi älypuhelimen ruudulta. Lisätty todellisuus rikastaa siis konkreettisia esineitä tai kuvia esimerkiksi teksteillä, videoilla tai äänillä. Mur-sovelluksessa lisätty todellisuus laajenee vielä kokonaiseksi todellisuudesta irralliseksi animaatiomaailmaksi, eli kyseessä on tarkemmin sanottuna laajennetun todellisuuden sovellus.

Lisätyn todellisuuden on arvioitu lisääntyvän lähitulevaisuudessa suorastaan eksponentiaalisesti. Tällä hetkellä lisättyä todellisuutta hyödynnetään jo jonkun verran mainoksissa, oppikirjoissa ja tietysti digitaalisissa peleissä. Lastenkirjoihin liitetty lisätty todellisuus on monesti aivan kuin taikuutta, niin harvinaista ja uutta se vielä on.

Mur, eli karhu -kirjan sovellus on juuri jotain ihan ennen näkemätöntä. Se on suuren maailmaan tyyliin toteutettu visuaalisesti vaikuttava kokonaisuus, joka on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin.

Kirjan tarina käsittelee kaikessa yksinkertaisuudessaan erilaisuutta. Mur ei halua nukkua talviunta, kuten muut metsän karhut. Hän ei ole tavallinen karhu. Tämä erilaisuus ei kuitenkaan hetkauta Mur-karhua, joka lähes jääräpäisesti jaksaa etsiä itselleen sopivia tapoja elää, olla ja toimia.

Erilaisuuden lisäksi kirjassa sivutaan lapsiperheissä aina yhtä ajankohtaisia nukkumisen, nukkumaanmenon, valvomisen ja unettomuuden teemoja. Kun muita metsän karhuja väsyttää, Mur tuntee itsensä täysin virkeäksi.

Mur-sovelluksen tehtävät eivät kuitenkaan käsittele näitä kirjan suuria teemoja. Sovelluksen avulla lukija saa kyllä kokea, miltä Mur-karhun syksyisessä kotimetsässä näyttää, ja hän saa pyydystää tähtiä taivaalta, mutta erilaisuuteen tai unettomuuteen sovellus ei millään tavalla ota kantaa.

Miten upea Mur-sovellus olisikaan, jos sen animaatiot vielä temaattisellakin tasolla jatkaisivat kirjan tarinaa?

Olen tällä viikolla tutkinut Mur-sovellusta lasten kanssa. Tuntui erikoiselta räplätä älypuhelinta kesken iltasatutuokion, mutta niin me kuitenkin teimme.

Lapset suhtautuivat kirjan ja laajennetun todellisuuden yhteiseloon hyvin eri tavoilla. Sudenkuono innostui sovelluksesta kaikista eniten. Hän tutki kirjan sivuja moneen kertaan ja arvioi toteutusta analyyttisesti palvelumuotoilun näkökulmasta: ”Tässä kohdassa ei ihan tiedä, mitä pitäis tehdä.”

Ketunhäntää sen sijaan kiinnosti Mur-sovelluksen tekninen toteutus. ”Miten tää on tehty?”, Ketunhäntä tiedusteli moneen kertaan. ”Miten mä voisin tehdä tämmöisen itse?”

Karhuntassu taas ei paljon sovelluksesta piitannut. ”Äiti, laita se kännykkä pois ja lue tämä kirja”.

Tärkeä kysymys onkin, johdattaako lisätty todellisuus lastenkirjan lukijan todella syvemmälle kirjan maailmaan vaiko sittenkin johonkin täysin kirjoista erilliseen maailmaan.

Mitä mieltä olette?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »