Hyötykasveja puistoihin!
Aleksi Pihkanen löysi Helsingin rannoilta laajat tyrnimarjapensaikot.
Monen mielestä leikkipaikoilla ja puistoissa voisi kasvaa nykyistä enemmän hyötykasveja, kuten marjapensaita tai hedelmäpuita. Ajatus puistojen hyötykasveista on putkahtanut iduksi jo muutamalla paikkakunnalla. Kauneinta hedelmää se on kantanut Jyväskylässä, missä avoin hyötytarha tuottaa satoa kaikkien iloksi jo yli kymmenettä kesää.
Jyväskylän kaupunki perusti vuonna 2002 suuren kahden hehtaarin omenatarhan Survo-Korpelan alueelle keskustan tuntumaan. Aitaamaton omenatarha sijaitsee suositun ulkoilu- ja virkistysalueen keskellä. Sen laidoilta löytyy leikkipuisto, Jyväsjärven rannan ulkoilureitti, palstaviljelyalue ja lammaslaidunkin. Lisäksi alueella sijaitsee kotiseutumuseo vanhoine rakennuksineen ja tilausravintoloineen. Omenatarha ei ole mikään tavanomainen puisto. Sen suorissa riveissä seisoo yli 550 omenapuuta, jotka ovat 35 lajiketta. Syötäviä omenoita kypsyy yli 350 puussa, loput ovat koristeomenapuita.
Mustamarja-aronia kypsyy syksyn tultua. Marjat ovat käyttökelpoisia huuhtaisun jälkeen.
Kulkijat voivat poimia omenoita vapaasti sadon valmistuttua. Syötävää saa kerätä myös herukkapensaista ja saksankirveli-istutuksesta.
– Meillä on sellainen periaate, että tule milloin vain, Jyväskylän kaupungin ylläpitohortonomi Tarja Ylitalo kertoo.
Sadon valmistuminen vetää kiinnostuneita puoleensa, eikä siitä ei ole tarvinnut tiedottaa. Ihmiset tarkkailevat siis itse, milloin kannattaa tulla keräämään.
Lahjoita pensas päiväkotiin!
Hyötykasvien karttamista puistoissa on perusteltu hoidon vaikeudella, kalleudella ja tuholaisalttiudella. Tarja Ylitalo ei näe asiaa näin:
– Ylläpito ei tule juurikaan kalliimmaksi kuin tavallisen puiston hoito.
Kaupungin pestaama viheralueiden hoitourakoitsija kerää pudonneet omenat, huolehtii puiden leikkaamisesta ja suojauksesta sekä uusii puita tarpeen mukaan. Pelko siitä, että pudonneet omenat houkuttelisivat tuholaisia – vaikkapa rottia tai ampiaisia – on osoittautunut turhaksi. Ylitalo pitää tärkeänä, että asukkaat ideoivat ja osallistuvat jo julkisten viheralueiden suunnitteluun.
– Yritämme kysyä, mitä ihmiset haluavat ja lähdemme mukaan nopeasti. Jos osallistuminen auttaa ihmisiä rakastumaan alueeseensa, se vähentää myös ilkivaltaa.
Ylitalo suhtautuu myönteisesti ajatukseen, että kaupunkilaiset voisivat hankkia päiväkodin pihalle marjapensaita tai lahjoittaa rahaa niiden ostoon. Hän neuvoo ottamaan yhteyttä päiväkodin pihan tai leikki- tai viheralueen hoitamisesta vastaaviin, jotta istuttamisesta ja ennen kaikkea kasvin hoidosta voitaisiin sopia.
Ryhtyisitkö puukummiksi?
Julkisten paikkojen päärynä- ja muut hedelmäpuut ovat usein vanhojen puutarhojen jäänteitä.
– Osallistetaan asukkaita! rohkaisee Joel Rosenberg, joka kuuluu kaupunkiympäristöjärjestö Dodoon. Järjestö edistää kaikenlaista ruoantuotantoa ja -keräilyä kaupungeissa.
Rosenberg kertoo puukummikokeilusta kotikaupungissaan Helsingissä: Toukolan kaupunginosassa 15 ihmistä sitoutui hoitamaan 10 omena- tai luumupuuta, jotka he istuttivat 2011. Kaupungin kanssa sovittiin kirjallisesti, että enimmäkseen puukummit huolehtivat puista, mutta kaupunki suojaa puut verkoilla jäniksiltä ja kaneilta. Kaupungin asiantuntija kävi myös opastamassa kummeja puiden leikkaamisessa vastaisen varalle.
– Monet kummit kiintyivät puihinsa ja kävivät kastelemassa niitä ahkerasti kahden ensimmäisen juurtumisvuoden aikana. Puukummius on toiminut hyvin, vaikka jotkut kummit ovat jo muuttaneet pois alueelta.
Ehkäpä hoitoon sitoutuneet kummit voisivat huolehtia samaan tapaan päiväkodin pihaan lahjoitetuista pensaistakin.
