Periscope hämmentää

Mikä saa nuoret tuijottamaan keskittyneinä puhelimensa ruutua? Viime aikoina vastaus on yhä useammin ollut Periscope. Se on mobiilisovellus, jonka avulla pääsee kurkistamaan toisten elämään: katselemaan muiden tekemiä striimauksia eli suoria videoita.

Puolen päivän aikaan Helsingin keskustassa joku videoi yläkoululaisten musiikkiesityksen harjoituksia. Sovelluksessa sitä seuraa neljä katsojaa. Espoossa näemmä kolme teinityttöä tekee lähetystä koulun käytävällä. He kuvaavat toisiaan ja lukevat katsojilta saamiaan viestejä. ”Vilauta tisut”, ”Mikä tunti menos”, ”Tykkäätkö isosta lekasta?”, ”Heruta perset”… Seuraajia näyttää olevan kymmenkunta.

Suorasukaiset kommentit eivät tunnu tyttöjä hetkauttavan. Tunnelma on suorastaan tylsistynyt. Tytöt eivät selvästi ole ensimmäistä kertaa tekemässä lähetystä.

Striimaamalla voi olla hetken oman elämänsä julkkis.

Periscopessa voi lähettää suoraa videokuvaa. Lähetyksiä pääsee tekemään, kunhan lataa puhelimelleen sovelluksen ja painaa Aloita lähetys -nappia.

Halutessaan videon voi jakaa vaikka koko maailmalle, mutta vastaanottajat pystyy myös valikoimaan. Katsojat saavat kommentoida videoita ja lähettää sen tekijälle sydämiä.

Sovelluksen avulla näkee kadun tai jopa talon tarkkuudella, missä video on kuvattu. Kartalle ilmestyvät punaiset pallukat näyttävät, missä on käynnissä suora julkinen lähetys. Siniset esittävät vajaa vuorokausi sitten päättyneitä lähetyksiä.

Juuri mahdollisuus lähettää suoraa videota tekee Periscopesta erityisen, kun vertaa sitä muihin lasten ja nuorten suosimiin sosiaalisen median palveluihin.

– Periscopea on vaikeampi hallita. Suorassa lähetyksessä voi tapahtua jotain yllättävää. Voi sanoa tai tehdä jotain, jota katuukin puolen tunnin päästä. Instagramissa tai Youtubessa harkinta-aika on pidempi. Monet leikkaavat Youtube-videoita tai käsittelevät still-kuvia ennen niiden julkaisemista. Periscopessa niin ei voi tehdä, nuorisolääkäri Miila Halonen Väestöliitosta vertaa.

Videontekijä ei voi tietää etukäteen, miten katsojat sitä kommentoivat – tosin törkyviestejä lähettävän katsojan voi poistaa keskustelusta.

– Sosiaaliseen mediaan kasvaneet nuoret tiedostavat, että välillä tulee negatiivisiakin kommentteja. Mutta vaikka tämän tietää, voi rankka arvostelu suorassa lähetyksessä kirpaista. Evoluutio ei ole sellaista harppausta tehnyt, etteivätkö ikävät sanat yhä satuttaisi, Halonen arvelee.

Riskeistä huolimatta monet laittavat videonsa julkiseen levitykseen suurten seuraajamäärien toivossa. Nuoret ottavat toisistaan mittaa katsoja- ja seuraajamääriä vertailemalla.

– Nuori saattaa ajatella, että mitä enemmän seuraajia, sen parempi ihminen hän on. Jos seuraajia on vähän, on ihmisenä jotenkin epäkelpo. Numeroilla mitataan, kuka kukin on, Halonen kertoo.

Twitter julkaisi Periscopen viime vuoden maaliskuussa, mutta meillä Suomessa media ja julkinen keskustelu huomasi sen olemassaolon vasta marraskuussa. Mitään tilastoja suomalaisten käyttäjien määristä ei ole saatavilla.

– Mediahypen perusteella voisi kuvitella, että Suomen jokainen teini olisi Periscopessa. Luultavasti käyttäjiä on kuitenkin huomattavasti vähemmän, alle kolmannes 12–17-vuotiaista, sosiaalisen median asiantuntija ja kouluttaja Harto Pönkä sanoo joulukuun puolivälissä tehdyssä haastattelussa.

Palvelulla ei ole suoranaista ikärajaa, mutta 13 vuotta voi pitää suosituksena.

Periscope on vedonnut nimenomaan yläasteikäisiin ja hieman vanhempiin. Nuorempiakin videontekijöitä palvelussa on, vaikka Twitterin yksityisyysehtojen kautta jonkin sortin suositusikäraja sille on 13 vuotta. Raja on helppo kiertää, sillä sovellus ei varmenna uuden käyttäjän ikää tai henkilöllisyyttä.

