Töissä & Facessa
Colorful like and dislike vote icons in white background
Useimmat suomalaiset ovat tekemisissä sosiaalisen median kanssa. Facebook, Twitter ja Instagram ovat arkea monelle työssäkäyvälle, myös sosiaalityöntekijälle, opettajalle ja lastenhoitajalle.
Samalla pitää ratkaista uudenlaisia kysymyksiä. Missä kulkevat työn ja yksityisyyden rajat? Mitä työstä saa kertoa? Mitä yksityiselämästä voi jakaa uhkaamatta ammatillista uskottavuuttaan? Voiko päiväkotilapsen tai koululaisen vanhemman kanssa olla Facebook-kaveri?
Lapsen Maailma kysyi, miten nämä kysymykset on ratkaistu keskikokoisessa kaupungissa, 66 000 asukkaan Vaasassa, jossa kaupunki on iso työnantaja.
Vaasan kaupungin someohjeet kannustavat työntekijöitä sosiaaliseen mediaan. Sitä ei nähdä mörkönä vaan mahdollisuutena, jossa voi oppia uusia asioita ja luoda kontakteja ihmisiin. Ohjeissa muistutetaan, että töissä on työrooli, vapaa-ajalla omansa.
Päihdetyöntekijä ei voi esiintyä netissä kaljapullon kanssa
VTM, sosiaalityöntekijä Marja Mustonen on työskennellyt psykososiaalisten palveluiden johtajana pian kymmenen vuotta. Hän on ollut Facebookissa pari kolme vuotta.
”Kirjautumiseni oli pitkän harkinnan tulos. Saatan käydä Facebookissa ja Twitterissä melkein päivittäin, mutta en kirjoita joka kerta välttämättä mitään. Olen sellainen yökyöpeli, käytän somea pääasiallisesti illan pikkutunneilla.
Noudatan ohjeita, enkä käytä Facebookia työajalla. Ei siihen olisi aikaakaan. Työhön liittyvistä asioista ja asiakastyöstä ei pidä kirjoittaa oikeastaan mitään. Vapaa-ajan päivityksissäni tykkään visuaalisesta tavasta kertoa. Otan kuvia ja linkitän viestini niihin.
Olen yhteiskunnallisesti suuntautunut. Seuraan uutisia tarkkaan ja nostan Facebookissa ja Twitterissä esiin tärkeinä pitämiäni asioita. Ne voivat koskettaa myös omaa alaani, tosin aika harvoin. Minulla on yli 300 ystävää Facebookissa. Heitä on laidasta laitaan, on sukulaisia, ystäviä ja yhteistyökumppaneitakin.
Olen sanonut alaisilleni, ettei heidän sovi hyväksyä kavereikseen asiakkaitaan, jos nämä pyytävät. Pyynnöstä voi kieltäytyä ystävällisesti.
Olen kuullut, että joskus joillakin työntekijöillä raja oli hämärtynyt. He olivat mollanneet somessa työnantajaa. On tullut vastaan myös tilanteita, joissa päihdetyöntekijät olivat laittaneet nettiin kuvia itsestään kaljapullon kanssa. Ei päihdetyöntekijöiden tarvitse olla absolutisteja, mutta ei tuollainenkaan ole sopivaa. Jouduin lähettämään tästä alaisilleni viestin.
Tietääkseni kukaan toimistostamme ei ole saanut Facebookissa uhkaavia viestejä, enkä ole saanut niitä itsekään.”
Rehtori ei halua tunkeilla pyytämällä lähimpiä työkavereitaan ystäviksi
Noin 330 oppilaan Länsimäen alakoulun rehtori Matti Autio kertoo pitävänsä itsestään ”tylsän hillittyä virkamiesprofiilia” Facebookissa.
”Pidän työn täysin erillään Facebookista. Olen mukana muutamassa avoimessa ryhmässä ja minulla on noin 150 ystävää. En pyydä edes koulun opettajia, läheisimpiä työkavereitani, ystävikseni, olen ajatellut antaa heidän olla rauhassa. Halukkuus ehdottaa kaveruutta on jäänyt opettajien omaan harkintaan. Kysyttäessä tietysti ryhdyn.
Oppilaiden tai heidän huoltajiensa mahdollisiin kaveripyyntöihin en luonnollisestikaan voi vastata myönteisesti. Itse asiassa minulla on kaverina yksi entinen oppilas, mutta 30 vuoden takaa, jolloin olin itsekin vasta aloitteleva opettaja. Yhden entisen oppilaan huoltajakin on. Niistä kaveripyynnöistä kyllä ilahduin!
Olen yksi niistä varmaan todella monista, joilla on Twitter-tili, mutta joka ei ole päivittänyt sinne mitään. On kyllä ollut tarkoitus tutustua. Koulussa mobiililaitteet tulevat joka tapauksessa kohta käyttöön luokissa. Nyt meillä on jo tablettitietokoneita.
Lapset eivät saa käyttää välitunnilla kännykkää, vaikka sen saa pitää repussa. Jotkut lapset ovat meilläkin ottaneet toisistaan sopimattomia kuvia.
