”Nyt on meidän vuoromme olla nuoria”, sanovat akaalaiset mopopojat

Akaan Viialassa valkoisen omakotitalon katoksessa nököttävä skootteri ja mönkijä kertovat, että talossa asuu teinejä. Miko Tammi, 17, ahertaakin parhaillaan skootterinsa kimpussa. Vauhtipyörästä on katkennut pultti. Se pitää kaivaa pihdeillä pois ja vaihtaa uuteen. 

– Ostin tämän kesällä Nettimotosta ja tulin vähän huijatuksi. Enemmän tämä on ollut laitossa kuin ajossa, Tammi kertoo. 

Yamaha Aeroxissa eniten työtä ovat teettäneet reistailevat sähköt. Akku ei oikein vieläkään ole kunnossa. 

Mutta ei remontin tarve näytä kovasti haittaavan. Ammatillisessa oppilaitoksessa metallilinjalla opiskeleva Tammi sanoo melkein mieluummin laittavansa kuin ajavansa. Mopon korjaaminen on monesti pähkimistä ja ongelmanratkaisua. Pitää keskittyä ja rauhoittua. Kun yrittää ja erehtyy ja lopulta keksii, saa onnistumisen tunteen. Taas on oppinut jotain uutta. 

– Uudet mopot ovat vähän liian hienoja mulle. Nämä käytetyt on enemmän mun mieleen. Eihän niissä uusissa edes ole laittamista. 

Tammi on askarrellut kaksipyöräisten kanssa jo pitkään. Ensimmäisen lapsille tarkoitetun crossimoponsa hän sai viidennellä luokalla. Pihanurmi sai kyytiä, ja Tammi alkoi tutustua mopon mekaniikkaan. Kun isä Joni Tammi vaihtoi mäntää, poika seurasi vieressä silmä tarkkana. 

Tammella on ollut kolme crossimopoa, kaksi varsinaista mopoa ja skootteri. Kokemusta on karttunut myös kavereiden menopelien korjaamisesta. 

Oppinsa hän on ammentanut paitsi moottoripyöräilyä harrastaneelta isältään, myös kavereilta ja YouTube-videoilta. 

– Mulla on ollut aina hyvä englanti, mutta korjausvideoita katsoessa kielitaito on parantunut entisestään. 

Ei korjaaminenkaan aina maistu. Erityisesti ärsyttää, jos on juuri laittanut uusiin osiin sata euroa, ja skootteri hajoaa heti uudestaan. Pitkämielisyys on tarpeen, kun täytyy aloittaa alusta, pulittaa taas nettikauppaan kelpo summa varaosista ja odottaa niiden saapumista. 

”En uskalla profiiliinkaan laittaa keulimiskuvaa, ettei äiti suutu.”

Korviin kantautuu nopeasti lähestyvä pärisevä ääni. Tammen kaveri, Lempäälässä lukiota käyvä Martti Kivimäki, 17, kurvaa pihaan samanlaisella skootterilla. 

– Kun me hankimme tällaiset skootterit, muut seurasivat perässä. Tällä on helpompi keulia kuin perinteisellä mopolla, ja korjaaminenkin on helpompaa kuin vaihteellisen mopon, Tammi kertoilee. 

Pojat arvioivat, että heidän ikäluokkaansa kuuluvista paikallisista pojista lähes kaikilla on tai on ollut mopo. Kylältä löytyy myös muutama mopoileva tyttö. 

– Viialan tytöille mopo tuntuu olevan paikasta A paikkaan B siirtymistä varten. Eivät he ajele huvikseen tai laita mopoja. Tytöt kyllä ovat tervetulleita mopoporukoihin, Kivimäki selittää. 

Kivimäelle ja Tammelle mopo on enemmän kuin pelkkä ajoneuvo. Se on kavereita yhdistävä harrastus, jonka avulla on mahdollisuus kehittyä sekä osaavaksi mekaanikoksi että taitavaksi kuskiksi. 

