Kuukauden kirjat: Lasten- ja nuortenkirjat tarjoavat seikkailuja ja salaisuuksia
Rinna ja Sami Saramäki jatkavat kuvakirjaseikkailujaan Ylös avaruuteen -teoksessa (WSOY). Sarjan tekee erikoiseksi jo se, että tavallisen tai kännykän taskulampun avulla kirjan sivuille saa syntymään uusia, salamyhkäisiä kuvia. Ja sehän sopii, kun kerrotaan muutenkin avaruusseikkailussa teknisistä vimpaimista.
Avaruusasema Kaguaanin miehistön tehtävä on toimittaa rahtia Kuuasemalle, minkä jälkeen tehdään vielä yllätysmatka Marsiin.
Tietoa, tarinaa ja jännittäviä kuvia yhdistelevä kirja on persoonallisella tavalla helppolukuinen. Tapahtumat kerrotaan yksinomaan ripeiden repliikkien varassa, ja kohtausten alussa miehistön tunnelma ilmaistaan symbolikuvalla. Kännykkä kurottautuu aina vain lähemmäs lastenkirjaa.
Kirja vie kaikessa nykyaikaisuudessaankin ajatukset nostalgisesti 1970-luvun taitteen lastenkulttuuriin: silloin avaruus näkyi niin piirretyissä filmeissä, sarjakuvissa kuin aapisissakin. Viime vuosina avaruusseikkailut ovat alkaneet kiinnostaa uudestaan.
Arttu Unkarin ja kuvittaja Kai Vaalion lastenkirja Isämies ja paha pikkuveli (Otava) on absurdilla tavalla hurja ja koominen seikkailu. Onhan siinä pakollinen kaupunkia kiusaava varkauksienkin sarja, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen on hullu perhekuvaus. Isämiestä kohteliaampaa aikuista ei taida tuoreesta lastenkirjallisuudesta löytyä, vaikka valinnanvaraa piisaa.
Kirjassa hellyttää Eduard Uspenskin Fedja-sedän muistuma, ja tietysti sinne tänne sijoitetun mummon hurskastelevat kommentit ilahduttavat.
Kamalaa kiroilua! Tämä kirja pitäisi pestä saippualla.
Satu Leisko tempaisee selkokirjallisuuden scifin korkeuksiin ja onnistuu kokeilussaan. Avaruuden rajalla (Opike, kuv. Antti Kosonen) kertoo kaukaisesta tulevaisuudesta ja Visa-pojasta, joka pääsee tutkijaisänsä kanssa perehtymään tuntemattomaan avaruusalukseen Maan yläpuolella.
Juoni on keskittynyt eikä sivuhenkilöitä sinkoile, joten seikkailu sopii sekä helpotettua kirjallisuutta tarvitseville että nihkeästi kirjoihin suhtautuville. Visan avaruuskokemukset sieppaavat lukijan matkaansa.
Karmivia hetkiä
Veljekset Alrik ja Viggo törmäävät pienessä ruotsalaiskaupungissa vanhuksiin, jotka etsivät maagiselle tehtävälleen jatkajia. Kun vanhukset testaavat poikia, pahat henget pääsevät valloilleen. Åsa Larssonin ja Ingela Korsellin Loitsusauva (Otava, kuv. Henrik Jonsson, suom. Sirpa Alkunen) aloittaa kymmenosaisen Pax-sarjan.
Larsson ei ole leppoisten pikkukaupunkitarinoiden tunnelmoija sen enempää aikuisten dekkareissa kuin nuortenkirjoissakaan. Kirjan karua ilmapiiriä vahvistaa synkkä sarjakuvamainen kuvitus.
”Aika sykkii ja pimeys vaeltaa sisään”, kirjassa toistetaan. Koulukiusaamisen väkivaltaisuuttakin kuvataan peittelemättä. 2000-luvun nuortenkirjallisuuden väittämiin kuuluu se, että opettajat eivät kykene vastuullisuuteen.
Moderniin tapaan tarina johdattelee seuraavan osan syövereihin, jättää kesken – ja pakottaa odottelemaan seuraavaa osaa.
Samanlaisella liukkaudella siirrytään osasta toiseen norjalaisen Jörn Lier Horstin nuortendekkarisarjassa Clue. Hautausmaan arvoituksessa (Otava, suom. Päivi Kivelä) nuorten etsiväryhmä löytää auki kaivettuja hautoja, ja seikkailun aikana pienen paikkakunnan vanhat salaisuudet paljastuvat. Sävy on välillä rujon realistinen, välillä hiukan pehmeämpi. Jälkimmäistä laatua edustavat nuorten tuokiot ikiomassa päämajassa, joka sijaitsee matkustajakodin tornihuoneessa.
Tyttöjen salaisuuskirja
Jo muutama vuosi sitten kirjallisuustoimittaja Lotta Olsson ihmetteli kronikassaan Dagens Nyheterissä, onko tullut aika heittää hyvästit nuortenkirjalle. Nuoret kun lukevat mieluummin aikuisten kovapintaisia dekkareita. Tytöt ovat löytäneet chicklitin Jojo Moyesin tapaan tai nuorten aikuisten viihdekirjat.
