Palomiesten tuplaonni

Henni ei haluaisi päästää Juha-isää silmistään.

– Isin paloauto.

Henni, 2, taputtaa valtavan paloauton kylkeä isänsä Juha Kavasvuon sylissä Kemin palolaitoksella. Kaksoisveli Arttu tarraa tiukemmin kiinni isänsä kaulasta ja painaa päänsä takin kaulukseen. Sisarukset ovat juuri heränneet päiväunilta ja unenpöpperössä isin syli on paras paikka. Juha tietää sen, eikä edes yritä laskea lapsia sylistään.

Arttu ja Henni ovat tulleet palolaitokselle tervehtimään palomiehenä työskentelevän isänsä työkavereita. Paikalla ovat samassa vuorossa työskentelevät Aku Heinonen ja Mikko Juuso omien lastensa kanssa.

Työvuorolaiset eivät tunnu häiriintyvän lapsivieraista, vaikka Henni ja Arttu rohkaistuvat isän kyytiin harjakoneen päälle ja kiljahtelevat innostuksesta. Vuorokauden mittaisia työvuoroja tekevien miesten perheenjäsenet ovat tuttu näky asemalla.

Jos Arttu (vas.) ja Henni (oik.) vaativat, Juha Kavasvuo leikkii vaikka jänöjussia.

– Jaahas, täällä on tuplettikerhon kokoontuminen! vanhempi kollega huikkaa naureskellen toimiston ovelta ja pysähtyy vaihtamaan kuulumisia miesten kanssa.

Tuplettikerhon voisi tosiaan asemalle perustaakin. Juha, Aku ja Mikko eivät nimittäin ole kollegoja vain palonsammutuksessa, vaan myös vaipanvaihdossa: he kaikki ovat kaksosten isiä. Akun tytär Usva ja poika Sumu ovat hieman reilun vuoden ikäisiä, Mikon Eeli ja Eetu vasta kolmikuisia.

Olisiko aika perustaa Tuplettikerho?

– Onhan täällä Poikamiesyhdistys, ehkä olisi aika perustaa kaksosten isillekin omansa, Aku myöntelee hymyssä suin.

Poikamiesten ja perheenisien välillä vallitsee Akun mukaan asemalla hyvä yhteisymmärrys. Lapsettomat nuoret miehet eivät uskalla vinoilla kaksosten isille, sillä riski siitä, että pilkka osuu omaan nilkkaan, on tällä asemalla suuri.

– Olisiko aseman vesijohtovedessä jotain erikoista, koska kaksosten isiä on myös vanhemmissa työmiehissä? Mikko myhäilee.

Samaa jengiä

Sumu tietää, että isin työpaikalla saa päähänsä palomiehen hatun.

Yläkerran taukohuoneessa Usva ja Sumu uskaltautuvat sovittamaan muovisia palomiehen kypäriä päähänsä. Arttu ja Henni hakevat sohvalta kaukosäätimen ja napsauttavat television päälle.

Aku ja Juha seuraavat lasten touhuja syrjäsilmällä. He eivät ryntää paikalle pienestä kompastumisesta, eivätkä ole moksiskaan, kun jalkalamppu sohvan takana heilahtelee uhkaavasti. Molemmat paljastavat, että kotonakin hätäily ja hössöttäminen ovat paremmin vaimojen heiniä.

Kun Juha kolmikon ensimmäisenä paljasti vaimonsa odottavan kaksosia, Aku muistaa kuittailleensa tulevalle isälle vahingoniloisena.

– Meille oli juuri syntynyt vauva ja ajattelin, että ihan oikein Juhalle, että pääsee heti kokeilemaan vauva-arkea kahden kanssa. Hän väitti pokkana, että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin. Väärässä oli.

Aku Heinonen välttelee hätäilyä lasten kanssa. Usva ei aina malttaisi odotella.

Niin siinä kävi, että vahingonilo oli liian aikaista. Kun Akun ja hänen vaimonsa esikoispoika Myrsky oli muutaman kuukauden ikäinen, paljastui, että tulossa oli kaksi lisää.

