Venyvän ajan lapset

”Milloin tulet hakemaan, isi?” kysyy lapsi päiväkodin eteisessä. Isä ei osaa vastata. Hän ei tiedä, joutuuko jäämään ylitöihin ja jos joutuu, kuinka pitkään.

Nämä tilanteet ovat epätyypillisinä työaikoina työskenteleville vanhemmille kaikkein pahimpia. Vaikeita ne ovat myös lapselle, jonka olisi tärkeää tietää, näkeekö rakkaimpiaan samana vai vasta seuraavan päivän iltana.

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu 24/7-yhteiskunnan vaikutuksia lapsiin yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun sekä hollantilaisen ja englantilaisen yliopiston kanssa Perheet 24/7 -tutkimuksessa. Tuloksissa on sekä lohdullisia että huolestuttavia piirteitä.

Yhteiskunta toimii edelleen enimmäkseen päivätyön ehdoilla. Se aiheuttaa epätyypillisinä aikoina työskenteleville monia hankaluuksia: harrastuksiin tai vanhempainiltoihin ei välttämättä pääse ja lastenhoidossa on järjestelemistä.

Ei voi olla niin, että vanhempien pitäisi pystyä tekemään töitä kuinka paljon vaan, koska markkinat ja työnantajat sitä vaativat.

Epätyypillisinä työaikoina työtä tehdään lukuisilla ammattialoilla: hoito-, ravintola- ja palvelualoilla. Yö- tai ilta- ja viikonlopputöitä tekevät myös vaikkapa lentoemännät, siivoojat, vartijat, näyttelijät tai yrittäjät.

Lapsista 7–8 prosenttia on vuorohoidossa, jolle olisi kysyntää kuitenkin enemmän kuin sitä on tarjolla. Jos lapsi ei pääse vuorohoitopäiväkotiin, vanhemmat joutuvat junailemaan hoidon keskenään tai sukulais- ja ystäväverkoston avulla.

Osa tutkimukseen osallistuneista perheistä kertoi epätyypillisen arjen sujuvan hyvin, vaikkakin se vaati paljon järjestelyä. Apuna joustivat puolisoiden, ystävien, mummien ja kummien verkostot.

– Jos työ tuntui mielekkäältä ja epätyyppillinen työaika oli oma valinta, voi arkivapaat tai kiireettömät aamut lapsen kanssa kokea luksuksena, sanoo varhaiskasvatuksen professori ja tutkimushankkeen toinen johtaja Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.

Mutta oli myös niitä, joille työelämä näyttäytyi painajaismaisena. Erityisen kuormittavaa vuorotyö tai epätyypilliset työajat voivat olla yksinhuoltajaperheille.

– Pienistä asioista voi tulla suuria ongelmia. Kun ulkoiluttaa koiraa aamulla, voi joutua jättämään lapsen yksin siksi aikaa. Taloudellisten syiden vuoksi pitää olla valmis ottamaan vastaan ylimääräisiä vuoroja lyhyelläkin varoitusajalla. Jos on pätkätyöläinen ja kieltäytyy ekstravuoroista, joutuu pelkäämään, riittääkö töitä sen jälkeen. Se johtaa siihen, ettei elämää pysty ennakoimaan. Ennakoimattomuus on ongelma paitsi perheelle, myös vuorohoidon työntekijöille, koska hoitopaikan henkilökuntamitoitus on suunniteltu etukäteen.

Milla, 6 vuotta.

Yksinhuoltajien stressaavaa arkea lievitti hyvä yhteistyö päivähoidon henkilökunnan kanssa, mikä heijastui myös lapsen hyvinvointiin. Jos kasvatusyhteistyö ei toiminut, se kuormitti vanhempia ja heikensi lapsen hyvinvointia.

Laakson mielestä niin yhteiskunnan kuin työnantajienkin tulisi ottaa perheiden tilanne paremmin huomioon. Esimerkiksi pienten lasten yksinhuoltajia ei pitäisi karenssein pakottaa ottamaan vastaan työtä kaukaa.

– Jos työmatka kestää yli tunnin suuntaansa, jokainen ymmärtää, miten pitkistä hoitopäivistä lapsi joutuu selviytymään.

Hollanti on lapselle maailman paras maa asua, muut Pohjoismaat ja Suomi tulevat tosin heti seuraavina, osoittivat Unicefin lapsen hyvinvointia kuvaavat indikaattorit viime vuonna. Perheet 24/7 -tutkimuksen mukaan Hollannissa myös epätyypillisinä työaikoina työskentelevillä vanhemmilla näyttäisi menevän paremmin kuin suomalaiskollegoillaan.

– Hollannissa iso osa äideistä, mutta myös isät tekevät lyhyempiä työpäiviä. He kertoivat voivansa usein itse valita työajan ja keston, joten lapset eivät olleet kokonaisia saati ylipitkiä päiviä hoidossa. Meillä Suomessa vanhempainvapaan päättyessä 1-vuotiaan vanhemmat joutuvat miettimään, pistetäänkö lapsi noin yhdeksäksi tunniksi hoitoon. Hollannissa mennään osa-aikatyöhön ja laitetaan lapsi neljäksi tunniksi hoitoon. Suomessa perinteisesti sekä miehet että naiset tekevät pitkiä työpäiviä, kertoo Marja-Leena Laakso.

Hollannissa vanhemmat myös hyödynsivät enemmän epävirallista verkostoa lastenhoidon apuna.

– Siellä on tyypillistä, että isovanhemmat muuttavat lähelle lapsia tai lapsiperheet lähelle isovanhempia.

