Miten puhua seksistä pikkulasten kanssa?

– Lapset ovat hyvinkin valmiita ymmärtämään seksuaalisuuteen liittyviä asioita, kun aikuinen puhuu niistä luontevasti, asiallisesti ja lapsen ymmärtämällä tavalla. Lasta ei tule pelotella aikuisten asioilla, muttei myöskään naureskella lapsen tietämättömyydelle tai höynäyttää, opastaa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, joka johtaa Väestöliiton Vanhemmuuskeskusta.

Vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia seksuaalikasvattajia. Seksuaalikasvatus alkaa tavallaan jo siitä, kun vauvaiässä lapselle annetaan paljon ei-seksuaalista läheisyyttä ja koskettamista. Näin lapsi oppii tuntemaan kehonsa arvokkaaksi ja nauttimaan toisen ihmisen turvallisesta läheisyydestä.

Lapsi tutustuu omaan kehoonsa

– Lapsuuden seksuaalisuus on aivan muuta kuin aikuisen. Se on uteliaisuutta, omaan kehoon tutustumista, läheisyyden opettelua, ihastuksen tunteita sekä turvan ja mielihyvän kokemuksia, Cacciatore selittää.

Tämän eron tunnistaminen on tärkeää.

– Kun aletaan puhua lapsen seksuaalisuudesta, täytyy ottaa pois ”aikuisten seksuaalisuus -silmälasit”, muistuttaa terveydenhoitaja (yamk) ja seksuaalipedagogi Haija Kankkunen.

Hän kertoo esimerkin. Päiväkodissa kaksi pikkulasta riisui itsensä alasti ja meni yhdessä peiton alle, jolloin aikuisen mieleen hiipi ajatus jostain sopimattomasta. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että toisen lapsen vanhemmat ovat selittäneet lapselle, että äiti ja isä tarkenevat nukkua alasti, koska eivät potki peittoa pois niin kuin lapsi itse tekee. Alastomat lapset siis vain leikkivät nukkuvaa äitiä ja isää, eikä kyse ollut mistään sen kummemmasta.

Ohjaa ilman häpeää

Kun lapsi tutkii sukupuolielimiään ja kehoaan, ei sitä tule kieltää tai paheksua. Mutta lasta tulisi opastaa koskettelemaan itseään vain omassa rauhassaan.

– Soveliaisuuteen tulee ohjata ilman, että siihen liittyy häpeää. Voidaan vaikkapa rinnastaa unnutus nenän kaivamiseen kertomalla, että kumpaakaan niistä ei ole suotavaa tehdä esimerkiksi ruokapöydässä, Kankkunen opastaa.

Unnutus eli lapsen itsetyydytys liittyy yleensä siirtymävaiheisiin kuten nukahtamistilanteisiin tai päiväkotiin jäämiseen. Se voi olla myös tapa purkaa ahdistusta tai turhautumista, mutta on usein pelkkä huvi.

– Lapsilla on monentasoisia tapoja ja tarpeita itsensä kosketteluun: toiset eivät siitä juuri välitä, mutta toisille se on tärkeä vaihe jossain iässä. Tavallisinta on 4–5-vuotiaiden unnutus silloin, kun he yrittävät saada unta, lastenpsykiatri Cacciatore kertoo.

Lapsen pakonomainen masturbaatio voi joskus olla merkki seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Yleensä se on kuitenkin tavallinen stressioire siinä missä kynsien pureskelu, joten siihen tulee suhtautua kuin mihin tahansa ahdistukseen ja rauhoitella lasta.

Puhu kehosta arvostavasti

– Puhu lapsen kaikista kehonosista, myös sukupuolielimistä, arvostavasti jo vauvasta asti. Pienikin lapsi tarvitsee oikeat nimet kaikille kehonosille, myös pimpille, pippelille ja pyllylle, sanoo neuvolalääkäri ja seksuaalineuvoja Pamela Kauppinen.

Hänen mukaansa lapset puhuvat kehostaan mielellään, elleivät aikuiset ole istuttaneet heihin häpeää sitä kohtaan.

Alussa lapsi hyväksyy itsensä täysin ja rakastaa jokaista kehonsa kohtaa luonnostaan. Myöhemmin kykyyn hyväksyä kehonsa vaikuttaa vanhemmilta saatu malli. Mikäli äiti jatkuvasti puhuu vaikkapa lihavuudestaan, myös lapsi omaksuu helposti kriittisen ja häpeän sävyttämän suhtautumistavan kehoonsa.