Olen hämmästyksekseni huomannut, että vaikka Facebookissa on 13 vuoden ikäraja, meidänkin alakoululaisia on jo siellä. Huoltajien pitäisi seurata, etteivät omat lapset saa tiliä liian nuorina.
Facebookissa tapahtuneen kiusaamisen selvittäminen on hirveän työlästä, kun viestit menevät niin monille. Koulussa ilmapiiri tulehtuu kiusaamisten takia. Olemme tehneet paljon, jotta lapset ymmärtäisivät netinkäyttöön liittyvät vaarat. Vanhempainillassa asiantuntijat ovat käyneet puhumassa netin käytöstä, ja olemme järjestäneet tietoturvapäiviä.”
Lastentarhanopettaja voi kehua kevätjuhlaa Facebookissa
Lastentarhanopettaja Lotta Saha on työskennellyt päiväkodin kielikylvyssä jo parikymmentä vuotta, viime aikoina suomenkielisten lasten ruotsinkielisessä kielikylpyryhmässä.
”Mediakasvatustunneilla lueskelemme 5–6-vuotiaiden kanssa lehtiä, puhumme telkkari- tai tietokoneohjelmista. Lapset eivät tunne vielä Facebookia, vaikka ovatkin sanan kuulleet kotona.
Viime talvena he innostuivat miettimään, kuinka painava maapallo on. Siitä keskusteltiin ruokatunneillakin. Googlasimme asian, ja kirjoitin kilojen määrän paperille, koska en osannut edes sanoa ääneen, kuinka paljon se on.
Olen ollut Facebookissa viisi kuusi vuotta. En tuo työnkuvaani siellä kauheasti esiin. Saatan toki kirjoittaa, että olipa hyvin onnistuneet kevätjuhlat, että oli hauskaa ja lapset lauloivat ihanasti, mutta siihen se sitten jääkin.
Facebook-ystäväni ovat kaikki tuttuja muutenkin. Työni voi näkyä niin, että kun jaan alaani koskevan lehtileikkeen, kirjoitan siihen oman kommenttini. Olen mukana muutamissa suljetuissa ryhmissä, joissa keskustelemme työasioista. Päiväkotimme henkilökunnalla on oma suljettu ryhmä. On myös yksi yhdistyksen ylläpitämä avoin kielikylpyryhmä, johon kuulun.
En ottaisi päiväkotilapsen vanhempaa ystäväkseni Facebookissa, mutta eivät he yleensä pyydäkään.
Eskarivuoden keväällä erityisesti eskaripojat alkavat tulla tietoiseksi YouTubesta. He alkavat tehdä pyöräilyvideoita, joita joku laittaa sitten näytille. Kukaan ei kuitenkaan tuo kännykkää päiväkotiin. Se on päiväkodissa ihan turha. ”
Hallintojohtaja markkinoi kaupunkia sosiaalisessa mediassa
Vaasan kaupungin hallintojohtaja Veli-Matti Lahtinen sanoo, että kaupungilla on ollut ohjeet sosiaalisen median käytöstä pari vuotta.
”Ohjeita päivitetään aina tarvittaessa. Sosiaalinen media liittyy monella kaupungin työntekijällä myös työhön, ja silloin olemme mukana näkyvästi, niin kuin pitääkin. Varsinkin viestinnän puolella sosiaalinen media on tärkeä työväline. Markkinoinnissa pitääkin olla aktiivinen!
Vaasan kaupunginvaltuusto perusti oman sisäisen Facebook-ryhmän vuoden 2013 alussa, jolloin Vähäkyrön kunta liittyi Vaasan kaupunkiin. Keskustelu on siellä aktiivista erityisesti kokousten lähestyessä ja niiden jälkeenkin. Valtuutetut kommentoivat toisiaan ja vaihtavat ajatuksia.
Yleisen ohjeen lisäksi kunnan eri hallinnonaloilla on omat sosiaalisen median käyttöä koskevat sääntönsä ja ohjeensa. Kouluissa esimerkiksi ei julkaista lasten kuvia tai nimiä koskaan ilman vanhempien lupia. Näin on varmasti joka puolella Suomea.”
Lastensuojelua somessa
Niin poliisi, nuorisotyöntekijät kuin esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön työntekijätkin työskentelevät tänä päivänä sujuvasti verkossa ja hyödyntävät sosiaalisen median mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Verkkoa hyödynnetään sekä asiakastyössä että neuvonta- ja tiedottamiskanavana.
Lastensuojelussa sosiaalista mediaa hyödynnetään sen sijaan vielä varsin vähän.
Lastensuojelun osallistumista sosiaaliseen mediaan hankaloittavat työntekijöiden puutteellisen tietotaidon ja resurssikysymysten lisäksi puutteelliset ohjeistukset sekä kysymykset yksityisyyden suojaan ja lapsen oikeuksiin liittyen.
Näihin haasteisiin ollaan Lastensuojelun Keskusliitossa pureutumassa ensi vuoden puolella alkavassa hankkeessa. Siinä selvitetään some-sosiaalityöntekijän toiminnan mahdollisuuksia, tuotetaan lastensuojelutyölle suositukset sosiaalisen median käytöstä sekä tarjotaan työntekijöille koulutusta.
Hanna-Mari Savolainen