Hankkeen hollantilaistutkijoiden mukaan Hollannissa ei ole lähdetty yhtä paljon mukaan ”aina auki” -ajatteluun: esimerkiksi kaupat eivät ole auki niin myöhään ja niin monina päivinä kuin Suomessa.

– Meillä ei juuri ole kyseenalaistettu, onko tarpeen mennä markkinoiden ehdoilla ja kuinka kannattavia hyvin myöhäiset tai sunnuntai-illan aukioloajat oikeasti ovat. Kun vuorohoitoa vaaditaan yhä lisää ja perheiltä aina vain enemmän joustavuutta, tulee olo, että lapset ovat 24/7-yhteiskunnan maksajia. Myös jostain muualta täytyy löytyä joustoja.

Vuoropäiväkotien henkilökunta on toivonut uuteen varhaiskasvatuslakiin rajoituksia päiväkoti-ikäisten lasten hoitopäivän ja -jakson pituudelle, mutta ilmeisesti niitä ei ole tulossa. Marja-Leena Laakson mielestä lapsille tarvittaisiin lain takaama suoja kohtuuttoman pitkiä hoitovuoroja vastaan. Vaikka epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien lapset viettivät päivähoidossa vuoden aikana vähemmän aikaa kuin säännöllistä päivätyötä tekevien lapset, heillä oli useammin yli kymmentuntisia hoitopäiviä. Pahimmillaan lapsen aamulla alkanut hoitopäivä jatkui seuraavan päivän iltaan tai lapsi oli hoidossa yli kaksi viikkoa ilman yhtään vapaapäivää.

– Laki antaisi vanhemmille tukea kieltäytyä ketjutetuista työvuoroista ja päiväkodeille mahdollisuuden rajoittaa lapsen hoitopäivän pituutta sekä tauottomia hoitojaksoja.

Lapset ovat 24/7-yhteiskunnan maksajia.

Pitkissä hoitopäivissä epätyypillisinä aikoina on lapsen kannalta useita ongelmia. Perheet 24/7 -tutkimuksessa tavoiteltiin lapsen omaa kokemusta epätyypillisestä arjesta piirrosten, tarinoiden, mobiiliraportoinnin ja videointien avulla. Tarinoista kävi ilmi, miten tärkeää lapsen oli tietää, mitä on tulossa, miten pitkään hänen ”työpäivänsä” kestää.

– Ennakoitavuus ja rutiinit luovat lapselle turvallisuudentunnetta. Aina se ei ole mahdollista: voi olla, että vanhemman työvuoro yllättäen jatkuukin. Ne ovat kaikkein ikävimpiä tilanteita, eikä niitä toivoisi tulevan lapselle.

Milla, 4 vuotta.

Lasten arjesta pyrittiin löytämään viitteitä siitä, miten epätyypillinen arki heijastuu heidän elämänhallinnan- ja turvallisuudentunteeseensa, jotka ovat keskeisiä hyvinvoinnille. Elämä on hallinnassa, kun tietää, mitä ympärillä tapahtuu, pystyy vaikuttamaan asioihin ja omaa riittävät resurssit käsitellä asioita.

Eräs lapsi kertoi, että päiväkodissa oli raskasta, jos näki paljon painajaisia. Kotona voi aina huutaa äitiä, ja äiti tulee, mutta päiväkodissa ei.

– Jos lapset olivat harvoin yötä päiväkodissa, se saattoi olla heistä hauskaakin, mutta jos yövuoroja oli paljon, se oli heille raskasta. Pienellä 3- tai 4-vuotiaalla ei ole vielä riittävästi resursseja käsitellä esimerkiksi pelkotiloja. Ongelmia voi tulla, ellei yöhoitaja ole tuttu.

Arki sujui paremmin, kun lapsen suhteen oltiin joustavia. Ei esimerkiksi laitettu päiväunille, jos lapsi oli herännyt aamulla myöhään tai suoraan yöunille, jos lapsi oli vasta tullut hoitoon. Myös soitto äidille tai isälle hoitopäivän aikana helpotti ikävää, ja rakkaan huivi tai valokuva toi turvaa.

– Valvottu ja laadukas vuoropäivähoito luo lapselle turvalliset olosuhteet. Mutta on kestämätöntä, jos hoitojaksot ovat ylipitkiä ja työvuorot ennakoimattomia. Monet vanhemmat tarvitsevat kuitenkin toimeentulon, joka liittyy ylipitkiin vuoroihin, ja monet heistä saavat arjen pyörimään hyvin niistä huolimatta.

Marja-Leena Laakso näkee epätyypillisissä työajoissa lasten näkökulmasta kuitenkin usein enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia.

– Jotta perheet voisivat hyvin, myös työelämältä vaaditaan joustavuutta. Tarvitaan lainsäädäntöä ja perhe- ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotta kuvio saadaan toimimaan paremmin. Se on mahdollista, kuten Hollannin esimerkki osoittaa.

24/7

Perheet 24/7 -tutkimusprojektiin osallistui 1 294 vanhempaa Suomesta, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Tutkimuksessa verrattiin epätyypillisinä aikoina (iltaisin, öisin, aikaisina aamuina ja viikonloppuisin) työskentelevien ja säännöllistä päivätyötä tekevien vanhempien kokemuksia työstä, lastenhoidosta, perhe-elämästä ja hyvinvoinnista.

Vastaajista oli naisia 83 %. Suurimmalla osalla oli joko yksi tai kaksi kotona asuvaa lasta.

Tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama ja sen aineisto kerättiin marraskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana.

www.jamk.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys/projektit/perheet-24/etusivu/