Onko teillä jo kaikkea?

Vauvaa odottavilta saatetaan kysyä näin nykyaikana. Kysymys sisältää erikoisen olettamuksen, että vauvalle pitää hankkia paljon tavaraa. Vauva tarvitsee lopulta varsin vähän materiaa kasvunsa ja kehityksensä turvaksi. Kuitenkin vanhempien elämää helpottavia asioita löytyy nykyisin valtavasti. Vielä meidän kohdallamme lapsen saaminen ei ole tullut kalliiksi. Mikähän on kallein vaihe lapsiperheen elämässä? Olemme ostaneet käytettyä ja saaneet tuttavilta vaatteita ja leluja, satukirjoja ja ruokailuvälineitä lahjaksi. Päätin jo raskausaikana kokeilla ”hankitaan sitten kun tarve ilmenee” –taktiikkaa. Mieskin kysyi, että eihän meille tule tavarakaaos vaikka tulee lapsi. Mukavaa, että meillä on tässä asiassa yhteinen linja!

Pehmolelut ja äidin unimaski

Vanhemmuuteen valmistaudutaan myös materian kautta. Kauniiden vaatteiden ja tavaroiden ostelu ovat monille ihmisille ihana harrastus ja ymmärrän, että siitä saa myös nautintoa. Kuitenkin tutkimusten mukaan tavara tuo onnea vain ostohetkellä. Voi käydä myös niin, että kun ostaa paljon, ei edes muista tai löydä, mitä hienoa omistaa eli hankinta ei päädy käyttöön kuin harvoin, jos silloinkaan. Varsinkin vauvatavaran kohdalla käyttöaika on lyhyt eivätkä tavarat ehdi kulua. Minä saan nautintoa säästämisestä  enemmän kuin puuvilla- tai polyesterisijoittamisesta. Siihen antoi lisävauhtia se, kun saavutin 10 000 euron tavoitteeni vuonna 2014, vajaassa kolmessa vuodessa. Haluan myös pian maksaa loputkin luottokorttilaskustani pois ja sitten minulle jää vain asuntolainaa, jota lyhennän myös perhevapaan aikana.

Minua on noin viiden vuoden ajan kiehtonut minimalismi. Kutsuvaa siinä on se, että koti pysyy järjestyksessä eikä siivoukseen ja tavaroiden järjestelyyn kulu paljon aikaa. Se on sekä taloudellisesti että luonnonvarojen kannalta järkevää. Suuri osa maailman ihmisistä joutuu olemaan pakosta minimalisteja, kun varaa ei ole edes välttämättömyyksiin, kuten ruoka, lämmin suoja ja vaatteet. Yksi käytännöllinen syy meille tällä hetkellä on se, että asumme tällä hetkellä 56 neliön asunnossa ja tämä on väliaikainen koti muuton ollessa toiveissa. Ehkä kevyillä kantamuksilla pääsee pidemmälle? Enkä aio missään vaiheessa hankkia lisää tilaa tavaroille, vaan ihmisille. Me mahdumme tällä hetkellä hyvin tähän asuntoon. On keittiö, olohuone, makuuhuone ja yhdistetty kylpyhuone ja kodinhoito/vauvanhoitonurkkaus, kaksi vessaa ja sauna. Varastotilaa on ullakolla ja pyörävarastossa. Nyt kevään tultua olemme entistä enemmän myös omalla pihalla, sekä terassilla. Nämä antavat asunnolle lisää tilan tuntua lämpiminä aikoina.

Omien vaatteiden kohdalla olen kokenut karsimisen vaikeaksi, kun on neljä vuodenaikaa ja erilaisia tilanteita… Myös kenkiä on yli tarpeen. Olen vasta tahtoisin olla-minimalisti. Minun heikko kohtani yli tarpeen -kulutuksessa ovat vitamiinien ja lisäravinteiden ostelu ja luonnonkosmetiikka… Youtubesta olen löytänyt englanninkielisiä minimalistiäitien kanavia, jotka antoivat lisäpotkua siihen, että lapsiperhearki ei ole yhtäkuin tavarakaaos ja suuri asunto. Se oli aiemmin myös yksi asenneharhoistani; ”meille ei voi tulla lasta, koska meillä on pieni asunto ja paljon portaita sekä sisällä että ulkona.” Sitten opin että perheitä asuu mukavasti myös kompakteissa kaupunkiasunnoissa, mitä suuremmista kaupungeista on kyse. Pienen asunnon kulut ovat pienemmät ja rahaa saattaa jäädä käyttöön palveluita, matkoja ja harrastuksia varten. Itse tykkään käydä mm. hierojalla ja kasvohoidoissa.

Joogamatto on ollut mainio alusta, siitä saa pestyä kuolan ja maitoröyhtäykset. Toimii myös vaipanvaihtoalustana. Nämä lahjat odottavat vielä käyttöä, kirahvi on jo löytänyt suuhun!

Luin suomalaisäitien innostuneen tavaran raivauksesta (https://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/koti-ja-tyyli/ihan-liikaa-tavaraa-selvitimme-miksi-aidit-rakastuivat-raivaamiseen) ja artikkelissa sanottiin, että mielikuva hyvästä vanhemmuudesta ja huolenpidosta liittyy nykyisin siihen, että hankitaan asioita ja siten näytetään panostusta lapseen. Toisaalta se tavaroiden hallinta, epäjärjestys ja määrä rasittavat myös monia vanhempia.

Ettei nyt jäädä vain idealismin tasolle, niin kyllä meille tuli lisää tavaraa vauvan myötä. Helmikuun vauvalle tarvittiin lämmintä ylle ja turvakaukalo taksiin, mutta muuten ajattelin rauhassa tarjota ensin maitoa ja läheisyyttä vauvalle. Kodista kahden kilometrin päässä on valtava ostoskeskus, jonne miehen olisi voinut lähettää asioille. Mies oli kertonut aika varhain yhdelle ystävistään että meille on vauva tulossa ja sopivasti tuttavapariskunta kierrätti meille pinnasängyn patjoineen sekä lakanoineen, hoitopöydän ja vauvan leluja. Ystäviltä saimme uusia tuttipulloja ja sitterin. Mies on myös hankkinut turvakaukalon ja unipesän käytettynä. Minun tehtäväksi jäi vaunujen osto (Tori.fi:n kautta, 120e) ja hoitoalustan hankkiminen hoitopöydälle. Otin äitiyspakkauksen ja ilahduin, kun eräs kätilökin sanoi että siinä on kaikki, mitä aluksi tarvitaan. Hankin imetysliivejä, liivinsuojia ja tietenkin vaippoja. Trikoisen kantoliinan saimme myös ystäviltä. Se voisi jopa korvata vaunut mutta molemmissa on hyvät puolensa. Kirpparilta hankin toppahaalarin, mikä on ollut myös käytössä, koska äitiyspakkauksen haalari on aivan liian isoa kokoa. Kylpyamme saatiin myös ilmaiseksi Tori.fi:n kautta. Lastentarvikeliikkeestä tilasin vauvalle aurinkolasit. Meillä on lainassa myös itkuhälytin ja leikkimatto kaarilla. Tuttavilta olemme kuulleet myös mahdolliuuksista vuokrata ensisänky ja jopa todella tehokas rintapumppu. Kaikkea ei ole pakko ostaa omaksi nykyään.

Portaiden alla ovat siivoustarvikkeet ja läppäripöytä, miehen nikkaroima hieno idea!