Kolikon toinen puoli

Eettisiä valintoja koskeviin väitteisiin vastaavat käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen Helsingin yliopistosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Marina Erhola ja Reilu Kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on murenemassa. Sen tilalle syntyy hyväntekeväisyysyhteiskunta, jossa heikoimmista ei enää huolehdi yhteiskunta vaan yksittäiset kansalaiset.

Airaksinen: Hyvinvointiyhteiskunta on juurtunut niin syvälle, ettei se voi murentua kokonaan. Tulevaisuudessa meillä on hyvinvointiyhteiskunta, jonka päälle liimataan hyväntekeväisyyttä.

Erhola: Suomessa tehdään systemaattisesti ja pitkäjänteisesti töitä sen eteen, että suomalainen hyvinvointi saataisiin säilytettyä. Toimintatavat voivat kyllä muuttua, mutta tavoite on sama.

Sivonen: En usko, että enemmistö suomalaisista haluaa yhteiskuntaa, jossa heikoimmista huolehditaan vain hyväntekeväisyyden avulla. En myöskään näe hyväntekeväisyyttä ja valtion tarjoamaa turvaa toistensa vastakohtina, vaan järjestöjen ja vapaaehtoisten voimin pyöritettävä hyväntekeväisyys on hyvä lisä suomalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa.

Hyväntekeväisyysyhteiskunnassa söpöt ja pienet pärjäävät, mutta isot ja rumat jäävät oman onnensa nojaan.

Hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta on eettisiltä periaatteiltaan vääristynyt. Timo Airaksinen

Airaksinen: Siihen suuntaan. Hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta on eettisiltä periaatteiltaan vääristynyt ja epälooginen. Siinä muodikkaat ja hauskat menestyvät.

Erhola: En allekirjoita tätä. Hyväntekeväisyysyhteiskunnassakin pitää riittää intressejä huolehtia kaikista, myös isoista ja rumista.

Sivonen: Jos heikoista huolehtiminen perustuisi pelkästään vapaaehtoisiin lahjoituksiin, ”söpöjen” heikkojen hyvinvointiin olisi varmasti suuremmat resurssit kuin ”ei-söpöjen” heikkojen. Yksi pohjoismaisen mallin hienouksista on se, että kaikista heikoista pyritään pitämään huolta tasapuolisesti taustoihin tai söpöyteen katsomatta.

Hyväntekeväisyydessä ei ole mitään pahaa: jos yhteiskunnalla ei ole varaa rakennuttaa esim. lastensairaalaa, kunniallinen kansalainen osallistuu kyllä talkoisiin.

Airaksinen: Hyväntekeväisyys on hyvä lisä, mutta sen varaan ei voi rakentaa mitään. Rikkaiden harjoittama korkean profiilin hyväntekeväisyys on lisäksi hiukan arveluttavaa: kysymys on paitsi hyvän tekemisestä myös oman kilven kiillottamisesta ja vallan käytöstä.

Erhola: Hyväntekeväisyydessä ei ole mitään pahaa, mutta se ei voi olla pakollista. Kunniallinen voi olla, vaikkei osallistuisi hyväntekeväisyyteen.

Sivonen: Hyvinvointiyhteiskunnassakin voi tukea monia hyviä asioita myös vapaaehtoisesti: asioita voi muuttaa paremmaksi esimerkiksi vapaaehtoistyöllä, lahjoittamalla ja kuluttamalla eettisesti. Samalla voi toki pohtia, mihin asioihin yhteiskunnalla pitää olla varaa. Tähän asiaan pystyy vaikuttamaan äänestyskopissa.

Ennemmin annan lantin ja toisenkin parhaaksi katsomaani hankkeeseen kuin annan kiristää verotustani. Näin pystyn itse päättämään, mihin rahani käytetään.

Jos yhteiskunnallinen tilanne vaatii, olen valmis sekä veronkiristyksiin että hyväntekeväisyyteen. Marina Erhola

Airaksinen: Rationaalinen ajatushan olisi se, etten anna lanttia enkä anna kiristää verotusta. Ihan hyvä siis, jos antaa kolikkonsa keräyslippaaseen.

Erhola: Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Jos yhteiskunnallinen tilanne vaatii, olen valmis sekä veronkiristyksiin että hyväntekeväisyyteen.