Lapsen kysymyksiin tulee vastata totuudenmukaisesti, mutta ikätasolle sopivasti.

– Mitä pienempi lapsi on, sitä tarkemmin pitää vastata siihen, mitä lapsi kysyy. Aikuisten ongelma on usein se, että esimerkiksi vauvan tulo mietitään seksiin asti, vaikka lasta se ei yleensä kiinnosta. Hän halusi vain kuulla, mistä se vauva tulee, Kauppinen kuvaa.

Koska juuri kukaan meistä ei ole itse aikoinaan saanut hyvää seksuaalikasvatusta, meillä ei yleensä ole valmista mallia seksuaalikasvattajana toimimiseen, vaan se pitää erikseen opetella.

Muistuta turvataidoista

Vaikka muuten pääsääntöisesti pyritään vastaamaan vain siihen, mitä lapsi kysyy, turvataitoihin tämä ei päde. Niiden perään lapsi ei osaa kysyä.

Raisa Cacciatore kehottaa kertomaan lapselle vaarallisista aikuisista osana muuta taitokasvatusta – samaan tapaan kuin lapselle kerrotaan liikenteen vaarallisuudesta. Samat tiedot auttavat myös ikätoverisuhteissa. Esimerkiksi näin: ” Uikkareiden alla olevat paikat ovat jokaisen omia, eikä kukaan muu saa koskea niihin ilman sinun lupaasi ja hyvää syytä”.

Jos lapsi joutuu tilanteeseen, jonka hän kokee uhkaavaksi, on hyvä, että hänelle on etukäteen opetettu toimintamalli sen varalta. Cacciatoren kolmivaiheinen ohje lapselle kuuluu: ”Sano heti ei. Lähde heti pois. Kerro heti luotettavalle aikuiselle.”

Jos lapsi arvostaa omaa kehoaan, hän pyrkii suojaamaan sitä ja seksuaalisuuttaan.

Säännöt lääkärileikeille

Lasten leikkiessä lääkärileikkejä aikuisten on tasapainoteltava puuttumisen ja rauhaan jättämisen välillä.

– On tärkeää, että leikillä on säännöt, jotka kaikki tietävät. Ruumiin aukkoihin ei saa työntää mitään ja aina saa lähteä leikistä pois, jos siltä tuntuu, Haija Kankkunen neuvoo.

Hän muistuttaa, että myös aikuisella on oikeus rajata yksityisyyttään.

– Lapsi saattaa esimerkiksi suihkussa innostua heiluttelemaan isän kiveksiä. Tähän isä voi sanoa, että ne ovat herkät ja isän ikiomat, eikä lapsi saa niitä heilutella.

Aikuisen vastuulla

Lapsen seksuaaliterveys on aikuisen vastuulla alussa täysin ja koko kehityksen ajan osittain. Lasta ei saa altistaa hänen kehitystasolleen sopimattomalle materiaalille kuten pornolle, eikä aikuisten tule puhua lapselle omasta seksielämästään. On kuitenkin tärkeää tarjota malli positiivisesta läheisyydestä ja näyttää, että aikuisten välinen parisuhde on arvokas ja ansaitsee oman aikansa.

Pikkulasten seksuaalikasvatus tähtää siihen, että lapsi kokee olevansa turvassa ja tuntee olevansa hyvä ja arvokas omana itsenään. Se auttaa aikuisena nauttimaan vastuullisesti seksuaalisuudesta.

www.vaestoliitto.fi/lapsijaseksuaalisuus

Lue myös:
Tikanpoika puussa – vai kuussa?

Uutuuskirja

Keho on leikki – Avain luonnolliseen seksuaalikasvatukseen alle kouluiässä (Kustannus Oy Duodecim) on Susanne Ingman-Fribergin ja Raisa Cacciatoren toimittama, asiantuntijoiden artikkeleita sisältävä kirja pienten lasten ikätasoisesta seksuaalisuudesta ja siitä, miten aikuinen voi tukea lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Teos tarjoaa työkaluja ammattilaisille, jotta lasten ja heidän perheidensä tukeminen ja yhteistyö sujuisivat hyvin.