”Itsensä tuntee taakaksi, jos pyytää jotain”, sanoo vähävaraisessa perheessä elävä lukiolainen

”Rahan puute näkyy kaikessa, esimerkiksi ruoassa. Ruokaa ei aina ole tarpeeksi, enkä voi syödä kahta ateriaa päivässä. Raha näkyy myös siinä, että ruoka ei ole laadullisesti hyvää.

Meillä on äidin kanssa niin pieni kämppä, ettei koko perhe meinaa mahtua siihen. Välillä on vaikeaa, kun pienessä tilassa on kaksi teiniä ja yksi pienempi lapsi.

Vapaa-ajalla en voi tehdä samoja asioita kuin kaverit, esimerkiksi käydä leffassa tai festareilla. Moni pienituloisen perheen lapsi ei voi myöskään harrastaa vaikka urheiluseurassa, koska se maksaa liikaa. Siitä tulee helposti vähän syrjäytynyt olo.

Koulussa eriarvoisuuden olo voi tulla siitä, että ei ole yhtä hienoja vaatteita tai tarvikkeita kuin muilla. Se olisi tosi tärkeää opettajienkin tiedostaa.

”Vapaa-ajalla ei oikein voi tehdä mitään, vaikka mielenterveyden kannalta olisi tosi tärkeää pystyä osallistumaan.”

Pienituloisessa perheessä lapselle voi tulla enemmän vastuuta kuin pitäisi. On vaikka pakko mennä kesätöihin, jotta saa vanhemman kanssa pyöritettyä perheen taloutta. Toivoisin, että työnantajat huomioisivat kesätyöntekijöitä valitessa nuoren perheen tilannetta.

Varsinkin yhden vanhemman perheet tarvitsisivat yhteiskunnalta enemmän tukea ruokaan ja muihin arjen kuluihin. Ja pitäisi olla mahdollisuus harrastaa edullisemmin tai ilmaiseksi. Harrastaminen voi kaatua siihenkin, että julkisen liikenteen liput on kalliita.

Vapaa-ajalla ei oikein voi tehdä mitään, vaikka mielenterveyden kannalta olisi tosi tärkeää pystyä osallistumaan.

”En ajatellut tulevaisuuttani ollenkaan, koska en nähnyt, että suunnitelmia olisi mahdollista toteuttaa.”

Taloudellinen tilanne vaikuttaa vanhempaan ja sitä kautta nuoreen, kun näkee, että äidillä tai isällä on raskasta. Se lisää huolta ja epävarmuutta, ja itsensä voi tuntea taakaksi, jos pyytää asioita. Tulee tunne, että ei viitsi elää omaa elämäänsä, kun se haittaa perheen taloudellista tilannetta.

Jossain kohtaa tajusin, että en ajatellut tulevaisuuttani ollenkaan, koska en nähnyt, että suunnitelmia olisi mahdollista toteuttaa.

Olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja työstä taiteen parissa. Haluaisin mennä ulkomaille opiskelemaan ja tiedän, millaisessa kodissa haluaisin asua. Mutta ne on enemmän sellaisia unelmia, joita en oikein usko voivani voi saavuttaa.

Mua on vähän helpottanut se, että olen mukana Yhden Vanhemman Perheiden Liiton Tsempparit-ryhmässä. Siellä näen, että on muitakin samassa tilanteessa olevia nuoria. Samalla se ärsyttää: miksi köyhissä perheissä eläviä lapsia on niin paljon?

Nuoria pitäisi kuulla päätöksenteossa. Meillä on ideoita, jotka nousevat omista kokemuksistamme. Sen takia meidän ehdottamilla muutoksilla olisi konkreettisia ja oikeita vaikutuksia.”

Nuoren nimi on muutettu ja se on toimituksen tiedossa.

Joka neljännessä lapsiperheessä on vain yksi aikuinen

Yhden Vanhemman Perheiden Liitolla on nuorista koostuva Tsempparit-ryhmä, johon kuuluu noin 30 nuorta eri puolilta Suomea. Nuoret toimivat vertaisina toisilleen ja pyrkivät vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin yhteiskunnassa.

Toimintaa ohjaava lasten ja nuorten toiminnan asiantuntija Piritta Kähkönen sanoo, että köyhyys asettaa osan lapsista ja nuorista eriarvoiseen asemaan ikätovereihinsa verrattuna.

– Nuorten kanssa olemme puhuneet siitä, miten epäreilulta tuntuu kun sanotaan, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan. Se ei pidä paikkaansa varsinkaan nyt, kun lapsiperheköyhyys on kasvanut huolestuttavasti. Moni lapsi ja nuori joutuu olemaan illan nälkäisenä, eikä läksyjen tekemisestä tai kokeisiin lukemisesta tule silloin välttämättä yhtään mitään. Ajan kanssa lapsi voi jäädä takamatkalle tai alkaa pienentämään unelmiaan.

Koulun pitäisi olla kaikille ilmainen, mutta todellisuudessa näin ei aina ole. Eräs nuori kertoi koulun retkestä laskettelukeskukseen. Hän onnistui lainaamaan rahaa osallistumiseen, mutta ei hissilippuun eikä välinevuokraan. Niinpä hän istui päivän kahviossa muiden lasketellessa.

– Nuoret ovat kuvanneet sitä, miten he joutuvat jättäytymään syrjään kaikesta, mikä maksaa, vaikka leffasta käynnistä kavereiden kanssa.

Kähkönen sanoo, että yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy yhden vanhemman perheissä hälyttävällä tavalla. Puutetta on perusasioista, kuten ehjistä vaatteista ja ruoasta.

– Katson ylpeydellä tsemppareita ja näen, että nuorissa on edelleen toivo ja tulevaisuus. Yhteiskuntana meidän pitäisi kuitenkin kantaa vahvemmin vastuuta siitä, että jokainen lapsi ja nuori voi kukoistaa ja saa riittävän tuen elämälleen ja unelmilleen.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto tarjoaa vertaistukea ja tietoa yhden vanhemman perheiden lapsille, nuorille ja vanhemmille ympäri Suomea.