Sivonen: Kukaan ei voi lähteä siitä, että omat verorahat menevät vain itselle tärkeisiin kohteisiin, ja siinä mielessä veronmaksua voisi ajatella jopa hyväntekeväisyyttä pyyteettömämpänä solidaarisuutena. Minä olen iloinen veronmaksaja, mutta lisäksi lahjoitan rahaa minulle tärkeisiin kohteisiin. Sen lisäksi pyrin vaikuttamaan asioihin kulutusvalinnoillani.

Hyväntekeväisyydessä on kyse vain omantunnon valkaisusta.

Airaksinen: Toisille on, toisille ei. Toiset tekevät hyvää kristillisestä vakaumuksesta taivaspaikan varmistamiseksi, toiset puhtaasta sydämestään. Motiivit ovat hyvin erilaisia, mutta mahdollista on, että auttaminen on täysin pyyteetöntä.

Erhola: Olen vahvasti eri mieltä. Hyväntekeväisyys on jo satoja, ellei tuhansia vuosia ollut keskeinen tukipilari yhteiskunnan rakentamisessa.

Sivonen: Jos ja kun hyväntekeväisyydellä saadaan aikaiseksi hyviä tuloksia, kyse ei todellakaan ole omantunnon valkaisusta. Oleellista on se, mitä hyväntekeväisyydellä saadaan aikaiseksi.

Koska eettisesti täysin kestävää elämää on nykyään mahdotonta elää, miksi siis yrittääkään?

Airaksinen: Ei, ei ja ei! Aina kannattaa pyrkiä hyvään, vaikkei täydellisyyteen pääsekään. Hyvään pyrkiminen on tärkeämpää kuin itse lopputulos.

Erhola: Täysin vieras ajatus. Minusta jokaisen täytyy yrittää elää niiden moraaliperiaatteiden mukaan, joita pitää tärkeinä.

Sivonen: Maailmassa ei ole montakaan asiaa, jotka pystyy tekemään täydellisesti. Miksi vaatia täydellisyyttä eettisyydessä, kun siihen ei voi päästä missään muussakaan?

Jos antaa kympin keräyslippaaseen, voi hyvällä omallatunnolla ostaa lapsityövoimalla teetetyn paidan.

Eettinen toiminta yhdessä asiassa ei oikeuta räikeään epäeettisyyteen jossain toisessa asiassa. Janne Sivonen

Airaksinen: No ei missään nimessä saa. Ei ole olemassa hyvän ja pahan taloutta, jossa hyvät teot hyvittäisivät pahoja. Pahuutta pitää torjua aina.

Erhola: Näillä asioilla ei ole mitään syy-yhteyttä keskenään. Jokainen valinta tehdään täysin riippumatta edellisistä valinnoista.

Sivonen: Eettinen toiminta yhdessä asiassa ei oikeuta räikeään epäeettisyyteen jossain toisessa asiassa. Paidan ostajan haasteena on saada riittävästi tietoa tuotteen taustoista. Niistä kannattaa kysellä myyjältä, sillä yritykset pyrkivät tarjoamaan sellaisia tuotteita, joita kuluttajat haluavat. Esimerkiksi Reilun kaupan tuotteissa lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä.

Yksi tavallinen tallaaja ei maailmasta nälänhätää saa loppumaan.

Airaksinen: Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, ja yhden suomalaisen valinnat eivät konkreettisesti vaikuta mihinkään. Symbolisesti yksikin teko on kuitenkin merkittävä.

Erhola: Yksilö pystyy tekemään erittäin paljon yksittäisten asioiden hyväksi. Ja kun yksilöistä muodostuu joukkoja ja joukoista kriittisiä massoja, niiden avulla siirretään jo vaikka vuoria.

Sivonen: Mitä useampi ihminen pyrkii kohti samaa päämäärää, sitä todennäköisemmin se toteutuu. Ihmiskunta pystyy poistamaan maailmasta äärimmäisen köyhyyden niin halutessaan. Kyse on lopulta vain siitä, mitä asialle päätetään tehdä – tai olla tekemättä.

Arki on täynnä arvovalintoja, jotka kaikki vaikuttavat siihen, millainen huomisen päivän yhteiskunta on. Hyväntekeväisyys on tässä kokonaisuudessa vain pieni osanen.

Airaksinen: Kaikki osallistuminen arvokkaana pidettyihin asioihin on hyväntekeväisyyttä. Kysymys on talkoista, joihin osallistutaan odottamatta vastapalvelusta. Ja kun joskus antaa, silloin kehtaa toisella kertaa ottaa.

Erhola: Hyväntekeväisyys on aina iso ja merkittävä asia – vaikka euromäärät olisivat miten pieniä.

Sivonen: Näin asiasta ajattelen.