Ovatko empatiataidot rapistumassa?

Vanhempia piinaa yhteinen huoli: muuttuvatko lapset epäempaattisiksi, kun he viettävät suurimman osan päivästään somessa ja netissä?

Aivotutkija Katri Saarikiven mielestä vakavaan huoleen ei ole aihetta. Silti olisi hyvä tiedostaa, miten eri tavoin vuorovaikutus toimii verkossa verrattuna nokikkain tapaamiseen.

– On totta, että empatia estyy netissä. Toiselle on helpompi olla ikävä, kun hänen reaktioitaan ei näe.

Empatia toimii voimakkaammin silloin, kun ollaan kasvotusten. Ilmeet ja äänensävyt auttavat meitä ymmärtämään toisen viestiä ja hänen tunnetilaansa.

Nettivuorovaikutuksessa on helppo unohtaa, miten viestit vaikuttavat vastaanottajaan. Tai keskustelukumppani saattaa olla täysin tuntematon, mikä tekee samastumisen vaikeaksi. Tekstipohjainen viestintä aiheuttaa helposti myös väärinymmärryksiä.

Sitten ovat vielä somekuplat, jotka vääristävät maailmankuvaa luomalla vaikutelman, että kaikki ajattelevat samalla tavalla kuin somettaja itse – ja taas empatia estyy.

Perheen vuorovaikutus tärkeää

Eniten empatiataitoihin vaikuttaa se, millainen vuorovaikutus perheessä on. Jos vanhemmat puhuvat ajatuksiaan ääneen ja sanoittavat mielensisältöjään, lapsen ajattelu ja kyky tunnistaa omia mielentilojaan kehittyy. Tämä tukee hänen kykyään samastua ja asettua toisen asemaan.

– Omien ajatusten ajattelu ja omien tunteiden tarkastelun kyky on sama kuin kyky ajatella toisten ajatuksia ja ajatella toisten tunteita.

Pohditaanko teillä kotona ääneen, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee?

Jos lapsi pystyy reflektoimaan, mitä ajattelee ja tuntee, ja keskustelemaan siitä, hän saattaa olla taitavampi miettimään myös sitä, mitä toinen ajattelee tai miltä jokin asia tästä tuntuisi.

– Empatian kehittymiseen vaikuttaa se, onko kotona empatiaa tukeva kulttuuri. Se ei mene niin, että lapset laitetaan jollekin empatiakurssille, vaan empatiataidot ovat koko perheen juttu.

Vanhempi voi kysyä itseltään: Pääseekö empatia meillä esiin? Ollaanko meillä ylipäätään kiinnostuneita muista ihmisistä tai toisten ajatuksista? Pohditaanko meillä kotona ääneen, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee?

Jo vauvalla on valmiudet empatiaan

Ensimmäiset askeleet empatiaan otetaan varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. Aikuinen reagoi lapsen ilmeisiin ja eleisiin ja on kiinnostunut asioista, joita lapsi osoittelee.

– Tutkimusten mukaan varhainen vuorovaikutus ennustaa sitä, millaisiksi lapsen empatiataidot kehittyvät.

Kun äiti tai isä reagoi sensitiivisesti lapsen tunteisiin, tämän empatiataidot kehittyvät suotuisasti. Lapsi oppii, että hänen hymyynsä vastataan ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Aikuinen voi myös sanoittaa: ”Ai nyt sua harmittaa” tai ”Voi kun sä olet iloinen”.

Teini-iässä empatiataitoihin saattaa tulla hetkellinen taantuma.

Parivuotiaana lapsi alkaa harjoitella ajattelun taitoja. Hänen taitonsa ymmärtää ja ajatella omia ja toisten ajatuksia kehittyvät huomattavasti 2–4-vuotiaana.

– Empatiataidot, kuten kaikki metakognitiiviset taidot, kypsyvät samaa vauhtia kuin aivojen etuotsalohkot. Teini-iässä empatiataitoihin saattaa tulla hetkellinen taantuma, koska aivoilla on niin paljon muuta tekemistä, mutta periaatteessa ajattelun taidot kehittyvät varhaiseen aikuisuuteen saakka.

Empatiakyky on tärkeä yhteisölle

Mihin empatiaa sitten tarvitaan? Ainakin maailman ongelmien ratkaisemiseen, Katri Saarikivi sanoo.

Empatia ennustaa kollektiivista älykkyyttä. Mitä enemmän yhteisössä on myötätuntoa, sitä laadukkaampaan ongelmanratkaisuun se kykenee.

– Vain empatian kautta voi ymmärtää muita ihmisiä, ja ymmärrystä tarvitaan siihen, että pystytään ratkaisemaan asiat yhdessä.

Siksi Saarikiven hälytyskellot alkavat soida, jos joku kirjoittaa esimerkiksi Facebook-viestissään: ”Tällaista ei kuulukaan ymmärtää” tai ”Tällaista en edes halua ymmärtää”.

– Somen kuplautuminen johtaa helposti Me vastaan te -tyyppisiin asetelmiin, joissa ei edes yritetä ymmärtää vastapuolta. Silloin alkavat olla katastrofin ainekset käsillä.

Ihmisiltä menee helposti sekaisin hyväksyminen ja ymmärtäminen.

