Kun vanhemmuus vanhenee, niin idealismi karisee ja rajaaminen, kieltäminen ja ei tulevat kehiin. Näillä arjen lauseilla ja teoilla – kenties poislukien minä rakastan sinua ja olet ihana – on menty pitkälle nyt 4-vuotiaiden kolmosten kanssa.

Ne näyttävät kirjoitettuna tylyiltä. Ja kuulostavat kieltämättä sanottuinakin, mutta nämä helmet ovat oikeasti tuoneet perheeseemme iloa ja hyvinvointia. Kun äitillä on hyvä olla, kaikilla on hyvä olla.

Kolme pyllynpyyhintää ja 50 kysymystä

Selvittäkää tällä kertaa riitä keskenänne. Vanhemmuuden ensimetreillä minulla oli idealistinen ajatus, että vanhemman tulee mennä väliin joka riitaan ja törttöilyyn. Nyt ymmärrän, että hulluksihan siinä tulisi.

Tee itse, osaat kyllä. Äiti auttaa sitten jos tarvitsee.

Kokeile ensin tehdä itse.

Käyn joskus vessassa syömässä, koska se on meillä ainoa lukittava sisätila. Asiaa ja vauhtia on toisinaan niin paljon, että en kerta kaikkiaan pysty syömään lasten ympäröimänä. On niitä kertoja, kun yhden voileivän aikana pitää käydä pyyhkimässä pylly kolme kertaa ja vastata 50 kysymykseen. Jossain vaiheessa sitä vaan hiljaisesti luovuttaa ja kippaa aterian biojätteeseen. On myös niitä kertoja, kun pyllynpyyhintää tai kysymyksiä ei ole, mutta meteli ja vauhti ympärillä ovat niin pökerryttäviä, että en kykene siinä hälyssä saamaan mitään kurkusta alas.

Teeskentelen kylmän viileästi, että en huomannut pastillivarkautta.

Sormien läpi katsominen on huipputärkeä taito kenelle tahansa (ainakin useamman) lapsen vanhemmalle. Pitäisi olla supersankari, että voimat riittäisivät jokaiseen riitaan, muksaisuun tai varkauteen puuttumiseen. Kun oma ämpäri on täydehkö, teeskentelen kylmän viileästi, että en huomannut pastillivarkautta, sisaruksen hiuksista vetämistä tai tahallista jogurttilammikon levittelyä ruokapöydälle.

Joskus, aika useinkin on itse asiassa hyvä sanoa kyllä. Kyllä, saat kun x/y/z on hoidettu. Hyvällä monikkovanhemmalla on aina pino kiristystyökaluja taskussaan. Niitä kannattaa hyödyntää etupainotteisesti, että vessassa käynnistä ei tarvitse vääntää kahta minuuttia ennen nukkumaanenoa, eikä niiden varantoa  ikinä, ikinä, ikinä saa päästää ehtymään. Kyllä, luetaan. Mutta ensin hammaspesu. Kyllä – mutta ei nyt.

Mielestäni ei lähtökohtaisesti ole vanhempien tehtävä leikkiä lapsen kanssa.

Äiti ei nyt leiki. Tänään on jo tehty yhdessä tosi paljon asioita ja nyt on sellainen hetki, että lapset voivat leikkiä keskenään (tai lapsi voi leikkiä hetken itsenäisesti). Olen muutenkin siinä mielessä, ehkä jonkun mielestä tylsä, vanhanaikainen tai huono vanhempi, että mielestäni ei lähtökohtaisesti ole vanhempien tehtävä leikkiä lapsen kanssa, kunhan muulla tavalla tarjotaan huomiota, syliä ja vuorovaikutusta.

Äiti on nyt väsynyt. Äiti lepää hetken ja jaksaa sitten taas. Unihäiriöisenä ja lähes alituiseen väsyneenä äitinä yritän välttää tätä väsymyspuhetta, mutta sittekin on paikkansa. Haluaisin antaa lapsille mallin siitä, että aikuinenkin saa olla kuormittunut. Aina ei tarvitse jaksaa, ja on tärkeä kuunnella itseään. Että aikuinenkaan ei ole superihminen, ja on parempi hengähtää hyvissä ajoin ja pitää itsestään huolta jatkuvasti eikä vasta sitten, kun kamelin selkä on jo katkennut.