Pönkä arvioi, että palvelun helppokäyttöisyys on yksi sen suosion salaisuuksista. Videoiden tekijöitä ei tarvitse etsiä, vaan julkista sisältöä on heti tarjolla.

Myös sovelluksen samanaikainen globaalius ja paikallisuus viehättänee monia. Ensin voi katsoa, mitä tapahtuu vaikkapa Rio de Janeirossa ja seuraavassa hetkessä voi seurata naapureitaan.

Miila Halonen yhdistää Periscopen suosion julkkisten ihailuun. Striimaamalla voi olla hetken oman elämänsä julkkis.

Pönkä huomauttaa, että aiempien tutkimusten mukaan vain viisi prosenttia nuorista on tehnyt ja julkaissut videoita sosiaalisessa mediassa.

– Jännä seurata, muuttaako Periscope tilannetta. Uskon kyllä, että jatkossakin vähemmistö videoi ja valtaosa seuraa, hän veikkaa.

Viime vuoden lopulla kohistiin siitä, että Periscope aiheutti hankaluuksia kouluissa: oppilaat videoivat tunteja, kuvasivat salaa opettajia ja muita oppilaita.

Some-asiantuntijoiden neuvo kouluille on yksinkertainen: puhelimet eivät kuulu oppitunnille, jos opettaja ei erikseen anna niiden käyttöön lupaa.

Tuntia kuvaava oppilas voi myös rikkoa lakia, sillä opetuksen tekijänoikeudet kuuluvat opettajalle.

Kiusaaminen on kiusaamista netissäkin. Salakuvaaminen tai haukkuminen on vähintään moraalisesti väärin, mutta se voi olla myös laiton teko.

Opettajillekin someoppia jakanut Harto Pönkä huomauttaa, että Periscopea voisi myös hyödyntää opetuksessa. Etukäteen voisi sopia vaikkapa jonkin alan tutkijan kanssa, että oppilaat seuraavat tiettyyn aikaan Periscopesta hänen luentoaan. Tai oppilas voisi tehdä videon esimerkiksi työelämäharjoittelusta. Mahdollisuuksia on monia.

– Olennaista on, että kaikesta pitää sopia ennalta. Ei voi tehdä niin, että maantiedon tunnilla mennään katsomaan videoita Afrikasta. Sieltähän voi tulla ihan mitä vain, Pönkä huomauttaa.

Nettipoliisi Jarno Saarinen ja tutkinnanjohtaja Teija Koskenmäki-Karaharju vakavien rikosten tutkintayksiköstä Helsingin poliisilaitokselta eivät ole vielä saaneet selvitettäväkseen rikosilmoituksia, joissa Periscope olisi mukana.

Koskenmäki-Karaharjun mukaan sovelluksen ongelmallisia ominaisuuksia ovat lähetysten suoruus ja lähettämispaikan sijainnin ilmoittaminen.

– Jos jollain on pahat mielessä, ei ole hyvä, että hän näkee, missä videota kuvataan. Suora lähetys taas on ongelmallinen, koska videon tekijän harkinta-aika on lyhyt. Lapsi tai nuori ei ehdi miettiä tekemisiään.

Netissä tapahtuneita seksuaalisia hyväksikäyttöjä selvitellyt tutkinnanjohtaja opastaa lapsia ja nuoria miettimään, millaisia tietoja itsestään paljastaa. Oikeaa nimeä, osoitetta tai puhelinnumeroa ei pidä kertoa. Pelkän nimen perusteella voi pystyä selvittämään lapsen osoitteen, puhelinnumeron, koulun ja harrastukset.

– Sen sijaan oikea ikä pitää kertoa, Koskenmäki-Karaharju kertoo.

Videon lähettäjän on hyvä pitää mielessä, että seuraajat voivat tallentaa videon tai ottaa siitä kuvakaappauksia. Vaikka video poistuisi Periscopesta, sitä voi levittää myöhemmin muualla.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos katsoja pyytää vähentämään vaatteita.

Lähetystä tehdessä kannattaakin miettiä, voisiko sen antaa vaikkapa ikätoverille tai vanhemmilleen katsottavaksi. Jos videon seuraaminen yhdessä heidän kanssaan ei nolostuttaisi, ei sen sisällöstä tarvitse olla huolissaan.

Jarno Saarisen mukaan hälytyskellojen pitäisi soida, jos videon katsoja pyytää sen tekijää vähentämään vaatteita tai tekemään jonkun seksuaalisen teon. Koskaan ei voi tietää, onko tuntematon kommentoija 15- vai 40-vuotias.

