”Nuorten ahdistusta vähätellään, mutta silti heidän odotetaan pelastavan tulevaisuutemme”

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapsille myös oikeuden leikkiin ja arvostukseen omana itsenään. Koululaisen ja opiskelijan äitinä ajattelen usein, että moni aikuinen vaatii lapsilta arvostusta, mutta unohtaa itse kohdella heitä samoin.

Kasvamiseen täytyy kuulua oikeus kokeilla ja olla epätäydellinen – ja aika ajoin myös ihan hyödytön.

Toisinaan leikin lomassa lumipallo lentää väärään paikkaan. Joskus unohtuu kuiskaaminen kirjastossa ja aika usein teinien porukat kokoontuvat viettämään aikaa kauppojen aulaan. Silloin aikuinen saattaa tuhista ja tuijottaa. Tuokin tuossa, menisi jonnekin muualle.

Kulmiensa alta vilkuilevat lapset ja nuoret miettivät: kelpaanko tällaisena kuin olen?

”Moni aikuinen vaatii lapsilta arvostusta, mutta unohtaa itse kohdella heitä samoin.”

Myös median katse on usein lapsissa ja nuorissa. Monen jutun aihe ja näkökulma vahvistaa heidän ääntään ja ihmisarvoaan. Valitettavasti kilpailu yleisön huomiosta synnyttää myös klikkiotsikoita lapsista, jotka eivät selviä koulupäivästä ilman kännykkää ja nuorista, jotka eivät osaa käyttää saksia. Yksittäistapaukset päätyvät edustamaan koko ikäluokkaa.

Me Lapsen Maailman toimituksessa ajattelemme, että jokaisen lapsen ääni on tärkeä. Lapset ja nuoret ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Olipa kyse vanhempien erosta, lastensuojelusta tai vaikka koulujärjestelmästä, lasten ja nuorten ajatuksilla on väliä.

Ne antavat aikuisille uusia näkökulmia ja auttavat meitä tekemään parempi päätöksiä. Mitä useampia lapsia ja nuoria kuulemme, sitä paremmin ymmärrämme heidän maailmaansa.

”Miksi oletamme lasten ja nuorten haluavan ponnistella yhteisen hyvän eteen yhteiskunnassa, jossa moni on mennyt nukkumaan täynnä huolta perheen toimeentulosta?”

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan yhteiskunnan pitäisi taata lapsille mahdollisuus hyvään elämään ja riittävään elintasoon sekä varmistaa, että päätöksiä tehtäessä lapsen etu tulee harkituksi.

Lasten perusturvasta ja palveluista on leikattu, ja köyhässä perheessä elävien lasten määrä on kasvanut viime vuosina lähes 150 000:een. Samaan aikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa lapset nähdään usein tulevaisuuden toivoina: veronmaksajina, hoivaajina, aiempien sukupolvien aiheuttamien kriisien taikurimaisina ratkaisijoita.

Mutta miksi oletamme lasten ja nuorten haluavan ponnistella yhteisen hyvän eteen yhteiskunnassa, jossa moni on mennyt nukkumaan nälkäisenä, täynnä huolta perheen toimeentulosta ja tulevaisuususkonsa kadottaneena? Miksi odotamme, että nuorista kasvaisi ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisijoita, kun heidän pyrkimyksiään muuttaa kehityksen suuntaa niin usein vähätellään tai pidetään jopa kiusantekona autoilevia ja lentomatkailevia aikuisia kohtaan?

”Lapsi ei voi laittaa kasvuaan, toiveitaan ja tarpeitaan tauolle odottamaan suotuisampia aikoja.”

Lapsen elämässä jokainen vuosi – vaalikaudesta puhumattakaan – on merkityksellinen. Lapsi ei voi laittaa kasvuaan, toiveitaan ja tarpeitaan tauolle odottamaan suotuisampia aikoja.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artikla muistuttaa, että ihmisarvo kuuluu ihan jokaiselle lapselle. Naapurin lettipäisille kaksosille, jotka tervehtivät aina iloisesti. Alakerrassa asuvan perheen pojalle, jonka kotoa kantautuu mausteiden tuoksu ja vieraskielinen puhe. Mopoautolla päristeleville ja hajuvesipilveen kietoutuneille. Gazan ja Ukrainan lapsille. Sillekin, joka hukkui Välimereen matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.

Jokainen lapsi ansaitsee jokaisena päivänä tuntea olevansa arvokas, rakastettu ja tärkeä.