Pojat kertovat, miten kaveripiirissä sekä korjaustaito että etenkin taiturimainen mopolla kikkailu tuovat arvostusta, jonkinlaista statusta. Kikkailulla kaksikko tarkoittaa temppujen tekemistä: keulimista, kumin polttamista, jalat penkillä tai tangolla ajamista. 

Temppuilu julkisella tiellä on kielletty, ja kikkailu pitää säästää liikenteeltä suljetuille alueille. 

– Jos on hyvä keulimaan, kaikki haluavat ajaa sun kanssa. Myös isot pojat kevareilla. Ja pikkupojatkin ihailee. Se tuntuu kyllä mukavalta, Kivimäki sanoo. 

Keulimisen arvostuksesta kielii sekin, että somessa monen mopoharrastajan profiilikuvassa on nimenomaan kuva vauhdissa pystyyn nostetusta moposta. Monesti taidonnäytteet päätyvät videoina muistoksi puhelinten kuva-albumeihin, ehkä TikTok-videoksikin. 

Pojat nimeävät parhaaksi ajokokemuksekseen juuri keulimaan oppimisen. 

– Tulee hieno tunne, kun tekee jotain vähän vaarallista, pelottavaakin. Kun kerää rohkeutensa ja uskaltaa tehdä sen, Kivimäki sanoo. 

Mitä vanhemmat sanovat uhkarohkeasta ajosta? 

– Mun äiti ei tykkää ollenkaan. En uskalla profiiliinkaan laittaa keulimiskuvaa, ettei äiti suutu, Kivimäki sanoo. 

Miko Tammen ja Martti Kivimäen mielestä on hyvä, ettei mopolla saa ajaa ilman korttia. Kortti on tae ajotaidosta. ”Onnettomuudet vähenevät, kun taidot ja tiedot ovat kunnossa”, Tammi ajattelee.

Miko Tammi heilauttaa hymyillen vasemman kätensä ylös ja naurahtaa, että kaverit sanovat hänellä olevan yhdeksän ja puoli sormea. 

Vasemman käden nimettömästä puuttuu palanen. Se jäi ketjujen väliin, kun Tammi yritti ajaessaan napata roikkuvaa johtoa. 

Aina ei tarvitse temppuilla. Ihan tavallinenkin ajaminen tuo nautintoa. Etenkin valoisassa, lempeän viileässä kesäyössä kavereiden kanssa ajaminen tuntuu Kivimäen sanoin ihanalta. 

Tiet ovat hiljaisia. Muuta liikennettä ei juuri ole. Istuessaan tuntee penkin läpi moottorin tärinän ja kiihtyvän vauhdin. Leppeä ilmavirta käy kasvoihin. 

– Tulee semmoinen vapauden tunne. 

 Somekeskustelijat eivät aina tunnu ymmärtävän nuoria, vaikka aikuiset ovat toki itsekin olleet joskus nuoria ja tehneet todennäköisesti myös hölmöyksiä. 

Some kuuluu myös mopoharrastukseen. 

Pojat kuuluvat Facebookin Yamaha Aerox -ryhmään, jossa kysellään ja annetaan korjausneuvoja, myydään ja ostetaan varaosia sekä keskustellaan. 

– Neuvon ryhmässä sen minkä pystyn ja tiedän. Itsekin olen saanut sieltä oppia, Tammi kertoo. 

Facebookissa ja Snapchatissa leviävät myös tiedot mopomiiteistä eli kokoontumisista. Missä tavataan, minne ajetaan, missä käydään syömässä? 

Monilla paikkakunnilla nuoret organisoivat itse mopomiittejä. Akaankin mopoileva nuoriso kokoontuu yhteisajoihin kesäkaudella. 

