Hyppää sisältöön

Mesi Kissaniitty on matkalla omaksi itsekseen

Kun nuori kokee olevansa eri sukupuolta kuin hänen kehonsa, eteen nousee monta kysymystä. Mesi Kissaniitty ja hänen perheensä kaipasivat tukea elämän murrosvaiheessa.
Julkaistu
Teksti Sirpa Palokari
Kuvat Sami Parkkinen
Mesi Kissaniitty on matkalla omaksi itsekseen

Helsinkiläinen koululainen Mesi Kissaniitty, 13, on lahjakas piirtäjä, joka nauttii pyöräilystä ja lumilautailusta. Tämä vilkas ja ulospäin suuntautunut kaveri rakastaa myös musiikkia. Eräs hänen suosikeistaan on räppäri Paleface, jonka keikoilla hän on käynyt lukuisia kertoja, ja jonka kanssa hän heittäytyy usein juttusille.

– Muuten, hänellekin on kerrottu, Mesi mainitsee.

Siis kerrottu, ettei Mesi ole tyttö. Onhan Mesi itse aina tavallaan tiennyt olevansa poika, mutta muut ovat pitäneet häntä tyttönä.

– Kun menin uuteen kouluun, päätin, että alan olla siellä tosi naisellinen, muttei se onnistunut. Sitten ajattelin, että enää en jaksa, hän muistelee.

Mesi nauttii taiteentekemisestä ja musiikista.

Mesi nauttii taiteentekemisestä ja musiikista.

Eräänä tavallisena päivänä hyvä ystävä sanoi ääneen lauseen, joka avarsi Mesin maailmaa.

– Hän oli joskus kiusoitellen sanonut, että olen poika. Ja sitten hän sanoi ihan vakavissaan, että ”näen sut poikana”.

Vaikka ystävän ”kaapistaulostulotuki” oli mahtavaa, Mesi ajatteli, että astuu lopullisesti näkyville vasta, kun on asiasta itse sataprosenttisen varma. Nyt hän on.

Mesi oli tuolloin 11-vuotias ja kantoi harteillaan valtavaa salaisuutta. Hänellä on kivat ja turvalliset vanhemmat, joten hän luotti, että he hyväksyvät asian, ja päätti kertoa heille asiasta.

– Silti jännitti niin paljon, etten saanut sanottua face to face, vaan kirjoitin heille kirjeen.

Olisihan se pitänyt nähdä!

Timo ja Milla Kissaniitylle Mesi on aina saanut olla oman mittaisensa.

Timo ja Milla Kissaniitylle Mesi on aina saanut olla oman mittaisensa.

Kun vanhemmat Milla ja Timo lukivat Mesin kirjeen, he tuumasivat: yhtä rakas, olkoon tyttö tai poika.

– Ajattelin ensin, että eihän se nyt iso yllätys ollut, kunhan lapseni on terve, Timo sanoo.

– Mesin ensimmäinen kysymys oli ”voidaanko nyt mennä ostamaan niitä boxereita”, Milla muistelee huvittuneena.

Vaille hämmennystä Mesin ilmoitus ei heitä silti jättänyt. Milla ryhtyi etsimään ahnaasti tietoa netistä transsukupuolisuudesta.

– Silloin ajattelin, että olenpa ollut sokea ja hölmö. En ollut kuullutkaan, että lapsissakin on transsukupuolisia. Jos ei lähipiirissä ole yhtään transsukupuolista, asia ei kosketa, Milla pohtii.

Jälkeenpäin vanhemmat ovat miettineet, että olisihan se pitänyt arvata, ainahan Mesi oli vahvasti suuntautunut poikien touhuihin.

– Oli hänellä tyttöjenkin juttuja, kuten nukkekoti, mutta se oli täynnä Star Wars -ukkeleita, Timo naurahtaa.

Miten muut suhtautuvat?

Timo, Mesi, Milla ja sylissä Suni-kissa.

Timo, Mesi, Milla ja sylissä Suni-kissa.

Vanhemmat varasivat ajan Setan Transtukipisteeseen, jossa annetaan tukea transihmisille, intersukupuolisille sekä sukupuoltaan pohtiville ja heidän läheisilleen.

– Oli olennaista saada heti asiantuntijalta neuvoja ja tietoa siitä, mistä on kyse ja miten esimerkiksi hoitojen kanssa edetään, Milla sanoo.

