Hyppää sisältöön

”Kertokaa ilmastonmuutoksesta!” toivovat lapset

Lapset haluavat kuulla myös rankkoja uutisia, tietää toimittaja, Lasten uutisten toimituksen esihenkilö Fanny Fröman.
Julkaistu
Teksti Kaisa Pastila
Kuvat Jani Laukkanen
”Kertokaa ilmastonmuutoksesta!” toivovat lapset

Varsinkin Oscarin syntymän jälkeen Fanny Fröman on alkanut ymmärtää entistä selvemmin, millaista pohdintaa jokainen vanhempi käy läpi luoviessaan muuttuvassa maailmassa..

Miksi lapsille pitää tehdä uutisia? Tätä kysytään usein Helsingin Sanomien Lasten uutisten toimituksen esihenkilö Fanny Frömanilta, 31. Hänestä kysymys kertoo paljon siitä, miten lapset nähdään Suomessa: vähän kuin toisen luokan kansalaisina. Hänestä yhteiskunnassamme aliarvioidaan lapsia.

Esimerkiksi Ruotsissa, jossa yleisradioyhtiö on tehnyt jo 1990-luvulta asti lapsille suunnattua päivittäistä tv-uutislähetystä, lasten arvostus on toisella tasolla. Kun Fröman vieraili SVT:ssä pian Lasten uutisten lanseerauksen jälkeen vuonna 2016, hän kuuli sikäläisiltä kollegoiltaan, ettei näiden ollut tarvinnut perustella pitkään aikaan, tarvitsevatko lapset omat uutiset vai ei.

– Totta kai, tietenkin lapset tarvitsevat erilaisia mediasisältöjä. Lapsillakin on oikeus tietää maailmasta. Miksi heille olisi tarjolla vain viihdettä?

”Lapset revitään entistä nuorempina aikuisten maailmaan.”

Frömanin mielestä sekin on tärkeää, että lapsilla on käytössään Lasten uutisten kaltainen turvallinen media, jonka uutisiin voi luottaa. Tarve on korostunut varsinkin tänä vuonna, kun Ukrainassa alkoi sota. Esimerkiksi Tiktokissa on levinnyt sotavideoita, jotka ovat järkyttäneet monia sen käyttäjiä.

– Nykyaikana ei ole helppo olla lapsi. Heidät revitään entistä nuorempina aikuisten maailmaan. Näen somessa paljon hyvää, mutta se on myös haastava ympäristö, koska vastaan voi tulla mitä vain.

Frömanista on elintärkeää, että lapsi oppii suhtautumaan kriittisesti asioihin, jotka pompsahtavat puhelimen näytölle. Tärkeää on myös se, että lapsi oppii jo pienenä etsimään tietoa luotettavasta paikasta.

Suomessa on vahvaa erottelua lapsiin ja aikuisiin

Fanny Frömanista erottelu lapsiin ja aikuisiin on Suomessa aika vahva. Jos hän saisi päättää, rajaa voisi häivyttää, koska jaottelu on hölmö. Kuka esimerkiksi voi sanoa, milloin siirrytään lapsesta aikuiseksi?

– Voisimme alkaa ajatella enemmän niin, että olemme kaikki ihmisiä samassa yhteiskunnassa vähän eri elämänkokemuksella.

Lasten uutisistakin voisi jättää lapsi-etuliitteen pois ja ajatella niin, että ne ovat vain uutiset, joissa käytetään selkeitä ilmaisutapoja ja jotka on kerrottu helposti ymmärrettävällä tavalla.

Fröman iloitsee, että hän sai aikoinaan kasvaa ympäristössä, jossa ei niin tehty eroa lasten ja aikuisten välille. Jo nuorena hänellä oli tapana esimerkiksi katsoa uutisia vanhempiensa kanssa. Mieleen on jäänyt tarkasti WTC-iskujen seuraaminen kotisohvalla kymmenvuotiaana. Vanhemmat sanoivat, että ”joku saattaa koulussa mainita tästä, niin nyt sinäkin tiedät, mistä on kyse”.

”Jo alakoululaiset ovat tiedonnälkäisiä.”

Fröman asui vuoroin äidillään ja vuoroin isällään, sillä vanhemmat olivat eronneet. Kummassakin kodissa keskusteltiin paljon.

– Muistan, kuinka isän kanssa istuimme syömään iltaisin. Hän kysyi minulta koulusta ja kertoi sitten, mitä oli tehnyt töissä.

Fröman nautti kuullessaan vanhemmiltaan työelämäjuttuja. Lukioaikana hän alkoi haaveilla toimittajan ammatista ja hakeutui kirjoitusten jälkeen lukemaan viestintää Helsingin yliopistoon.

