Englanninkielinen päivähoito – kielellisen ylivallan kasvattamista vai panostus lapsen viestintätaitoihin?

”On noloa laittaa lapsi englanninkieliseen päiväkotiin” sanoi luennoitsija Helsingin yliopistolla. Kuulostaa provosoivalta näin kontekstistaan irrotettuna, joten parempi lienee avata hieman asiayhteyttä. Luennoitsija oli tutkinut harvinaisia kieliä ja hän olisi nähnyt lapset mieluummin oppimassa jotain uhanalaista kieltä sen sijaan, että resursseja laitetaan jo muutenkin dominoivan englannin kielen ylivallan kasvattamiseen.

Sinänsä on helppo ymmärtää luennoitsijan huoli, koska maailmassa on 7 000 kieltä, joista vain reilun tuhannen on arvioitu säilyvän seuraavalle sukupolvelle. Tähän vaikuttaa se, että puolet maailman väestöstä puhuu yhtä kahdestakymmenestäkolmesta suurimmasta kielestä, jotka entisestään vahvistavat asemaansa. Kun pieniä kieliä kuolee, kuolee niiden mukana valtava määrä kulttuuriperintöä.

Luennoitsijan kommentti englanninkielisen päivähoidon noloudesta tölväisi itsenikin ajattelemaan. Olen opiskellut maisteriksi pääaineenani suomen kieli ja rakastan äidinkieltäni. Olen huolissani siitä, että lasten lelujen nimiä yhä harvemmin suomennetaan tai että täysin suomenkielisille tapahtumille annetaan englanninkielisiä nimiä. Monia uhanalaisia kieliä yhdistää se, että niiden puhujat itsekin epäilevät oman kielensä sopivuutta kaupunkeihin tai järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Onko suomellekin käymässä vaivihkaa näin?

Siitäkin huolimatta, että pidän suomen kielen suojelua tärkeänä, ovat kummatkin lapseni englanninkielisessä päivähoidossa. Onko tässä jokin ristiriita? Mielestäni ei, koska valinnallani haluan varmistaa lapsilleni hyvät viestintätaidot. Opiskelu- tai työmahdollisuudet, joissa ei lainkaan tarvita englannin kieltä, ovat harvassa. Tämän vuoksi haluan, että lapseni oppivat englannin kielen syvällisellä tasolla.

Syvällisellä tasolla tarkoitan sitä, että pystyy ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja luontevasti sekä lukemaan haastaviakin tekstejä. Jos oma ilmaisu on pinnallista tai kömpelöä, jää esimerkiksi työelämässä helposti niiden jalkoihin, jotka osaavat ilmaista itsensä sujuvasti ja persoonallisesti. Olen myös tavannut useita suomalaisia korkeakouluopiskelijoita, jotka kokevat opiskeluidensa turhaan hidastuvan siksi, että asioiden sisäistäminen englanninkielistä tekstiä lukemalla vie kohtuuttoman paljon aikaa. Nämä ovat opiskelijoita, joilla arkipäiväinen englanninkielinen keskustelu sujuu luontevasti, mutta esimerkiksi tieteelliseen tekstiin perehtyminen on työlästä.

Yllättävän usein kuulee väitteitä siitä, että englannin kielen opiskeluun ei kannata panostaa, koska sen oppii muutenkin. Kerrotaan esimerkiksi, että viisivuotias lapsi on saanut hyvän englannin kielen taidon katsomalla piirrettyjä ohjelmia englanniksi tai sanotaan tietokonepelien opettavan englantia niin paljon, että opiskeluaika on parempi käyttää johonkin muuhun.

Mutta miten ihmeessä englannin kielen voisi oppia ihan huomaamatta siinä sivussa, kun monet eivät opi äidinkieltäänkään kovin syvällisesti, vaikka siinä kieliympäristössä 24/7 eläisivät? Yksi osa kielitaitoa on lukutaito ja suomalaisista on jopa 11 prosentilla lukutaidossaan niin suuria puutteita, että se vaikeuttaa opiskelemista tai työllistymistä. Siis suomen kielen lukemisessa. Myös ihmisten sanavarastoissa on merkittäviä eroja. Paljon kirjoja lukeneen teinin sanavarasto voi käsittää 70 000 sanaa, kun taas lukemista harrastamaton teini saattaa hallita vain 15 000 sanaa. Sanavarasto vaikuttaa monella tavalla siihen, miten joustavasti ja monipuolisesti kieltä pystyy käyttämään.

Jos oman äidinkielenkään syvällinen oppiminen ei ole taattua, niin miten englannin kieli tarttuisi lähes huomaamatta? Ohjelmien katselu tai tietokonepelit ovat ihan hyvä lisä kokonaisuuteen, mutta en arkielämässä tarvittavan kielen opiskelua niiden varaan jättäisi.

Tämä puheenvuoro ei ole pelkästään englannin kielen opiskelemisen puolesta vaan minkä tahansa tarpeelliseksi tai mielenkiintoiseksi koetun kielen syvällisen opiskelemisen puolesta. Kuvien ja emojien aikana ilmaisuvoimainen verbaalinen kielitaito on katoava luonnonvara.

Sanna Kaski

Lähteet:

Helsingin yliopiston nettisivut: Mitä tapahtuu maailman pienille kielille? Julkaistu 12.6.2018

Lukukeskus: 10 faktaa lukemisesta 2017

Yle Uutiset: Kirjoja lukenut teini osa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa