Saunatonttujen matkassa
VI sinfoniasta tulee mieleen aina ensilumen tuoksu.” Jean Sibelius
Joulun kunniaksi eräiden merkittävien saunojen omat haltijat raottavat ovea isäntiensä löylyhuoneisiin. Tervetuloa museotontturetkelle!
Possunlihat Nokimäen saunassa
Aloitamme retken oman perheen saunannurkalta. Isäni vietti lapsena kesät huvilalla, jota kutsuttiin Nokimäeksi. Huvila oli rakennettu mäelle ja saunamökki mäen alle. Järven ranta oli pienen peltoaukean toisella puolen. Isä ja veljet noutivat vettä järvestä puisilla kärryillä kasvimaalle ja saunaan.
Saunalla oli muutakin käyttöä kuin peseytyminen. Raimo-setä sai nuorena poikana vahtia perheen vasta teurastetun possun lihoja yöllä saunassa, ettei vain voro niitä vie.
”Ei luottanut Fanni-rouva saunatonttuun”, pahoittelee monet liharosvot palvisaunoista pois pelotellut Nokimäen tonttu.
Lauteilla syntyneet
Halosenniemen saunassa on asuttu ja synnytetty. Kuva Tuusulan Museo
Halosenniemen tonttu polttelee piippuaan Tuusulanjärven rantakivillä. Se kuuntelee jääpeitteen risahduksia ja aivan veden äärelle rakennetun saunan sihahduksia. Tonttu kertoo, kuinka taidemaalari Pekka Halonen Maija-vaimoineen muutti tälle kauniille niemelle ja rakensi perinteiseen tapaan ensin saunan ja sitten talon. Rakennukset suunniteltiin siten, että molempien kurkihirret osoittavat samassa linjassa kohti Tuusulanjärveä.
Halosenniemen tontun huolehdittavana oli aluksi koko nelihenkinen perhe, joka ennen talon valmistumista asui saunassa.
”Sen jälkeen monta uutta perheenjäsentä parkaisi ensi kerran täällä saunan lempeässä hämärässä”, tonttu kertailee kokemuksiaan.
Halosen suurperheen lapsille sauna olikin paikka, jonka lauteiden alta vauvat tulevat.
Pekka löylytti mielellään lauteilla taiteilijaystäviään, ja rakennus on myös tallentunut hänen maalauksiinsa.
Aino suunnitteli Ainolassa
Ainolan sauna. Kuva Taneli Eskola
Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen saunalla järjestystä pitää yllä tyttötonttu, onhan itse saunakin naisväen eli Aino Sibeliuksen suunnittelema.
Ainolan päärakennus oli jo valmis, kun taloushuolien kanssa painiskeleva säveltäjä sai Berliinissä kustannussopimuksen sävellykselleen ja kirjoitti sieltä innostuneena vaimolleen:
”Nyt rakennetaan sauna!”
Sibelius nauttimassa lämpimästä kylvystä? Ei ainakaan siinä Yousuf Karshin 1949 ottamassa ja ikoniseksi muodostuneessa valokuvassa, jonka pohjalta Andy Warhol noin 1953 piirsi tämän kuvan. Warholin piirros on esillä Kansallismuseon Sibelius-näyttelyssä. Kuva Daniel Blau Munich/London. Andy Warhol Artwork © 2014
Hirsinen tervattu rakennus sijaitsee metsäisen tontin reunalla sireenimajan ja tomaattihuoneen välissä. Tonttu esittelee ylpeänä, kuinka Ainolan saunassa kylpijä peseytyy valkoisen pönttöuunin lämmittämässä pesuhuoneessa. Siellä kylpyammeen ylle on viritetty moderni suihkulaite, Sauna-Ilo. Pesuveden palveluskunta vinttaa viereisestä kaivosta, josta se kätevästi johdetaan kourua pitkin saunalle.
Saunavastuunsa lisäksi tonttu hieman auttelee Ainoa puutarhanhoidossa ja ruokkii lintuja luonnossa viihtyvän säveltäjän iloksi. Todellisia kauhun hetkiä tonttu koki, kun sauna kaksikymmentä vuotta palveltuaan paloi.
”Saunatontun pahin painajainen toteutui”, tonttu toteaa vakavana.
Siitäkin kuitenkin selvittiin ja uudelleen rakennettua saunaa tonttu onkin vartioinut aivan erityisellä huolella.
Luova mieli elpyy löylyissä
Tarvaspään savusaunassa järjestetyt Taidelöylyt ovat olleet yleisömenestys. Kuva Gallen-Kallelan Museo
Tarvaspään savusaunan tonttu on seurannut Akseli Gallen-Kallelaa saunasta toiseen, mikä on epätavallista, koska tontut ovat yleensä paikkauskollisia.
Tyrväällä Akselin lapsuudessa tonttu jo vahti talon työväen – renkien ja piikojen – yhteissaunomista. Täällä arvostettu johtajarenki Tuomas opetti pienen Akseli-nassikan kunnioittamaan saunan ja alastomuuden pyhyyttä. Vaikuttavana näkynä taiteilijan mieleen on jäänyt saunasta palaavan Tuomaksen ja kahdeksan muun punakan miehen arvokas jono.