Vielä opiskeluaikanakin hän kiinnitti huomiota siihen, että monella ystävällä ei ollut yhtä selkeää kuvaa työelämästä kuin hänellä. Hän uskoo, että siihen vaikutti se, ettei häneltä ollut koskaan rajattu pois ”aikuisten maailmaa” ja sanottu, etteivät jotkin asiat kuulu lapsille.

Kun Frömanilta kysytään kasvatusvinkkejä, hän kehottaa keskustelemaan lapsen kanssa avoimesti.

– Monelle vanhemmalle tulee yllätyksenä, kun kerron, että lapsia kiinnostaa esimerkiksi Ukrainan sota tai ilmastonmuutos.

Jo alakouluikäiset ovat tiedonnälkäisiä ja heidän kanssaan voi jutella samoista asioista, joista vaihtaisi ajatuksia jonkun aikuistutun kanssa, Fröman muistuttaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Fanny kiipeää kiipeilyseinää ylöspäin Oscar sylissään.

Oscar viihtyy tosi hyvin kiipeilyhallilla”, Fanny Fröman kertoo. Kuvat otettiin Kalasataman Kiipeilyareenalla.

Miksi teidän pitää kertoa lapsille niin rankoista aiheista?

Tällaista palautetta vanhemmilta tulee usein toimitukseen – varsinkin Lasten uutisten alkuaikoina.

Fanny Fröman sanoo ymmärtävänsä vanhempien huolen. Varsinkin oman lapsen kautta hän on alkanut ymmärtää entistä selvemmin, millaista pohdintaa jokainen vanhempi käy läpi luoviessaan muuttuvassa maailmassa.

Vaikka hänen puolitoistavuotias poikansa lukee vasta kuvakirjoja, hän huomaa miettivänsä, onko kirjojen sisällössä jotain, josta hän ei vielä ehkä kertoisi pikkuiselleen.

Kun poika yhtenä iltana osoitti merirosvokirjasta tykin kuvaa, Fröman joutui miettimään, opettaako tälle asesanastoa. Entä milloin on aika kertoa, mitä aseilla tehdään?

– Ymmärrän aikuisten halun suojella, mutta emme voi kasvattaa lapsia missään pumpulimaailmassa. Voimme auttaa heitä ymmärtämään ympäröivää todellisuutta.

Lasten toimitukseen lähettämät viestit ovat lähes päinvastaisia kuin aikuisten. Niissä toivotaan, että ”kertokaa luonnonkatastrofeista, kertokaa sodasta”. Frömanista pyynnöt johtuvat siitä, etteivät lapset ole ehkä saaneet tietoa muualta. Heidän tiedonjanonsa on valtava.

– On ristiriitaista varjella lapsia pahoilta asioilta, koska he kuitenkin tietävät, että sota on käynnissä.

Fröman uskoo, että jos lapset eivät saisi tietoa sodasta Lasten uutisista, he etsisivät sitä jostain muualta. Moni lapsi on kertonut hänelle lukevansa uutisia iltapäivälehtien verkkosivuilta.

– On parempi, että he saavat meiltä lapsentasoista tietoa.

Frömanin ohjenuora äitinä ja toimittajana on, että aina täytyy olla totuudenmukainen. Pitää kuitenkin miettiä, mikä on lapsen ikätasolle sopiva tapa kertoa asiasta.

Vanhemman tulee myös miettiä, mikä omalle lapselle sopii. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää parhaiten, miten hänen kanssaan on hyvä toimia.

Frömanin mielestä kaikessa mediankäytössä isoin merkitys on lopulta sillä, että sisältöjä kulutetaan ja katsotaan kotona yhdessä. Jopa Lasten uutisten tv-lähetystä hän kehottaa katsomaan perheen kanssa yhdessä.

Kodin mediakasvatustyöhön kuuluu Frömanin mielestä myös se, että vanhemmat muistavat avata lapselleen omaa mediankäyttöään, esimerkiksi puhelimen käyttöään. On tärkeää kertoa, mitä oikeastaan tekee, kun roikkuu puhelimellaan.

– Kaikki lapset eivät edes tiedä, että on olemassa uutismedioita, joissa tarjotaan luotettavaa tietoa maailmasta, koska harvaan kotiin tulee enää painettuja lehtiä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Fanny nostaa Oscarin käsivarsien ja jalkojensa varaan ja Oscar nauraa.

Oman lapsen syntymä on saanut Fannyn katsomaan mediamaailmaa uusin silmin. ”Ennen ajattelin, että pohdinnat lapsen mediankäytöstä tulisivat ajankohtaisiksi vasta lähempänä kouluikää. Nyt huomaan, että jo puolitoistavuotiaan kanssa joutuu päivittäin miettimään, millaista sisältöä hänelle näyttää ja lukee.”