Olsson on varmasti oikeassa murehtiessaan perinteisen nuortenkirjan haipumista, mutta samalla on pakko myöntää, että nämä modernit, usein englantilaiset tai amerikkalaiset hyvin kevyet lukuromaanit ovat usein hemaisevasti kirjoitettuja.
Amerikkalaiskanadalaisen työpari Zoe Suggin ja Amy McCullochin The Magpie Society: salaseura (WSOY, suom. Inka Parpola) raivaa näkyviin englantilaisen hienostokoulun karmivia salaisuuksia. Hiljan tapahtunut oppilaan selittämätön kuolema koskettaa myös uutta oppilasta, amerikkalaista Audreya.
Salaseura ei ole nuortenkirjallisuutta älykkäimmillään, eikä siinä ole sen enempää brittiläisyyden kuin nuorten identiteetin keskittynyttä pohdintaa, mutta pahuksen helppo ja viihdyttävä se on.
Pahuksen viihdyttävää!
Isäntänä kreivi Dracula
Paula Noronen kirjoittaa alakouluikäisten koulukomiikkaa Yökoulu-sarjassaan. Yökoulu ja karmiva luokkaretki (Tammi, kuv. Kati Närhi) vie koululaiset opettajaneiti Kammosen johdolla Transilvaniaan, jossa kreivi Dracula majoittaa heidät linnaansa.
Kauhukuuluisuudet ihmissudesta alkaen osoittautuvat väsähtäneiksi nöösyköiksi, yökoululaiset ovat pettyneitä ja he puuttuvat asiaan, jotta kauhukarnevaaliin saadaan verevämpää puhtia. Parhaimmillaan tarinassa on iskevää kielellistä nokkeluutta.
Lämmin perinne
Maailmankuulut ruotsalaiset ja norjalaiset dekkarin ja trillerin taitajat kirjoittavat mielellään myös lastendekkareita. Suomessa rajoja ei yhtä kerkeästi ylitetä.
Jens Lapiduksen ja kuvittaja Gustaf Lordin Museokeikka (Karisto, suom. Säde Loponen) aloittaa Tillilän liiga -lastendekkarisarjan.
Keksintöjä tekevä Joonatan on yksinäinen poika, mutta kirjan alussa hän ystävystyy mutkattoman Zashan kanssa. He pelastavat omituisen taideteoksen varkaiden kynsistä.
Lapidus onnistuu yhdistelemään oikeita tunteita, nykytaiteen kevyttä parodiaa, roimaa huumoria ja yhteiskunnallisuutta. Lapset järjestävät ruokaa kadulla kerjäävälle naiselle. Hyvä, että lastenkirjassa uskalletaan kertoa köyhyydestä!
Museokeikasta huomaa ruotsalaisen lastendekkarin pitkän ja lämpöisen perinteen vaikutuksen.
Norjalaisen Jörn Lier Horstin ja kuvittaja Hans Jorgen Sandnesin etsiväkaksikko Tilda ja Oliver operoivat idyllisessä Virtakylän pikkukaupungissa. Operaatio pronssipatsas (Otava, suom. Sanna Manninen) jatkaa leppoisten arvoitusten sarjaa. Kirja on hyväntuulinen ja ystävällinen. Henkilötyypittely on tosin heppoista, niinpä rouva Happonen on juuri niin kälväkkä akka kuin kuvitella saattaa eli ”ryppyiset kasvot, terävä nenä ja iso leuka, harmaat hiukset ja syylä poskessa”…
Vanhan Helsingin lumo
Tapani Baggen Apassit-lastenkirjasarja kertoo jännittäviä arvoituksia selvittävästä nuorten salaseurasta vuoden 1910 Helsingissä. Rautamiehen arvoituksessa (Karisto, kuv. Carlos da Cruz) kaupunkilaisia kuohuttaa maapalloa lähestyvä Halleyn komeetta. Ja mikä on Bulevardin kulmilla liikkuva nelikätinen rautamies?
Nuoret huomaavat, miten vaarallista on, jos tieteen saavutukset joutuvat vääriin käsiin. Bagge kirjoittaa luontevasti yhtä hyvin tieteestä ja sotilastiedustelusta kuin kasvavan kaupungin hienouksista.
Lasten- ja nuortendekkareissa hyödynnetään nykyisin sarjakuvaa, mutta Apassit-sarjan upeaa ja uhkeaa kuvitusta voi jo kuvailla elokuvamaiseksi. Lukija pääsee aistimaan vaikkapa Kaivopuiston, Kaivohuoneen, Kämpin ja Kampin atmosfääriä.
Kirjailija hallitsee historian ilmiöt vakuuttavasti, ja ajankuvaa ryydittävät ihmeelliset seikkailut ja keksinnöt.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Hanna Heinonen, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)