Hyppää sisältöön

Arkistojen kätköistä: kysymyksiä ja vastauksiakin, osa 4

Julkaistu
Arkistojen kätköistä: kysymyksiä ja vastauksiakin, osa 4

”Muistiinpanovihkon” etusivulta. Kuva: Kirjoittaja

Trooppisen sunnuntaiaamun ratoksi, kun kaksi kolmesta vauvasta nukkuu rauhassa päiväunia, kaivelen blogiluonnosten ja -muistiinpanojen arkistoja. Käytyäni ensin avovarpain lämpimänkostealla pihamaalla tallustelemassa.

Pimeässä, kohisevassa lastenhuoneessa neiti A:n ja herra C:n unta valvoessa lattialla istun. Eipähän tarvitse kaukaa hypätä, jos käsky käy. Läppärin ruutu tuomassa valoa hämärän keskelle, päivänpaisteen tunkeutuessa mausteeksi pimennysverhon raosta. Tuuletin, kirjahylly (jonka lastenkirjojen rivit ovat vielä korkkaamatta), kolmosjunan istuinosat pinossa vieressäni ja toisella puolella äitiyspakkauslaatikko täynnä hyttyssuojia, liinoja, peittoja, kantoreppua ja mitä vielä. Hoitaja on neiti B:n kanssa olohuoneessa, ja myöhäisessä vauvailtavuorossa ollut puoliso nukkumassa. Pyykit pyörimässä ja vauvoilla mahat pullollaan kaurapuuroa, poislukien maidolla täytetty herra C, jolle poikkeuksellisesti ei puuro maistunut.

Tässä julkaisematta jääneitä pohdintoja, suoraan sarjanukutuskammarista!

Tuntuiko erilaiselta odottaa kolmosia?

– Moni on tätä kysynyt. Erilaiselta verrattuna mihin? En osaa sanoa, koska raskaus oli ensimmäiseni ja tuntui minusta normaalilta. Yksösraskaus tuntuisi varmaankin epänormaalilta tämän jälkeen.

Tuttavapiiriin vauvauutisten äärellä läheiseni kysyi: ”Ai vain yksi?”

– Kyllä. Eiköhän se yksi ole edelleen standardi, vaikka omasta normaalista tulikin vaivihkaa minulle (ja ilmeisesti myös joillekin läheisilleni) se tyypillinen raskaus. Saan vieläkin itseni kiinni katselemasta muiden raskausmahoja miettien, onkohan siellä kaksi, kolme vai neljä vauvaa. Ja ihan lopuksi: vai kenties ainoastaan yksi?

Minulle määrättiin tarvittaessa otettavana rauhoittavia lääkkeitä raskausaikaisiin uniongelmiin. Kolmiolääke. En halunnut käyttää sitä yhtään enempää kuin koin jaksamisen näkökulmasta pakolliseksi. Kumpi on parempi: sinnitellä vähemmillä yöunilla vai ottaa useammin lääkettä?

– On parempi nukkua vaikka sitten lääkityksen turvin. On tärkeää, että mieliala pysyy hyvänä, lääkärini ohjeisti. Tästä voi olla montaa mieltä, ja meinasin moneen otteeseen jo poistaa tämän hankalan kysymyksen vastauksineen. Kannattaa tarkasti pohtia hoitohenkilökunnnan kanssa omaa jaksamista suhteessa riippuvuuden muodostumisen riskiin ja mahdollisiin lapseen kohdistuviin vaikutuksiin. Käypä hoito -suosituksen mukaan: Unilääkkeiden käyttöä tulisi välttää raskauden aikana, sillä kaikki unilääkkeet läpäisevät istukan. Jos unilääkkeitä joudutaan käyttämään, käyttö tulisi olla satunnaista ja annokset mahdollisimman pieniä. 

Käsivarret ja sormet puutuivat raskaana ollessa öisin ja pohkeita pakotti. Onko tämä normaalia?

– Kyllä. Se johtuu yleensä turvotuksesta, joka voi aiheuttaa puutumisen lisäksi nivelkipuja. Ja tämähän oli pientä.  En onneksi ehtinyt rastia ruutuun kaikkia raskausajan mahdollisia pikkuylläreitä. Painonnousu (kyllä), turvotus (kyllä), pahoinvointi (ei missään vaiheessa!), päänsärky (harvoin), närästys (välillä), ummetus (ei), verenvuoto (ei), hiivatulehdus (ei), kutina (ei), genitaaliherpes (ei), anemia (ei, aloitin tosin raudansyönnin heti kun hemoglobiini lähti vähänkin luisuun), raskausarvet ja muut ihonmuutokset (ei juuri), suonikohjut (ei), suonenvedot (harvoin), peräpukamat (ei), nivelten kipeytyminen (ei), raskausdiabetes (ei, kaksi kertaa testattu).

Edistääkö vauvojen vastustuskykyä, jos äiti viimeisten raskausviikkojen aikana aloittaa probioottien syömisen?

– Ei. Vaikuttaa ainoastaan omaan vastustuskykyyn. Eivät imeydy istukan kautta, lääkärini vastasi.

Alatiesynnytyksessä vauva altistuu äidin mikrobistolle eri tavoin kuin sektiossa. Swabbauksessa on ajatuksena, että tuo sama mikrobiston hyöty tarjotaan vauvalle siirtämällä emättimen mikrobistoa vastasyntyneen iholle ja limakalvoille. Mitä (lääkäri) ajattelet tästä?

– En suosittele. Riskinä että äidillä on streptokokkibakteeri. Ei ole todettu vielä varmaa hyötyä swabbauksesta, ja haitoista ei ole tarpeeksi tarkkaa tietoa.

(Soitto synnytyspäivystykseen raskausviikolla 31) Kolmosodottaja tässä, hei. Navan ympärille on tämän päivän aikana ilmestynyt mustelman näköinen tummentuma. Onko tämä jotain mihin tulisi reagoida?

– Tule varalta käymään päivystyksessä. Otettiin pieni verenkuva ja kurkattiin mahaa. Ihan normaalilta näytti. Kyseessä ei ollut mustelma, vaan tummentuma johtuen ihon venymisestä hyvin ohueksi.

Pitääkö vastasyntyneen napatyrälle tehdä jotain?

– Yleensä ei.

Voiko vastasyntynyttä vauvaa syöttää liikaa?

– Joidenkin hoitajien ja lääkäreiden mukaan ainakin tuttipullosta voi, koska siitä maitoa saa niin vaivattomasti. Tästä on kahtalaista näkemystä, ja osan ammattilaisistakin tuumaa, että vastasyntynyt ei koskaan syö liikaa. Tämä kysymys on meillä noussut esiin tuhat ja yksi kertaa, kun syitä vauvojen vatsavaivoihin on metsästetty.

Mitä meille kuuluu?

– Hyvää. Välillä tekemisen paljous tuottaa pakokauhun tunnetta, mutta kokonaisuudessaan arki tuntuu kiitävän helpompaan suuntaan. Lapset ilmaisevat koko ajan enemmän ja hurmaavammin omia persooniaan ja halujaan sekä ottavat toisiinsa kontaktia. Katsovat sisaruksen kasvoja ja hörähtävät. Syöksyvät etunojasta toista kohti suu ammollaan ja kädet levällään. Pussaamaan?

Minäkin alan hiljalleen uskoa, että nämä kolme pientä eivät ole liikkuvia nukkeja vaan ihka oikeita ihmisiä.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.