Ukrainan sodan alkaminen oli iso haaste

Ukrainan sodan alkaminen oli yksi haastavimmista hetkistä Fanny Frömanin uralla. Hän pohti, miten kertoa sodasta lapsille. Lopulta toimitus päätti yhdessä, että se pyytäisi kysymyksiä lukijoiltaan.

– Ensimmäisten joukossa kysyttiin, mikä on ydinase. Se oli pysäyttävä hetki.

Koskaan aikaisemmin uransa aikana Fröman ei ollut joutunut kirjoittamaan lapsille näin konkreettisesti sodasta. Miten kertoa jostain niin kamalasta kuin ydinaseista? Pitääkö niistä ylipäätään kertoa hänen lehdessään? Miten aiheesta voisi kertoa totuudenmukaisesti ilman, että vastaus olisi aivan hirveä?

Kun eteen tulee vaikeita aiheita, Frömanilla on tapana ratkaista asia pallottelemalla vaihtoehtoja toimituksensa kanssa. Lasten uutisia tekee noin kuuden hengen toimitus, johon kuuluu toimittajia, graafikko ja osa-aikaisia videontekijöitä.

– Puhuimme pitkään ja tulimme siihen johtopäätökseen, että meidän pitää osata selittää lapsille, mikä on ydinase.

Seuraavalla viikolla juttu, jossa oli mukana ydinasekysymys, julkaistiin lehdessä. Siitä tuli suosittu, ja se sai hyvää palautetta.

Vaikeiden aiheiden kanssa Frömania auttaa ajatus, että lapset kuulevat joka tapauksessa asioista koulussa. Aina on joku, joka on kuullut jotain kotona tai kavereilta. Pahinta on, jos huhut ja väärä tieto ottavat vallan.

Perhesurmien kohdalla toimitus on joutunut pohtimaan, pitääkö sen hiljentää huhumylly. Kun yksittäiselle lapselle sattuu jotain kauheaa, kouluissa ja somessa alkaa usein levitä väärää tietoa. Silloin pitää miettiä, tarvitseeko aihetta käsitellä Lasten uutisissa.

– Lasten keskuudessa leviävät huhupuheet saattavat olla vielä pahempia kuin se, mitä on todella tapahtunut. Silloin meidän kuuluu tarjota heille faktoja, vaikka aihe olisikin aivan kamala.

Tunnustukset lisäävät uskoa omaan työhön

Fanny Fröman on saanut Unicefin Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksen (unicef.fi) ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon (tjnk.fi). Ne ovat lisänneet uskoa omaan työsarkaan: Lasten uutisilla on merkitystä, ja koko toimitus tekee tärkeää työtä.

– Unicef kehui, että tuomme kuuluviin lasten ääntä, mikä tuntui erityisen tärkeältä.

Uutisaiheita pyritään käsittelemään pääsääntöisesti niin, että lapset ovat pääosassa joko asiantuntijoina tai haastateltavina.

”Meille on kasvamassa erityisen fiksu sukupolvi.” 

Jokainen kerta, kun Fröman tapaa lapsia jutuntekotilanteissa tai vieraillessaan kouluissa, hänessä vahvistuu tunne, että kasvamassa on erityisen fiksu sukupolvi. Jo se kertoo hänestä paljon, että lukijoiden ykkösjuttutoive on ollut jo pitkään ilmastonmuutos.

– Jos he oikeasti toivovat juttuja ilmastonmuutoksesta, se kertoo siitä, että he ovat oikeasti valmiita tekemään asian eteen jotain.

Fröman on toiveikas myös mediataitojen suhteen. Esimerkiksi käydessään kouluissa ennen pandemiaa hän huomasi, että jo alakouluikäiset tiesivät, mitä tarkoittaa fake news.

– Trumpin presidenttikaudesta ei ole paljon hyvää sanottavaa, mutta yksi asia sentään parani: kaikki tietävät, mikä on valeuutinen.

Älä usko kaikkea. Se on yksi keskeisimmästä taidoista, jonka Fanny Fröman haluaa lapsille välittää. Somessa ja netissä voi tulla vastaan kaikenlaista, mutta jos koko ajan muistaa kyseenalaistaa viestien ja videoiden totuudellisuuden, on jo turvallisella puolella.

Perhe istuu hallin penkillä valmistautumassa kiipeilyyn.

Fanny Frömanin, Niklas Lindgrenin ja Oscarin perhe suuntaa kiipeilyhallille ainakin kerran viikossa. ”Jaetun vanhempainvapaan jälkeen elämme aika kiireistä arkea. Siksi koko perheen yhteinen aika tuntuu nykyään erityisen arvokkaalta. On ihanaa, kun voimme tehdä yhdessä aidosti mielekkäitä asioita”, Fanny sanoo.

Fanny Fröman

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.