Lastenruokien viidakossa

Kun lapseni täytti kuusi kuukautta, olin miettinyt siirtymistä kiinteisiin ruokiin jo usein. Halusin tehdä soseita itse ja tarjota sormiruokaa, mutta pitää mukana myös kaupan purkkiruuat niitä tilanteita varten, kun olimme reissussa tai vierailulla.

Ravitsemusterapeutti Soile Ruottinen suositteleekin valmisruokia käytettäväksi juuri muiden ruokien rinnalla esimerkiksi reissueväinä. Ainoana ravintona niitä ei kannata käyttää, koska hienoksi soseutetut purkkiruoat eivät kehitä lapsen suun motoriikkaa.

– Lisäksi väitöskirjatutkimuksessani tuli esiin, että paljon purkkiruokia syövillä lapsilla jäi kuidunsaanti riittämättömäksi, sillä he söivät vähemmän puuroja ja leipää, Ruottinen sanoo.

Kun ruokien maistelua oli perheessämme jatkunut muutama viikko, kävi selväksi, etteivät ruokavalinnat olleet pelkästään lapsen isän tai minun päätettävissä. Vauva heitti lusikan nurkkaan itse tehdyn bataattisoseen kera ja irvisteli päälle. Sosetta tuntui olevan mahdotonta valmistaa kerralla tarpeeksi pieni määrä, kun sen menekistä ei ollut mitään takeita. Jos vauva joskus innostuikin johonkin makuun, seuraavalla kerralla sama sose saattoi olla inhokki.

Avuksi sormiruokailu

Aika pian siirryimme kokeilemaan soseiden rinnalla sormiruokailua. Olin lukenut aiheesta jonkin verran, ja perustelut kuulostivat järkeenkäyviltä. Miksi vaivautua tekemään soseita, jos helpommalla pääsisi tarjoamalla ruoka-aineita sellaisenaan? Lapsi saisi samalla tutustua erilaisiin koostumuksiin, ja voisin valmistaa vauvan ruuat muiden ruokien ohessa.

Soile Ruottisen mukaan sormiruokailua onkin suomalaisissa neuvoloissa suositeltu aina, vaikkei sitä olekaan aiemmin kutsuttu sormiruokailuksi. Meillä on tiedostettu jo pitkään, että noin kahdeksan kuukauden iästä lähtien vauvan on hyvä alkaa harjoitella syömistä omin sormin niin käden kuin suunkin motoriikan kehittämiseksi.

– Sormiruokailussakin on mentävä neuvolan yleisten ravitsemussuositusten mukaan. Ravitsemusasiantuntijat eivät usko siihen, että vauva osaisi itse päättää, mitä ruokaa hän tarvitsee, kuten eräässä brittiläisessä sormiruokailuoppaassa kirjoitetaan.

Samaa makua pitää maistaa 10–15 kertaa peräkkäisinä päivinä.

Vauvastamme oli hauskaa tutkiskella ruoka-aineita, ja aika usein niitä päätyi myös suuhun asti. Toki parsakaalin hituset levisivät ympäri keittiön ja syöttötuolin alus näytti taistelutantereelta. Koska oli kesä, riisuimme vauvan vaippasilleen ruokailun ajaksi ja vuorasimme lattian sanomalehdillä, jotta pudonneet palat olisi helppo nostaa puhtaina takaisin tutkittaviksi.

Ymmällä kaupan hyllyillä

Reissuilla kuljetimme mukana kaupan sosepurkkeja, mutta ne eivät vauvalle kerta kaikkiaan maistuneet. Valmiit hedelmä- ja marjasoseet sen sijaan olivat herkkua.

Suosin kaupan hyllyillä luomua sen itsensä vuoksi, mutta myös siksi, että tavalliset hedelmäsoseet sisältävät paljon lisättyä vettä. Luomusoseissa oli pelkkää hedelmää. Vaikka niiden hinta oli korkeampi, maksoin mieluummin aidosta tavarasta kuin vedestä.

Soile Ruottisen mukaan yksittäisten valmisruokapurkkien sisällöllä ei ravitsemuksellisesti juuri ole merkitystä, jos valmisruokia käyttää suositusten mukaan vain muun ruuan ohessa.

– Joskus vanhemmissa herättää hämmennystä, miksi marja- tai hedelmäsoseissa on käytetty tärkkelystä. Mustikassakin on niin paljon vettä, että se tarvitsee jonkin sakeuttajan sopiakseen purkkiin.