Jos aikuinen pyytää alle 16-vuotiasta riisuutumaan videolla, hän syyllistyy seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen. Seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä täyttyy, jos nuori riisuutuu videolla tai jos aikuinen lähettää alle 16-vuotiaalle itsestään kuvaa esimerkiksi masturboimassa.

Jos jotain ikävää sattuu, poliisi neuvoo ottamaan kuvakaappauksen tai tallentamaan videon ja tekemään poliisille ilmoituksen.

Asiantuntijat kannustavat vanhempiakin astumaan livevideoiden maailmaan.

– Aikuiset eivät voi jäädä pois isosta osasta lastensa elämää. Ihan niin kuin heidän pitää tietää, missä jalkapallojoukkueessa lapsi pelaa tai keitä hänen kaverinsa ovat, heidän täytyy tietää myös, mitä nuori tekee verkkomaailmassa ja keitä hänen kaverinsa siellä ovat, Miila Halonen opastaa.

Hänen mukaansa edes moni lasten ja nuorten kanssa työskentelevä aikuinen ei ole vielä ymmärtänyt, että nettimaailma on nuorille yhtä todellinen kuin ympäröivä reaalimaailma. Netissä kiusaaminen tai hyväksikäyttö ei ole yhtään vähäisempää kuin satuttaminen kasvokkain.

Teija Koskenmäki-Karaharju vertaa uuden sovelluksen käyttöönottoa lapsen ensimmäiseen koulupäivään.

– Ekaluokkalainen ja vanhempi käyvät yhdessä läpi tien vaaranpaikat. Samalla tavalla pitäisi yhdessä tutustua vaikkapa juuri Periscopeen. Mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Mitä pitää tehdä, jos jotain sattuu.

Tutkinnanjohtajan mukaan aivan liian moni vanhempi jättää lapsen yksin somemaailmaan. Monelle vanhemmalle on shokki, kun paljastuu, mitä lapsi netissä tekee.

– Nykyään, kun ei voi kieltää tai estää, niin täytyy kasvattaa, Koskenmäki-Karaharju summaa.

Mikä ihmeen Periscope?

Twitterin omistama suoratoistopalvelu Periscope on kohta vuoden ikäinen. Nuoresta iästään huolimatta se on levinnyt laajasti eri puolille maailmaa.

Palvelun kautta voi striimata eli lähettää suoraa videota. Lähettäjä voi valita, ovatko hänen videonsa kaikkien vai vain valikoitujen seuraajien nähtävillä.

Sovellus sijoittaa julkiset videot kartalle. Halutessaan katsoja voi etsiä livelähetyksiä vaikkapa omasta naapurustostaan. Juuri käynnissä olevat lähetykset näkyvät punaisina pallukoina, päättyneet sinisinä.

Lain mukaan alaikäinen ei saa solmia sitovia sopimuksia. Lapsi voi käyttää palvelua vain huoltajansa suostumuksella.

Palvelussa voi kerätä seuraajia tai ryhtyä itse seuraamaan muita Periscopen käyttäjiä.

Katsojat voivat kommentoida videoita ja lähettää sydämiä videon tekijälle.

Palvelulla ei ole suoranaista ikärajaa. Twitterin yksityisyysehtojen mukaista 13 vuotta voi pitää jonkinlaisena suosituksena. Toisaalta Suomen lain mukaan alaikäinen ei saa solmia sitovia sopimuksia. Lapsi voisi siis käyttää palvelua vain huoltajansa suostumuksella.

Muista nämä

Periscopessa ei kannata kertoa omaa nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa tai muita tärkeitä henkilötietoja.

Videota kannattaa suunnitella. Jos lähetystä ei mieti etukäteen, voi tulla tehneeksi jotain, jota katuu myöhemmin.

Nuoren ei kannata sanoa tai tehdä videolla mitään sellaista, mitä ei soisi vanhempiensa, kavereidensa tai vaikkapa koulunsa rehtorin kuulevan tai näkevän.

Joku voi tallentaa videon tai ottaa siitä kuvakaappauksia.

Periscopessakaan kaikilla ei ole hyvä mielessä. Joukkoon mahtuu trollaajia, kiusaajia ja jopa seksuaalisia hyväksikäyttäjiä.

Tekijänoikeudet pätevät myös Periscopessa. Esimerkiksi opettajilla on tekijänoikeudet omiin oppitunteihinsa.

Kaverista salaa kuvatun videon julkaiseminen on vähintään huonoa käytöstä. Pahimmillaan se on laiton teko.

Palvelun käyttöehdot kieltävät muun muassa seksuaalisen sisällön julkaisemisen ja väkivaltaan yllyttämisen.