Kuurot taistelevat oikeuksistaan
Kuuroihin kohdistuneet oikeudenloukkaukset tunnetaan Suomessa huonosti. Viittomakieliselle yhteisölle ne ovat kansanperinteenä kulkevia kipeitä kertomuksia vääryyksistä, fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja kielellisestä sorrosta, kuvailee Kuurojen liitto tiedotteessaan.
Joulukuussa julkistetun Viitotut muistot -hankkeen loppuraportin (valtioneuvosto.fi) mukaan vääryyksille ei löydy yhtä selkää syyllistä. Kuuroja syrjivä kohtelu on ollut yhteiskunnan rakenteissa, ja usein se on saanut polttoainetta ajan hengestä – kuten 1930-luvun rotuhygienia-ajattelusta. Toimenpiteillä on tavoiteltu yhteiskunnan etua, mutta ne tehty kuuron yksilön kustannuksella ihmistä ajattelematta.
Vammaistutkimuksen apulaisprofessori Hisayo Katsuin johtaman tutkimusryhmän tekemissä haastatteluissa toistuivat kokemukset siitä, kuinka valtiovalta, virkamiehet ja lääkärit ovat puuttuneet kuurojen itsemääräämisoikeuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen esim. avioliittokiellon, pakkosterilointien, korvaleikkausten ja oralistisen opetuksen kautta.
Oralismi määritellään raportissa rotuhygieniaan pohjautuneeksi kuurojenopetuksen suuntaukseksi, joka painotti ja painottaa yhä puhumisen ja huulilta lukemisen tärkeyttä.
Sovintoprosessia pitää viedä eteenpäin
Suomen viittomakielisen yhteisön katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1846, jolloin ruotsalaisessa kuurojenkoulussa viittomakielellä oppinsa saanut C. O. Malm perusti Porvooseen Suomen ensimmäisen kuurojen koulun (kuurojenmuseo.fi).
Monista Malmin oppilaista tuli opettajia ja Suomen viittomakielisen yhteisön vaikuttajia. Yhteisön sisällä sen syntymisen alkuvaiheita on sanottu kulta-ajaksi: lukuisia kuurojenyhdistyksiä perustettiin, sittemmin myös Kuurojen Liitto (kuurojenliitto.fi) – ja kaikki kuurojen itsensä aikaansaamina.
Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana viittomakieli ehti saada vankan jalansijan Suomessa. Kuuroja henkilöitä toimi opettajina kuurojen kouluissa. Myös taiteiden puolella oltiin aktiivisia. Kulttuuritoiminta kukoisti kuurojen yhteisön sisällä.
Oralismin levittyä Suomeen 1800-luvun loppupuolella tilanne alkoi nopeasti muuttua. Viittomakieltä ei pidetty enää tarpeellisena tai suotavana; se nähtiin alkukantaisena kielenä, jonka käyttö hidastaa puheen oppimista ja samalla ajattelun kehittymistä. Oralistinen opetuskäytäntö oli vallitseva Suomen kuurojenkouluissa 1800-luvun loppupuolelta 1970-luvulle asti.
Tilannetta pidetään yhä huolestuttavana. Kuurojen Liiton kesän 2021 liittokokouksen julkilausumassa todetaan kuurojen taistelevan yhä oikeudestaan saada viittomakielistä opetusta. Perheet voivat joutua muuttamaan toiseen kuntaan saadakseen lapselleen paikan päiväkodin viittomakielisessä ryhmässä.
Tutkimushankkeessa selvitettiin myös sitä, miten historian vääryydet pitäisi kohdata, ja kuinka sovintoprosessia tulisi viedä eteenpäin.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)