Tukipisteen kautta he löysivät vertaistoimintaa: lasten, varhaisnuorten ja vanhempien yhteisiä tapaamisia. Ryhmissä he ovat voineet muun muassa pohtia, miten asia vaikuttaa lähiomaisiin ja ystäviin.

– Kun kerroin siskolleni, hän sanoi nähneensä jo aikoja sitten, että Mesi taitaa olla poika. Hän oli jopa ollut huolestunut, että emmekö me tajua sitä, Milla kertoo.

Perhettä jännitti, miten asia selitettäisiin isovanhemmille, ja kuka sen tekisi. Demokraattiseen tapaansa kolmikko päätti vetää asiasta pitkää tikkua. Milla sai pisimmän tikun ja kertoi.

Mesin isovanhempien on ollut hankalaa hyväksyä, ettei lapsenlapsen sukupuoli olekaan se, mihin he olivat tottuneet. Joissain perheissä asia on koettu jopa niin hankalaksi, että uhkana on ollut välirikko isovanhempien kanssa.

Mesi tietää, että monet transnuoret kohtaavat ennakkoluuloja, jopa kiusaamista. Toisaalta lapsille ja nuorille kaverin sukupuoli-identiteetti ei tunnu olevan niin lukkoon lyöty asia kuin aikuisille.

Jopa kasvatusammattilaisten, kuten opettajien, voi olla vaikea suhtautua. Steiner-koulua käyvää Mesiä on onnistanut, sillä hänen opettajaansa tieto ei hämmentänyt.

– Kun opettaja kuuli, hän sanoi heti, että on ”meillä ollut sinunlaisia ennenkin”. Innoissaan hän kysyi, että ”voidaanko jo seuraavalla tunnilla kertoa luokkakavereille”.

Kaipuu omaa kehoon

Mesi on Mesi: sukupuoli ei häntä määritä.

Mesi on Mesi: sukupuoli ei häntä määritä.

Kissaniityt odottavat, että Mesin sukupuolen vahvistamiseen liittyvä prosessi pääsisi pian käyntiin, sillä Mesin murrosikä on alkanut.

– Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada oikea diagnoosi, Mesi toteaa.

Hormonihoidot auttaisivat mielenhallinnassa, sillä itselleen väärässä sukupuolessa on hankala elää. Kun oma keho ei vastaa sukupuoli-identiteettiä, voi syntyä kehodysforia eli kehoristiriita. Se tarkoittaa voimakasta vieraudentunnetta omaa kehoa kohtaan.

– Viime keväänä ja kesällä oli vaikeaa, sillä kärsin kehodysforiasta, enkä voinut esimerkiksi käydä suihkussa. Lopulta vertaistuki auttoi, Mesi kuvailee.

Helpotusta toi Kirkkonummella järjestetty Pride-leiri, jossa oli ihana tavata muita, samankaltaisissa elämäntilanteissa olevia nuoria.

– Myös Pride-kulkueeseen osallistuminen Helsingissä ja Turussa oli voimauttavaa.

Hieno kokemus oli myös kesäleiri, jolla Mesi sai vahvistusta identiteetilleen.

– Äiti kertoi leirin ohjaajille, että olen poika, ja ohjaajat päättivät, etteivät puhu asiasta muille sen enempää. He kysyivät, haluanko mennä poikien ryhmään. Kävin poikien kanssa jopa saunassa ja uimassa uimapaita päällä, eikä kukaan kysellyt mitään! Se oli kiva vahvistus asialle, jonka jo tiesin.

Hidas prosessi

Parhaillaan Mesi jonottaa aikaa sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle eli trans-polille. Tutkimusjakso voi kestää vuosikausia, ja sen jälkeen hän toivoo saavansa päätöksen hormonihoitojen ja sukupuolenkorjausleikkausten aloittamisesta.

Kissaniityt pitävät prosessia suututtavan hitaana. Eräs peruste verkkaiselle etenemiselle on taata, että henkilö on varma sukupuoli-identiteetistään.

– On harmillista, että terveydenhuolto toimii portinvartijana ihmisen sukupuolisuudelle. Minusta tämä on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen asia: kysytään ihmiseltä itseltään, mitä sukupuolta hän on. Tämä voisi olla pelkkä ilmoitusasia, Timo pohtii.