Ruokaisissa valmisruuissa kannattaa Ruottisen mukaan tarkistaa, että niissä on vaikkapa perunan ja lihan lisäksi myös kasviksia. Marja- ja hedelmäsoseissa on hyvä suosia kotimaista, koska suomalaisissa raaka-aineissa on vähemmän vierasaineita.

– Toisaalta lastenruokateollisuudelle on muutenkin äärettömän tiukat rajat torjunta-ainejäämissä, joten siinä mielessä ne ovat tosi turvallisia.

Lastenruokahyllyllä haahuilu sai perheessämme usein aikaan epävarmuuden tunteita. Vauvoille tarkoitetut puurot olivat kalliita, eikä missään kerrottu, voiko vauvalle antaa myös tavallista puuroa.

– Syy valmispuurojen suosioon on helppous. Jos lapsi kasvaa normaalisti, puuron voi keittää tavallisista hiutaleista. Jos lapsi kasvaa heikosti, ravitsemusterapeutti voi suositella kaupan puuroja, koska niiden energia-, vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet voivat olla suuremmat. Itse tehty puuro on myös usein karkeampaa kuin valmispuurot, Ruottinen sanoo.

Monta maistelukertaa

Siinä vaiheessa, kun kiinteisiin ruokiin tutustumista oli meillä jatkettu pari kuukautta, aloin olla hieman huolissani. Lapsen syömät ruokamäärät olivat edelleen pieniä, eikä hän useilla aterioilla syönyt mitään. Kummastelin tuttavien kertomuksia heidän vauvojensa valtavista aterioista. Vauvamme kasvoi kuitenkin koko ajan yläkäyrillä.

Soile Ruottisen mukaan lapsen kasvusta näkee parhaiten, saako hän riittävästi ravintoa. Toiset lapset ovat luonnostaan valikoivampia kuin toiset.

– Makuaisti on ihmisillä erilainen, toiset maistavat karvaan voimakkaammin kuin toiset. Vinkki huonosti syöville lapsille on kahden lautasen malli: toiselta lapsi syö itse ja toiselta syötetään. Silloin ravintoa voi saada menemään enemmän.

Vinkki huonosti syöville lapsille on kahden lautasen malli: toiselta lapsi syö itse ja toiselta syötetään.

Stressaaminen ei Ruottisen mielestä kannata, päinvastoin. Jos ruokatilanteista tulee kireitä, lapsi alkaa kokea ruokailun epämiellyttävänä. Jos lapsi ei syö, on parempi poistua pöydästä kuin tuputtaa.

– Samaa makua pitää maistaa 10–15 kertaa peräkkäisinä päivinä. Luovuttaa voi, kun on kokeiltu parikymmentä kertaa. Mieltymykset voivat muuttua myös iän myötä.

Sormiruokailuoppaissa kerrotaan ruokamääristä huolestuneille vanhemmille, että jonain kauniina päivänä vauva innostuu syömisestä itsestään, kunhan vanhemmat jaksavat odottaa. Näin kävi myös meille. Kun vauva oli kymmenen kuukauden ikäinen, huomasin, että lautanen alkoi olla ruokailujen jälkeen tyhjä. Hän maisteli melkein mitä tahansa. Annoin hänen mutustella lähestulkoon kaikkea mitä mekin söimme, ja aika usein hän yllätti pistelemällä poskeensa uusia ja erilaisia makuja.

Vuoden ja neljän kuukauden iässä lapsi on edelleen hyvä syömään. Jälkikäteen ajateltuna kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Kunpa olisin aiemmin osannut olla stressaamatta.

Tarkkaa laadunvalvontaa

Miten lasten valmisruokia valvotaan?

Lastenruokien koostumus, ravintosisältö ja pakkausmerkinnät määritellään tarkasti lainsäädännössä. Lastenruokien valmistaja pitää huolta tuotteidensa laadusta omavalvonnalla, ja kunnalliset elintarvikeviranomaiset katsovat, että valmistajan omavalvontasuunnitelma toteutuu. Maahantuotuja elintarvikkeita valvoo tulli.

Voiko lastenruuissa olla kasvinsuojeluainejäämiä ja vierasaineita?

Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämille ja vierasaineille on EU-lainsäädännössä asetettu sallitut enimmäismäärät. Lastenruokien osalta sallitut enimmäismäärät on haluttu asettaa näitä rajoja tiukemmiksi. Evira tekee vuosittain lastenruuille pistokokeita, ja myös yritykset valvovat asiaa itse.

Paljonko lastenruokiin liittyen on takaisinvetoja?

Lastenruokien takaisinvedot ovat erittäin harvinaisia. Mitään yhtä yksittäistä syytä niille ei ole.

Lähde: Evira.