Ulos vauvakuplasta
Koska suurin osa meidän perheestä, suvusta ja ystävistä asuu kaukana meistä, vieraiden määrä on ollut maltillinen. Yksi ystävä kommentoi, että nauti siitä, kun saatte rauhassa totutella uuteen arkeen ja ette väsy heti alkuun. Ilmeisesti varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla vieraiden tulva voi olla väsyttävä. Todella mukava tapa on tuoda leivonnaisia tai syötävää mukanaan, jotta vauvaperheen ei tarvitse stressata tarjoiluista!
Olo on rennompi päivä päivältä, kroppakaan ei enää niin kiristele. Kun asioita tekee ensimmäistä kertaa, se jännittää. Kylvetimme vauvaa kotona, lähdimme ulos ja laitoimme vauvan vaunuihin, kävimme lounaalla kolmisin. Myös matkat lähikauppaan, kirjastoon ja neuvolaan olivat ensimmäisiä visiittejä ”ulkomaailmaan”. Huomaan olevani aika malttamaton. Itselle on tärkeää päästä ihmisten ilmoille, vaikka vauvalle se on vain riski kehittymättömän vastustuskyvyn vuoksi. Hänelle kaikki on uutta, me vanhemmat, kodin äänet, näön kehittyessä hän alkaa kiinnittää kodissakin huomiota asioihin vähitellen… Hän ei vaihtelua vielä tarvitsisi.
Onneksi nyt kevään puolella ei ole enää pahin influenssakausi, mutta tottelimme suositusta viettää ensimmäiset viikot kotona vauvan vastustuskykyä kasvatellessa. ”Lapsivuodeaika” kestää kuusi viikkoa, eli jälkitarkastukseen asti. Vaikka vauvan kanssa on lähtenyt mukavasti arki käyntiin, niin kumman pian sitä alkaa kaivata ulos neljän seinän sisältä. Johtuuko se siitä, että minäkin olen yksin kotona lapsen kanssa? Ei ole vanhempia sukupolvia tai muuta perhettä lähellä. Vertasin tätä omaan vauvakirjaani, johon äiti kirjoitti että kolmeen kuukauteen mennessä he olivat käyneet kylällä kaupassa ja neuvolassa, isovanhemmilla kolme kertaa ja lähikaupungissa kerran. Mutta hänellä ei ollut omaa autoa käytössä ja asuivat isossa talossa monen sukupolven voimin.
Mukava arki tarkoittaa minulle sitä, että saan syötyä kaikki ateriat ja pystyn käymään suihkussa sekä pitämään yhteyttä ihmisiin. Ulkoilu on myös plussaa, mutta huonolla säällä olen vähän laiska lähtemään ulos… Viihdytän itseäni somessa ja kirjoilla, sekä ohjelmilla imetyksen aikana. (Seuraavaksi tuleekin SKAM-postaus!) Toisaalta päivällä ja illalla jaksan imettää hyvin, voin lukea, katsoa ohjelmia ja vaikka puhua puheluita tai jutella. Yöt meillä on mennyt siten, että vauva syö puolilta öin, kolmen maissa ja puoli kuuden maissa. Yösyötöt kestävät noin puoli tuntia. Vauvaa ärsyttää väsyneenä, kun hän nukahtaa rinnalle ja nälkä ei lähde, ja pitää herätä kohta uudelleen syömään. Meillä kävi tuuri, koska meidän vauva nukkuu hyvin!
Hyvinvointivinkki mieheltä minulle: Juo nestettä ja syö kaikki ateriat! Motto: Sillä on taas nälkä. Biisi: Mä imetän Tarvikkeet: Vaunut, untuvapussi, sitteri, kantoliina (olen onnistunut saamaan vauvan sinne nukkumaan vasta kerran, harjoittelu jatkuu…) Huoli: Onko sillä taas nälkä? Miten voi ajoittaa mitään menemisiä, kun vauvantahtinen imetys vaatii niin paljon aikaa?
Maaliskuu on ollut kyllä ihanan aurinkoinen!