– Sai poika maistaa omaa lääkettään, Juha hekottelee.

Siinä missä Juha oli ollut kaksosuutisesta vain mielissään, piti Akun puhallella ultraäänitutkimuksen jälkeen hieman pidempään. Esikoinen oli vielä niin pieni, että käytännössä kaksosten syntyminen merkitsi kolmosia. Kaksi lasta alkoikin tuntua helpolta yhtälöltä.

– Nyt, kun vanhin on välillä päivähoidossa, kahden kanssa tuntuu kaikki niin helpolta. Mutta siinäpä se menee, kun ei ota stressiä, hän toteaa reilun vuoden kokemuksella.

Mikko seuraa sivusta, miten kokeneemmat kaksosten isät kaappaavat lapsensa yhtä aikaa kainaloihinsa. Hän saa molemmat poikansa syliin vain vaimon avustuksella.

Usva ei pelkää isoja paloautoja.

Vielä reilu vuosi sitten Mikko seurasi Akun ja Juhan keskinäistä ajatustenvaihtoa autuaan tietämättömänä siitä, että kuuluisi pian samaan porukkaan. Kun raskaana oleva vaimo sitten eräänä keväisenä päivänä soitti ja ilmoitti, että vauvoja olikin kaksi, meni loppuvuoro ohi pienessä sumussa.

– Aloin kysellä kautta rantain vauva-arjen sujumisesta kahden pienen kanssa. Pelkäsin kuittailua, mutta pianhan se paljastui muillekin, että samaan jengiin kuulutaan.

Juha muistaa opastaneensa Mikkoa ainakin siitä, että oma aika tulee olemaan kortilla, sillä kaikkia käsipareja tarvittaisiin kotona. Aku neuvoi nukkumaan paljon ja nauttimaan rauhasta – niin kauan, kun siihen vielä pystyisi.

– Mutta ei sitä osaa niin tosissaan ottaa, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle, Mikko myöntää.

Miesten kesken

Mikko Juuso on jo huomannut, että Eeli (vas.) on pojista se vilkkaampi tapaus.

Tämän vuoden tammikuusta lähtien Aku, Juha ja Mikko ovat työskennelleet samassa vuorossa. Tinki alkaa usein tiedustelulla, miten kollega on yönsä nukkunut.

– Siinä missä ennen saatettiin suunnitella vaikkapa sukellusreissuja, nykyään jutut pyörivät pitkälti lasten ympärillä. Vertaillaan sitä, miten lapset ovat nukkuneet, Juha myöntää.

Aku on uniasioissa porukan guru. Hänen lapsensa ovat nukkuneet hienosti lähes alusta asti.

– Varsinkin nyt, kun kaikki kolme juoksevat ympäriinsä koko päivän, ei illalla tarvitse kauaa odotella unentuloa, Aku selittää.

Mikko voi vasta haaveilla hyvistä yöunista. Yösyötöt ovat ensiviikoista harventuneet, mutta edelleen Mikko herää joka yö vaimonsa kanssa syöttöhommiin. Aku lohduttaa, että pian elämä alkaa helpottaa. Kohta lapset leikkivät jo keskenään ja vanhemmat pääsevät nauttimaan kaksosuuden hyvistä puolista.

Juha myötäilee, mutta muistuttaa, että monenlaisia vaiheita on luvassa vielä pitkään. Juuri nyt Artulla ja Hennillä on menossa hienoisesti isin hermoja rassaava isävaihe.

– Isän pitää tehdä kaikki, laulaa iltalaulutkin, Juha huokaisee.

Musisointi onkin kaikkien kolmen mielestä ehkä suurin uhraus, jonka joutuu lastensa eteen tekemään. Mikko muistaa kuittailleensa Juhalle muskarissa käynnistä, mutta nyt hänellä on sellainen kutina, että muskarikeikka osuu vielä omallekin kohdalle.

– Onhan se raavaalle miehelle pienoinen koettelemus pomppia pupuna äitien edessä ja laulaa jänöjussilauluja. Mutta on se ainakin kerran koettava, Juha kannustaa.