Saarikivi epäilee, että ihmisiltä menee helposti sekaisin hyväksyminen ja ymmärtäminen. Ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

– Jos ymmärtää esimerkiksi rasistia, se ei tarkoita, että ajattelisi, että rasisti toimii oikein. Ymmärtäminen on kuitenkin ainoa tie asioiden muuttamiseen.

Jos halutaan ratkaista ongelmia, pitää yrittää selvittää, miten hankala tyyppi on päätynyt omaan ajatusmalliinsa. Täytyy rohjeta asettua hänen asemaansa ja miettiä, miltä hänestä tuntuu. Miksi hän toimii niin kuin toimii?

– En väitä, että toisen asemaan eläytyminen olisi helppoa, mutta se ei silti tarkoita, ettei siihen pitäisi ryhtyä, Saarikivi kannustaa.

Näin tuet lapsen empatiataitoja

1. Ole kiinnostunut lapsesta ja hänen jutuistaan. Se on ainut tapa pysyä kärryillä siitä, mitä lapsen elämässä on meneillään. Tehkää asioita yhdessä.

Katri Saarikivi: ”Vanhemman kannattaa innostua siitä, mistä lapsi on innostunut. Innostuminen on empatiaa.”

Silja Martikainen: ”Ei voi olettaa, että elämä olisi pelkkää läsnäoloa, vanhemman ja lapsen laatuaikaa, mutta kannattaa silti varmistaa, että arjessa olisi hetkiä, jolloin lapsi voi kertoa sinulle asioistaan.”

2. Opeta lapselle, että internet on totta. Netti ei ole muusta elämästä irrallinen paikka. Asiat, jotka sanotaan netissä, vaikuttavat toiseen ihan samalla tavalla kuin aina muutenkin. Vaikka netissä on helppo antaa esim. kielteistä palautetta, ei kannata ajatella, ettei palaute tuntuisi toisesta miltään.

Katri: ”Joskus kuulee puhuttavan, että on netti ja on tosielämä. Mutta kun se netti on tosielämää. Netin vaikutukset koetaan tosielämässä. Maailmalta tiedetään surullisia tapauksia, joissa pitkään jatkunut nettikiusaaminen on ajanut nuoria itsemurhaan.”

3. Myös ystäväpiirillä on merkitystä empatian kehittymisessä. Tarkkaile, millainen keskustelukulttuuri lapsesi ystäväporukassa on. Pääsevätkö empatiataidot kehittymään vuorovaikutuksessa kavereiden kanssa?

Silja: ”Tue lapsesi ystävyyssuhteita. Rohkaise häntä puhumaan kaverisuhteistaan myös kotona.”

Katri: ”Kun lapselle tulee riitaa jonkun kanssa, kannattaa hyödyntää empatiaa. Voitte pohtia yhdessä ääneen: Miksihän toinen sanoi noin? Mikä sai hänet käyttäytymään noin?”

4. Jos lapsi tapaa kavereitaan pelkästään netissä, tilanne ei ole vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta ideaali.

Katri: ”Ainoa tapa kehittää kehonkielen lukutaitoa on altistua kehonkielelle ja tilanteille, joissa ollaan kasvotusten. On myös hyvä altistua erilaisille ihmisille ja ajatusmalleille.”

5. Tue lasta tunteidensäätelyssä ja toiminnanohjauksessa. Auta häntä esim. irtautumaan koukuttavasta pelistä ja käsittelemään pettymystä.

Katri: ”Ei voi olettaa, että lapsi pystyisi säätelemään omaa pelaamistaan. Jos aikuisetkin jäävät koukkuun peleihin, mikseivät lapset?”

Silja: ”On hyvä asettaa rajoja pelaamiseen. Tarkkaile lapsesi reaktioita. Toiset lapset ovat ylivirittäytyvämpiä kuin toiset, jolloin pelaaminen vaikuttaa heihin voimakkaasti. Tällöin lapsi tarvitsee varmasti apua pelimaailmasta irtautumiseen ja hänen peliaikaansa pitää rajoittaa.”

6. Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, kiitä, että hän tuli kertomaan asiasta. Asia pitää selvittää ensi tilassa, ja sen selvittämiseen tarvitaan myös aikuisia.

Silja: ”Usein lapsi, jota kiusataan netissä, tulee kiusatuksi myös muuten. Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, vanhemman kannattaa selvittää, mitä lapsen arjessa muuten tapahtuu.”

7. Auta lasta ymmärtämään, että viestit voi ymmärtää myös väärin. Kirjoitetut viestit kannattaa muotoilla niin, ettei vastaanottaja voi ymmärtää niitä väärin. Jopa emojit voi tulkita väärin.

Katri: ”Jos kirjoitan ensimmäistä kertaa tuntemattomalle ihmiselle, yritän muokata viestini mahdollisimman yksiselitteiseksi.”

8. Auta nuorta valitsemaan sellaisia verkkokeskustelupalstoja, joissa on hyvä ja kannustava ilmapiiri.

>Asiantuntijoina kuullut aivotutkija Katri Saarikivi ja tutkijatohtori, lastenpsykologi Silja Martikainen Helsingin yliopistosta ovat mukana kehittämishankkeessa, jossa valmistellaan materiaalipankkia empatiataidoista opettajien ja kasvattajien käyttöön.

Saarikivi puhuu empatian kehityksestä ja digitaalisesta maailmasta Lastensuojelun Keskusliiton järjestämillä Lasten suojelun kesäpäivillä Porvoossa 5.6.