Miksi imetyksestä saa puhua vain yhdellä tavalla?
Kuva: PIxabay/rawpixel
Imetys on kaunista ja luonnollista. Imettämällä voi tarjota parasta mahdollista ravintoa vauvalle. Kyllä, olen samaa mieltä, mutta imettämisessä on myös muita puolia, joista valitettavan vähän puhutaan. Imetyshetki voi olla äidin ja vauvan välinen kiintymyksentäyteinen rentouttava tuokio, mutta se voi kirjaimellisesti olla myös verta, hikeä ja kyyneleitä. Imetyksen haasteista puhutaan ihan liian vähän. Imetysongelmista puhuminen usein myös tuomitaan imetyksen vastustamiseksi tai mustamaalaamiseksi, vaikka tiedon lisääminen tästäkin näkökulmasta edistää imetyksen toteutumista. Jos mahdollisista ongelmista tietää etukäteen, voi niihin myös varautua eikä tilanteen kriisiydyttyä ajaudu niin helposti umpikujaan.
Imettäminen voi olla todella kivuliasta. Jos ensimmäisinä viikkoina kärsii raastavista hormonaalisista kivuista, ei tosiaankaan halua kuulla väitettä siitä, että imettäminen on aina helpompaa ja kätevämpää kuin prosessi, josta käytetään värittävää ilmausta pullorumba. Jos kuuluu siihen onnekkaaseen osaan äideistä, joilla imetys sujuu kuin luonnostaan, ei kannata olettaa, että muilla olisi sama tilanne. Hormonaalisten kipujen kanssa sinnittelevästä äidistä korvikkeen lämmittäminen sekä tuttipullon peseminen ja desinfioiminen voivat tuntua todella pieniltä asioilta.
Kipuja voi toki aiheuttaa moni muukin asia kuin hormonaaliset syyt. Ne voivat johtua esimerkiksi sammaksesta, huonosta imuotteesta tai haavaumista. Vauva voi myös kieltäytyä tulemasta rinnalle ja saada hysteerisen itkukohtauksen pelkästä rinnan näkemisestä. Hampaita saatuaan hän voi purra kuin pieni piraija ja rintatulehdus saattaa olla niin tuskallinen kokemus, että pelkkä paidan päälle pukeminen lääkärireissua varten saa kyyneleet silmiin. Aiemmassa postauksessani kirjoitin siitä, että rintamaitoa ei kaikilla asianmukaisesta yrittämisestä huolimatta tule tarpeeksi.
Näistä asioista puhuminen herättää varsinkin netin keskustelupalstoilla voimakkaita reaktioita ja sitä saatetaan pitää tulevien äitien pelottelemisena. Kaikista ongelmista huolimatta äiti voi kuitenkin olla rintamaidon terveyshyötyjen vuoksi todella motivoitunut imettämään ja monet saavat imetyksen toimimaan raskaastakin alusta huolimatta. Imetysmyönteisyyttä ei myöskään mittaa se, onko äiti täysimettäjä, osittaisimettäjä vai pulloruokkija. Vaikka omassa imetyksessään ei olisikaan päässyt tavoitteisiin, voi äiti silti yleisellä tasolla pitää imetystä hyvänä asiana ja suhtautua tsemppaavasti muiden imetykseen.
Uskon, että rehellisempi ja avoimempi puhe imetyshaasteista paitsi antaa monille paremmat eväät onnistua, myös vähentää imetysongelmiin liittyvää häpeää. Yksipuolisen tiedon jakaminen voi saada tuoreen äidin luulemaan, että hän on yksin ongelmiensa kanssa, vaikka samankaltaisten asioiden kanssa painii moni muukin. Itseään on helpompi tsempata vaikeiden vaiheiden ohi, jos haasteet näkee osana luonnollista prosessia eikä itsessä olevana harvinaislaatuisena vikana.
Kun odotin esikoistani puhuttiin perhevalmennuksessa imetyksestä asiana, joka on vain tahdosta kiinni. Ainoana haasteena mainittiin se, että maitoa voi tulla tulvimalla. Varoitettiin, että aamulla voi herätä maitolätäköstä ja äitiyspakkauksen mukana tulevalla kosteussuojalla voi olla käyttöä myös oman patjan suojaamisessa. Suositeltiin myös hankkimaan kippoja, joihin pumpattua maitoa voi pakastaa. Hankin setin, jolla ainakin pari litraa ylituotannosta saa talteen. Ei tullut ylituotantoa.
Itse en silloin osannut saamaani informaatiota kummemmin kyseenalaistaa ja myöhemmin ilmenevät imetyshaasteet olivatkin kuin märkä rätti silmille. Eräs äitikollega oli omassa perhevalmennuksessaan kysynyt mahdollisista haasteista ja kysymys oli ohitettu. Tätä perusteltiin sillä, että on kannustavampaa luoda imetyksestä positiivista kuvaa kuin alkaa etukäteen ruotimaan mahdollisia ongelmia. Toiselle äidille oli sanottu, että ”ei saa murehtia asioista, jotka eivät vielä ole tapahtuneet”.
Mielestäni tällainen tiedon sensurointi on äitien aliarvioimista. On absurdi ajatus, että äidit säntäisivät korvikekauppaan vain siksi, että he etukäteen kuulisivat, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin opetusvideoissa. Tieto voi toki lisätä tuskaa, mutta mahdollisimman realistinen tieto antaa myös toimintavalmiuksia. Vastasynnyttäneellä naisella ei välttämättä ole voimia etsiä tietoa netistä tai hakea imetysohjaajan yhteystietoja, jos ongelmat tulevat täysin uutena tietona.
Toivoisin, että imetyshaasteista puhumiseen suhtauduttaisiin avoimemmin. Imetys voi olla ihanaa, kamalaa, helppoa, vaikeaa, rentouttavaa tai stressaavaa. Vaikka kaikkea näitä samalla äidillä saman päivän aikana ja kaikista näistä tunteista pitäisi pystyä puhumaan ilman, että leimataan imetyksen vastustajaksi tai imetysfanaatikoksi.
