Aikuisten leikkitreffit
Kuva: PIxabay/jniittymaa0
Jäädessäni toistamiseen äitiyslomalle sain hyvän neuvon: ”Muista käydä aikuisten leikkitreffeillä!”. Tämän sanoi tuttavani, joka ollessaan päivätyöstään äitiyslomalla jatkoi sivutyötään muutamana iltana viikossa. Hän koki työn vauva-arkeen tuoman vaihtelun oman jaksamisensa kannalta elintärkeänä. Kaksi kertaa viikossa oli virkistävää laittaa pukliton paita päälle, punaa huuliin ja lähteä ihmisten ilmoille juttelemaan aikuisten asioita. Olla välillä muutakin kuin äiti.
Aikuisten leikkitreffit voivat toki olla muutakin kuin työtä. Ryhmäliikuntatunteja, kavereiden tapaamista kahviloissa, opiskelua, kansanopiston pitsinnypläyskursseja, järjestötoimintaa, joogaretriittejä. Ihan mitä vain, jossa ihmisiä puhutellaan Kaisana, Virvenä tai Millana eikä Aadan, Kertun tai Petterin äitinä. Tilaisuuksia, joissa keskusteluun voi syventyä ilman, että joka toinen lause on: ”Älä ota toiselta kädestä”.
Itse suoritan yliopistotutkintoani loppuun äitiysloman aikana. Usein kysytään, onko se raskasta pienen vauvan kanssa. Mielestäni on raskaampaa, jos omaa henkireikää ei ole. Tylsätkin luennot tuntuvat välillä elämysmatkan kaltaisilta virkistyskokemuksilta. Tuntuu myös tärkeältä, että oma ura ei ole täysin pysähdyksissä perhevapaiden aikana eikä identiteetti täysin hautaudu äiti-identiteetin taakse.
Nykyisin yhä useampi vanhempi tekee perhevapaiden aikana muutakin kuin on kotona. Tehdään keikkatöitä, freelancetöitä, graduja, väitöskirjoja ja toimitaan yrittäjinä. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsella on kaksi osallistuvaa vanhempaa tai tukiverkot muulla tavoin kunnossa. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, on parisuhteenkin kannalta hyödyllistä, että myös se kotona oleva pääsee välillä keittiön ja hoitopöydän välistä tuulettumaan. Koittaa myös aika, jolloin hänen on palattava takaisin työelämään ja silloin on hyötyä siitä jos on ylläpitänyt taitojaan keskustella muullakin tasolla kuin: ”Katso paloauto!” tai ”Älä laita kaukosäädintä suuhun!”
Kuitenkin Suomessa elää edelleen vahvana ajatus siitä, että perhevapaiden aikana ollaan kotona ja muihin järjestelyihin ryhdytään vain taloudellisen pakon sanelemana. Tuomas Enbuske kirjoitti taannoin blogissaan, että toisin kuin jotkut luulevat, naisen aivot eivät tuhoudu synnytyksessä. Joillekin tämä varmasti on uutinen. Mieleeni muistui taannoinen Iltalehden juttu, joka oli otsikoitu ”Pysäyttävä kuva – nainen opiskelee sairaalasängyssä vain hetki ennen esikoisensa syntymää”. Luulin, että otsikko ei kerro kaikkea ja klikkasin jutun auki. Jutun pysäyttäväksi kuvailtu näky todellakin oli nainen sairaalasängyssä läppärinsä ja tenttikirjojensa kanssa. Nainen oli Nayzia Thomas, joka opiskelee Johnson County Community Collegessa Kansas Cityssä. Melko pysäyttävää, että suomalaisen iltapäivälehden uutiskynnyksen ylittää se, että Kansas Cityssä viimeisillään raskaana oleva nainen vauvalehden lukemisen sijaan tarttuu opiskeluprojektiinsa.