Keräilijä selvittää satokasvit
Voisivatko lapset erehtyä maistelemaan puistoissa myös myrkyllisiä kasveja, jos olisivat oppineet napsimaan hyötypensaista marjoja ja maistelemaan maustekasveja? Tämä on epätodennäköistä, sillä viheralueiden suunnittelijoille ja hoitajille puistojen turvallisuus on kaikki kaikessa. Istutuksissa ei kasva myrkyllisiä kasveja, vaikka ne olisivat hyvinkin koristeellisia, ja erityisesti lapset otetaan huomioon.
– Leikkipaikoille ei istuteta myrkyllisiä kasveja. Meillä Survo-Korpelassa kaikista syötävistä tai poimittavista kasveista kerrotaan ilmoitustauluilla, Tarja Ylitalo sanoo.
Myös vanhempien tulisi opastaa lastaan, mitä ja mistä voi poimia ja syödä.
– Keräilystä kiinnostuneet selvittävät syötävät kasvit, kertoo omasta kokemuksestaan Rosenberg, jolle kaupunkisadon keräilystä on tullut elämäntapa.
Ruokakasvipuisto asuntomessuille
Jyväskylä avoimine omenatarhoineen on edelläkävijä. Sen pontimena oli kaunis ajatus.
Ryhtyisitkö puukummiksi?
– On tärkeää, että ihmiset voivat saada elämyksiä ilmaiseksi, Tarja Ylitalo sanoo.
Nyt uusia, avoimia hyötytarhoja suunnitellaan pariinkin kaupunkiin. Porin vuoden 2018 asuntomessualueelle rakennetaan kaikille avoin ruokakasvipuisto. Sinne on tarkoitus istuttaa kaikenlaisia hyötykasveja omena-, luumu- ja kirsikkapuista juureksiin. Helsingin Mustikkamaalle, Korkeasaaren lähistölle puolestaan suunnitellaan pientä hyötytarhaa, josta voisi poimia mauste- ja teeaineksia. Alueelle toivotaan myös hedelmäpuita, jos asiasta päästään sopimukseen.
Apua satokartasta
Kirsi Maavuori löysi samasta paikasta kahdenlaisia luumuja.
Menee aikaa ennen kuin puistomme puskevat syötävää suunnitellusti, mutta julkisilla paikoilla kasvaa jo nyt yllättävän paljon kelvollista suuhunpantavaa: on vanhojen puutarhojen jäänteitä ja lintujen kylvämiä pensaita. Joel Rosenberg kartoitti muutama vuosi sitten Helsingin puistojen ja muiden yleisten alueiden satokasveja ja perusti nettiin satokartan, jota muut innostuneet ovat täydentäneet. Satokartta on täyttynyt täplistä, ja pääkaupungista tunnetaan jo nyt tuhansia julkisia omenapuita ja marjapensaita herukoista tyrneihin.
– Eikä kartalla ole läheskään kaikkia puita ja pensaita, Rosenberg sanoo.
Satokartta on versonut Helsingin rajojen yli Espooseen ja Vantaalle, ja sellainen on tehty myös Tampereella. Turussa hyötykasvien kartoitusta aloitellaan. Kaupungista kerättyjä hedelmiä voi syödä pelkäämättä saasteita, kun käyttää kaupunkilaisjärkeä.
– Hedelmät tulee kuoria, ja marjat kannattaa pestä, Rosenberg kertoo neuvosta, jonka hän sai Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.
Kerää kaupunkisatoa ja vinkkaa siitä muillekin
Netistä löytyy satokarttoja Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Tampereelta ja Turusta. Tiedot satopuista ja -pensaista vaihtelevat kunnittain. Kartan perusteella voit suunnistaa keruupaikalle. Voit ilmoittaa sivuille vinkkejä muidenkin iloksi uusista satokasveista, sadon määrästä ja arvioimastasi kypsymisajankohdasta. Kartoista selviävät omena-, päärynä-, kirsikka- ja luumupuut ja pensaista viinimarja-, tyrni-, aronia-, pähkinä- ja karviaispensaat. Voit vinkata myös jalopähkinäpuista, sembramännystä ja viiniköynnöksistä.
Satokarttoihin ei yleensä merkitä pihlajia, tuomipihlajia, orapihlajia eikä ruusupensaita niiden runsauden vuoksi, vaikka niiden terveelliset marjat kelpaavat syötäväksi. Jos paikkakunnallasi ei ole satokarttaa, voit perustaa sellaisen helposti esimerkiksi Googlen ilmaisen karttapalvelun avulla.
Valmiita satokarttoja os.
Helsinki, Espoo ja Vantaa: www.satokartta.net
Tampere: tampereensatokartta.net
Turku: satokarttaturku.blogspot.fi
Jokamiehenoikeus
Jokamiehenoikeuksien perusteella saa poimia marjoja ja hedelmiä, jotka kasvavat puistoissa ja metsissä. Puistoihin istutettuja kukkia ei saa poimia, eikä istutuksia vahingoittaa. Taloyhtiöiden ja siirtolapuutarhojen pihoille ei saa mennä, eikä myöskään vuokrattaville viljelypalstoille.