Sain psykologilta vahvistuksen, että olen täyspäinen.

Perhe on vauhdittanut prosessia teettämällä välttämättömiä tutkimuksia.

– Esimerkiksi psykologilta olen jo saanut lausunnon. Sain vahvistuksen, että olen täyspäinen, Mesi kertoo.

Aktivisti auttaa muita

Mesi haluaa tukea myös muita transnuoria selviytymään elämässään eteenpäin.

Mesi haluaa tukea myös muita transnuoria selviytymään elämässään eteenpäin.

Trans- ja muunsukupuolisia ihmisiä on ollut aina, mutta vasta viime vuosina asia on tullut näkyvämmäksi. Avoimuus onkin tärkeää, sillä se suojaa ja vahvistaa lapsen tervettä kasvua.

Millan ja Timo viesti perheille on yksinkertainen:

– Lasta kannattaa tukea tässä ja nyt ja sellaisena kuin hän itse itsensä kokee.

Milla ja Timo sanovat Mesin kautta havahtuneensa monimuotoisempaan ja suvaitsevampaan elämään ja huomanneet, kuinka sukupuolittuneessa ja rajoittuneessa yhteiskunnassa me elämme.

Mesi kuuluu alan pioneereihin ja hänestä on tullut transaktivistiksi, joka haluaa antaa kasvot transnuorille. Näin hän voi silottaa muidenkin tietä kohti omaa itseään. Kun Mesistä ja toisesta transnuoresta tehtiin dokumentti Ylen Perjantai-ohjelmaan, palautetta alkoi virrata.

Mesi vastailee nykyisin tukea tarvitsevien nuorten viesteihin. Myös arjessa sattuu mukavia kohtaamisia. Hiljattain hän matkusti junalla, jossa joku aikuinen huomasi hänen takissaan trans-pinssin ja tuli iloisesti sanomaan ”ai, säkin oot trans”.

Peruskoulun jälkeen Mesi suunnittelee hakevansa taidepainotteiseen lukioon. Kun hänestä aikanaan tulee virallisesti poika, vain henkilötunnuksen kirjain vaihtuu. Ei siis nimi, eikä persoona. Mesi on Mesi.

>Lue myös: Airut korjasi sukupuolta

>Katso Yle Areenasta Mesistä kertova Perjantai-dokkari BTW, mä en oo tyttö.

Apua Perhesuhdekeskuksesta

Sateenkaariperheet ry:n yhteyteen vuosi sitten perustetussa Perhesuhdekeskuksessa annetaan tukea sateenkaari-ihmisille ja heidän läheisilleen. Keskuksen projektipäällikkö Sanna Nevala ja perhetyöntekijä, perhe- ja paripsykoterapeutti Terhi Väisänen kannustavat perheitä ottamaan yhteyttä. Usein jo tieto helpottaa oloa ja hälventää ennakkoluuloja.

Läheistensä kanssa kipuileva sateenkaarinuori voi ottaa myös itse yhteyttä keskukseen.

Keskus tekee yhteistyötä Seta ry:n Transtukipisteen kanssa. Tukipiste palvelee sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä ja keskus seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä asioissa.

– Tuki on erityisen tärkeää, jos nuorella ei ole turvaa omista vanhemmistaan, Väisänen muistuttaa.

Vanhemmat saattavat hämmentyä kuullessaan, että lapsen sukupuoli-identiteetti onkin toinen kuin he ovat ajatelleet. Väisänen korostaa, että hämmennys on luonnollista ja jokaisella on oikeus tunteisiinsa, myös kielteisiin.

– Kaikki uuden asian herättämät tunteet ovat sallittuja, mutta tunteita tulee ilmaista niin, ettei lapsi tai nuori vahingoitu. Kun ihminen tulee kuulluksi tunteineen esimerkiksi ammattilaisen kanssa keskustellessaan, hänen on myös helpompi sopeutua tilanteeseen.

Koko perheen saama tuki on tärkeää, sillä sen avulla kriisitilanteesta päästään eteenpäin jopa aiempaa vahvempana.

– Vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Kun nuori ei tule kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään, hän ei ehkä jaksakaan ja saattaa katkaista perhesiteet kokonaan, Nevala toteaa.

Vanhemmilla saattaa olla asiasta eriäviä näkemyksiä, mistä voi kummuta isompia ongelmia.