– Minä kävin kerran ja se kyllä riitti, Aku toteaa.

Muutoin isän velvollisuudet ovat kolmikon mielestä suurilta osin mieluisia. Heidän miehuuttaan ei koettele se, että joutuu mukaan prinsessaleikkeihin tai pehmoeläinten teekutsuille. Lässytyskin sujuu jo luontevasti.

Kaikki kolme ovat myös sitä mieltä, että vaimon pitäminen tyytyväisenä on kaikin puolin hyvä asia.

– Illat ja yöt kun yrittää olla kaverina, niin vaimo jaksaa paremmin päivällä yksin lasten kanssa. Kaikilla on kotona juuri niin hauskaa kuin emännällä, Juha selventää strategiaansa.

Parasta aikaa lapsiperheessä eletään kuitenkin silloin, kun lapset nukkuvat. Sen jokainen uskaltaa – näin miesten kesken – tunnustaa.

Hyötyä ammatista

– Alkaako Mikolla hauis puutua? Aku kysyy suu virneessä, kun Eeli ja Eetu alkavat vaatia sylissä kovaäänisesti maitoa ja Mikon ilme muuttuu kärsiväksi.

– Normisettiä, Juha kommentoi.

– Tuohonkin tottuu.

Palomiehen ammatista on kolmikon mielestä hyötyä isätehtävissä ainakin siinä mielessä, että kunto ja paineensietokyky ovat hyvät. Palomies osaa myös laittaa lasten kurapuvut latinkiin niin, että vaatteet saa sujautettua päälle kumppareineen päivineen. Nämä isät ovat myös aina hälytysvalmiudessa, valmiina toimimaan. Kun lapset on saatu puettua ja valmiiksi lähtöön, isät ovat itse ulkona puolessa minuutissa.

Kaikilla on kotona juuri niin hauskaa kuin emännällä.

Töissä pääsee silti usein helpommalla kuin kotona, mitä sitä kieltämään. Vaikka pitkän työpäivän aikana puhelimet saattavat laulaa, varsinaista ikävää ei ehdi tuntea.

– Mutta aamulla kun tulee takaisin kotiin, lapset ovat yleensä heti kimpussa. Nukkumisesta ei siinä tule kyllä yhtään mitään, Juha myöntää.

Aku on keksinyt väsyneisiin päiviin hyvän selviytymiskeinon: hän pötköttää lattialla ja lapset mönkivät päällä.

Kokeneemmat isät pärjäävät lasten kanssa hyvin myös yksikseen. Mikolla ei vielä ole ollut tilaisuutta olla lasten kanssa yksin pidempään, mutta Aku ja Juha hoitavat lunkisti pidemmänkin pätkän.

– Välillä pitää päästää vaimo tuulettumaan vaikka yönkin yli. Silloin annan asioiden mennä omalla painollaan. Uloslähtöön kuluu se puoli tuntia, mutta siitä ei kannata stressata, Aku miettii.

– Ja nukkumaan lapset saa yhtä aikaa, kun laittaa painavan tyynyn selän päälle, Juha vinkkaa.

Ajasta ennen lapsia miehet eivät enää haaveile, mutta joskus he kaipaavat helpompia lähtöjä, kahdenkeskistä aikaa vaimon kanssa ja vanhoja harrastuksiaan.

– Ennen oli ulkomaan matkaa, moottoripyörää ja moottorikelkkaa. Nyt on farmariauto ja lastenistuimia, eikä matkoista edes haaveilla, Juha tunnustaa.

– Moottoripyörä on minullakin myynnissä, mutta kaikista harrastuksista en halua lasten vuoksi luopua. Laskuvarjohyppy ja metsästys ovat edelleen tärkeitä, Aku lisää.

Töissä saa kertoa kakkajuttuja, eikä kukaan vinoile.

Parasta isänä olemisessa on, kun vasta hymyilemään oppinut vauva hymyilee takaisin leveästi ja se, että saa seurata omien pienten kasvamista ja kehittymistä.

Eikä hassumpaa ole sekään, että saa töissä kertoa kakkajuttuja ilman, että työkaverit vinoilevat.