– Sovitaan joku paikka, missä ajellaan yhdessä, kikkaillaan ja jutellaan. Sitten siirrytään yhdessä seuraavaan paikkaan. Miiteissä on paikalla kaikki, muuten yleensä liikutaan pienemmissä porukoissa, Tammi sanoo. 

Joskus meno mopomiiteissä on yltynyt hurjaksikin. Pari vuotta sitten Tampereella poliisi sai paikallisesta miitistä lukuisia ilmoituksia liikenteen vaarantamisesta. Tapahtumaa hajottamaan tulleet poliisit saivat niskaansa kivisateen. 

– Miitit sitten siellä kiellettiin, kun ei osattu käyttäytyä, Tammi toteaa. 

Paikallista Facebook-ryhmää seuratessa ei voi olla huomaamatta, että mopopojat ovat Viialassakin usein aikuisten vihanpurkausten aiheena. Yöllinen päristely ärsyttää. Joskus sanomista tulee hurjasta vauhdista. 

Pienellä kylällä sana törttöilyistä kulkee nopeasti vanhemmillekin. Joskus sana kulkee, vaikka mitään kiellettyä ei olisi edes tapahtunut, pojat väittävät. 

Miko Tammen ja Martti Kivimäen mukaan somekeskustelijat eivät aina tunnu ymmärtävän nuoria, vaikka aikuiset ovat toki itsekin olleet joskus nuoria ja tehneet todennäköisesti myös hölmöyksiä. 

– Nyt me ollaan niitä nuoria, Tammi sanoo. 

Joskus aikuiset käyvät jopa käsiksi. Kivimäki kertoo ajaneensa aivan tavallisesti kadulla, kun koiraa ulkoiluttanut mies näytti hänelle keskisormea. Kivimäki pysähtyi ja kysyi, oliko miehellä joku hätänä. Mies huusi ja tarttui häntä kädestä. 

Pojat sanovat kyllä ymmärtävänsä, että öinen meteli voi ärsyttää. He toivovatkin, että ihmiset tulisivat sanomaan aiheesta nätisti. Räyhääminen ei herätä yhteistyöhalua. 

– Kyllä me yritetään etsiä yhteisymmärrystä. Pyydetään anteeksi ja lopetetaan edestakaisin ajelu tai siirrytään muualle, Kivimäki sanoo. 

”Mun kesätyörahat meni melkein kaikki heti skootterin korjaukseen. Mieluummin ne kuitenkin tähän laitan kuin päihteisiin”, Tammi sanoo. 

Moni harrastus on kallis, ja poikien mukaan samaa voi sanoa mopoilusta. 

Käytettykin mopo tai skootteri voi helposti maksaa yli tuhat euroa, ja varaosiin saattaa upota satasia. Joskus pitää ostaa uusia työkalujakin, eikä kaksitahtibensakaan ilmaista ole. 

Kivimäki ja Tammi ovat rahoittaneet harrastustaan kesätyötienesteillä. Viime kesänä kaksikko ahersi paikkaamassa Toijalan yhtenäiskoulun kattoa. Vanhemmatkin sponsoroivat harrastusta jonkin verran. 

– Mun kesätyörahat meni melkein kaikki heti skootterin korjaukseen. Mieluummin ne kuitenkin tähän laitan kuin päihteisiin, Tammi sanoo. 

Kivimäki kurvailee todennäköisesti mopollaan vielä ensi kesänä, mutta Tammi aikoo hakea poikkeuslupaa auton ajokorttia varten. Mopoilua hänkään ei silti aio jättää, ainakaan vielä. 

– Autolla voi ajaa mukavasti koulumatkat naapurikaupunkiin Valkeakoskelle, muttei autolla ajaessa synny samanlaista vauhdin hurmaa kuin mopolla. Eikä sillä voi temppuillakaan. 

Juttutuokio on ohi. Tammi polkaisee skootterin käyntiin ja kurvaa pihatielle. Keula nousee vaivatta ylös.