– On hyvin tavallista, että vanhemmat suhtautuvat keskenään tilanteeseen eri tavoin ja alkavat riidellä. Lapsen kannalta se on haitallista, sillä hän kokee herkästi, että syy on hänen, Väisänen sanoo.

Perhesuhdekeskukseen voivat ottaa yhteyttä kaikki, joita asia koskettaa, myös vaikkapa isovanhemmat, sisarukset ja kummit.

– Kokemuksemme mukaan läheiset haluavat tukea nuorta. He ottavat yhteyttä meihin saadakseen neuvoja, kuinka tukea parhaiten, Väisänen sanoo.

Perhesuhdekeskus järjestää kevään aikana matalankynnyksen infotilaisuuksia, jonne kuka tahansa voi tulla anonyymina saamaan tietoa. Lisäksi se kouluttaa eri alojen ammattilaisia ja järjestöjen edustajia kohtaamaan sateenkaari-ihmisiä.

– Toiveena on, että tulevaisuudessa koko palvelujärjestelmä kykenisi tukemaan sateenkaari-ihmisiä heidän kysymyksissään, Nevala sanoo.

Läheisinfo – Tietoa ja tukea sateenkaari-ihmisten läheisille -tilaisuudet:

16.5. klo 18 Perheentalolla, Rantakatu 15, Joensuu.

27.6. klo 18 Väestöliiton Väentuvassa, Kalevankatu 16, Helsinki.

www.perhesuhdekeskus.fi

www.transtukipiste.fi

Sateenkaari-ihmisiä perhehoitajiksi

Sateenkaariperheet ry on aloittanut kaksivuotisen Väriä perhehoitoon -hankkeen, jonka toivotaan luovan lisää perhehoitopaikkoja huostaan otetuille lapsille sekä lisäävän sateenkaari-ihmisten määrää perhehoitajina.

  • Samaan aikaan kun perhehoitajista on koko maassa pulaa, yli puolet sateenkaari-ihmisistä toivoo voivansa toimia sijaisvanhempina.
  • Etenkin miespareilla ja itsellisillä miehillä on harvoin mahdollisuus hoitaa ja kasvattaa lasta, sillä adoptio on heille vaikeaa ja sijaissynnytys on kielletty.
  • Sateenkaari-ihmisellä ei ole lainsäädännöllistä estettä perhehoitajana toimimiselle.
  • Suomessa sateenkaari-ihmisiä on perhehoitajina vain satunnaisesti. Yhdysvalloissa 3 % sijaisperheistä on sateenkaariperheitä.
  • Kuntien ja muiden sijoitukseen liittyvien tahojen asenteet saattavat olla esteenä lapsen sijoittamiselle sateenkaariperheeseen.
  • Hanke madaltaa ennakkoluuloja ja jakaa tietoa sijoittaville tahoille.

www.sateenkaariperheet.fi

Tiesitkö?

  • Sukupuoli-identiteettiä ei pysty muuttamaan yrittämällä. Lapsen kokemaan sukupuoli-identiteettiin ei toinen henkilö, esim. isä tai äiti, voi millään tavalla vaikuttaa.
  • Transsukupuolinen henkilö kokee, ettei hänen sukupuolensa vastaa hänen syntymäsukupuoltaan.
  • Transsukupuolinen voi korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta, mutta kaikki transsukupuoliset eivät koe sitä tarpeelliseksi.
  • Muunsukupuolisen ihmisen sukupuoli on yhdistelmä mieheyttä ja naiseutta. Hän voi myös kokea itsensä sukupuolettomaksi, elää mieheyden ja naiseuden rajalla tai niiden ulkopuolella.
  • Sukupuoli-identiteetti ei ole sama asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, jossa on kyse siitä, keihin ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa. Yleensä puhutaan homo-, bi- ja heteroseksuaalisuudesta.
  • Transvestiitti on mies tai nainen, joka eläytyy kumpaankin sukupuoleen. Hänellä on tarve ilmentää ajoittain sekä miehistä että naisellista puolta itsessään esim. pukeutumalla.
  • Sukupuoleton ihminen ei samastu mihinkään sukupuoleen.
  • Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa sukupuolta määrittävät fyysiset tekijät tai ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti miehen tai naisen. Lapsella on esim. epätyypilliset ulkoiset tai sisäiset sukuelimet.