Akseli Gallen-Kallelan kesäisellä Saunatytöllä (1904) on saunavarusteet valmiina. Kuva Gallen-Kallelan Museo / Douglas Sivén
Levottomalle taiteilijasielulle sauna on aina ollut tärkeä rauhoittumisen paikka. Kalelassa Ruoveden erämailla saunottiin, ja Tarvaspäässä ateljeelinna sai oman savusaunansa meren rantaan.
Tarvaspään löylyissä ovat hionneet taiteilijan kuoleman ja Mary-lesken poismuuton jälkeen myös maan hallitus ja korkea-arvoisia upseereja. Saunatonttu hiljentää ääntään, kun se kertoo tuosta erikoisesta ajanjaksosta sota-aikana, jolloin Tarvaspäässä toimi puolustusvoimien sotilastiedustelun esikunta.
Presidentin kylpykaverit
Tamminiemen presidentillisissä saunatiloissa tuoksahtaa vallalta ja politiikalta. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto
Joitakin kilometrejä merenrantaa pitkin kohti Helsinkiä mutkiteltuamme saavumme Tamminiemen saunan uima-altaalle.
Presidentti Kekkosen lepolassessa limonadia siemaileva tonttu muistelee mielellään isäntänsä saunatapoja. Silloin harvoin, kun paljon ulkomailla asuneet lapsenlapset Tea ja Timo perheineen olivat käymässä Tamminiemessä, oli naisilla ja lapsilla saunavuoro lauantaina kello neljä. Presidentti Kekkonen seurueineen taas saunoi säännöllisesti lauantaisin kello viisi.
Saunakavereihin kuuluivat poika Matti ja korkeissa viroissa toimivia herroja. Pukuun ja solmioon sonnustautuneet vieraat kokoontuivat Tamminiemen eteisaulassa, ja sieltä yhdessä käveltiin alas rantaan saunalle. Vihtojen läiske alkoi pian lauteilla, ja sitten herrat pulahtivat viileään altaaseen. Lepotuoleissa seurustelu jatkui virvokkeiden äärellä, kunnes oli aika vetää puvut päälle ja poistua.
Presidentti saunotti myös valtiovieraitaan. Kun hämmästelen saunakeskustelujen mahdollisia sisältöjä, tonttu vain hymyilee salaperäisesti. Eikä taivu piiruakaan edes tarjoamieni herkkujoulupiparien edessä.
Entä lämmitettiinkö Tamminiemessä joulusauna?
”Ei lämmitetty”, paljastaa tonttu. ”Sauna lämpisi vain lauantaisin.”
Kaupunkilaisperhe yleisessä saunassa
Pesijä työssään Löyly Oy:n saunassa Helsingissä 1970. Kuva Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo
Tampereen työläiskorttelien yleisessä saunassa on sen verran kova vilske, että tonttujakin tarvitaan useampia.
Amurin korttelimuseon tontut – miespuolinen ja naispuolinen – ovat seuranneet kaupunkilaisten pesurituaaleja yli sata vuotta, ja läheisiä kollegoja on asustanut esimerkiksi Pispalan kansansaunoissa. Yleiseen saunaan vaelsivat viikoittaiselle pesulle lähiympäristön perheet.
”Metrisillä haloilla lämmitettiin kiuas”, Amurin tonttu kertoo saunomisen valmisteluista.
”Saunaan tulija kääräisi kotona puhtaat alusvaatteet sanomalehteen ja otti mukaan myös pesuvälineet ja vihdan”, toinen tonttu kuvailee.
Klapit odottavat lämmittäjää yleisen saunan ovella Kristianinkadulla Helsingissä 1972. Kuva Eeva Rista, Helsingin kaupunginmuseo
Vanhoissa yhteissaunoissa kylpivät miehet ja naiset yhtä aikaa. Myöhemmin rakennettiin saunoihin väliseinä ja syntyi miesten ja naisten puoli. Naisten puolella oli ahtaampaa, koska siellä olivat mukana myös lapset. Lauteilla istuttiin kylki kyljessä.
Saunalla tuoksahtivat menneen viikon vaihtoon menevät vaatteet, mäntysuopa ja Sunlight-saippua sekä palava puu. Höyry tunkeutui joka paikkaan ja teki pukuhuoneenkin vaatteet kosteiksi. Puheensorina, ämpärien kolina ja pesuveden loiske oli löylyhuoneen ulkopuolella melkoinen. Pesijä kuurasi penkille makaamaan asettuneet miehet. Perheenäidit taas urakoivat oman lapsilaumansa pesujen kanssa.
”Sitten puhtaat vaatteet päälle ja kotiin lauantai-illan viettoon”, summaa tonttu.
www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo
www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi
www.museokortteli.fi (Amurin työläismuseokortteli)
