Joulu
Venny Soldan-Brofeldtin omakuva.
Ateneumin Järven lumo -näyttelyssä Tuusulan taiteilijaperheet elävät arkeaan vuodenajasta toiseen. Talven tullen Pekka Halonen maalaa lumeen peittyneitä puita ja nuoren naisen pyykkäämässä avannolla. Eero Järnefeltin Suvirannassa kaktus kukkii punaisin kukin samalla, kun sininen hämärä kurkistaa ikkunasta. Olisiko kohta tulossa joulu?
Kuopion museossa metsässä pilkahtavat pienen tontun jäljet. Tontut tapaavat eläinystäviään. Osa eläimistä on unten mailla, mutta joulutervehdyksen tontulta saavat ainakin hirvi, susi, jänis ja tupsukorva ilves. Kun tonttua alkaa retkellään väsyttää, se ottaa torkkuset mäyrän talvipesässä tai turkkiaan kuivattelevan saimaannorpan kyljessä. Tonttu seurustelee kuusen oksalla tiaisen kanssa, kun puuta lähestyy saapasjalkainen mies kirves kädessä. Omissa joulumuistoissani Jukka-vaari etsii kuusenhakureissulla ihan tietynlaista puuta. Mummu haluaa sellaisen leveän ja tiheäoksaisen.
Venny Soldan-Brofeldtin omakuva.
Kuusi puhkeaa kukkaan
Maalla kuusi on haettu omasta metsästä. Kaupunkilainen turvautuu kuusikauppiaaseen. Konsulinna Hélène Jacobssonin hankintalistalla vuonna 1899 on kaksikin joulukuusta. Ett Hem -museossa Turussa konsulinna esittelee joulukierroksilla yhdessä taloudenhoitaja Rauhan kanssa perheen joulunviettoa. Jacobssonin perhe koristeli joulukuusensa kahdesti. Ensin kuuseen ripustettiin marsipaanikonvehteja ja muuta syötävää. Joulupäivänä lapset saivat ryöstää kuusen, jolloin kaikki herkut syötiin. Joulukuusi koristeltiin sitten uudestaan, vanhoilla perinteisillä koristeilla.
Palanderin talossa Hämeenlinnassa joulukuusessa kukkivat henkilökunnan 1800–1900-luvun vaihteen tyyliin askaroimat paperiruusut. Entisen museonjohtaja Marja-Liisa Ripatin isoäiti muisteli omia lapsuutensa jouluja ja opetti lapsenlapselleen, kuinka ruusu tehdään krepatusta silkkipaperista. Isoäidin aikaan ruusuihin käytetty silkkipaperi oli usein apteekkiostosten käärepaperia. Apteekkipaperin värit olivat sopivasti pastellivärejä, kuten vaaleansinistä, vaaleanpunaista, valkoista tai kellertävää. Miksi joulukuusi sitten puhkeaa ruusunkukkiin? Siksi, että ruusu on neitsyt Marian symbolikukka.
Säätyläis- ja porvariskodeissa kukkivat jouluna ihan oikeatkin jouluruusut sekä hyasintit, tulppaanit ja kielot. Ennen jäänmurtajien aikaa 1920-luvulla laivat pääsivät vain jouluun asti etelärannikon satamiin ja toivat joulupöytiin kukkia ja hedelmiä. Konsulinna Hélène on listannut talouskirjaansa vuonna 1899 hankittavaksi omenia, appelsiineja, rypäleitä ja rusinoita.
Hitaasti hyvä tulee
Joulupukki Kuopion korttelimuseossa.
Joulun tuoksuja tulvahtelee myös Palanderin talon keittiöstä. Mausteita käytettiin 1800-luvulla säästeliäästi, mutta nyt keittiöpiika on morttelissa rouhinut ja pienellä myllyllä jauhanut neilikkaa, inkivääriä, kanelia, vaniljaa, kardemummaa, sahramia ja pomeranssikuorta. Nykytaaperoiden vanhemmat muistavat jouluiset jonotukset supermarketin kassalla. Ennen vanhaan ruoka saatiin pöytään pidemmän kaavan mukaan.
Palanderin talon joulukierroksella kuullaan, kuinka liharuokien valmistelu alkoi eläinten teurastuksilla loka–marraskuun vaihteessa ja kuinka lipeäkalaa liotettiin koivutuhkasta tehdyssä lipeässä useita viikkoja. Ennen kuin joulupöytään katettiin saksalaiset posliinit, palvelusväki oli ahkeroinut keittiössä kiillottaen kuparipannuja ja hopeisia aterimia.
Nukkekoti Suomenlinnan Lelumuseossa.
Leivät, pullat ja kakut odottivat pyyheliinoihin käärittyinä viileässä komerossa. Konsulinna Hélène oli puolestaan huolehtinut, että Turun torilta ja puodeista oli muistettu hankkia kinkkua, hanhia ja muita lintuja, lohta, pehmeätä leipää, näkkileipä, ranskalaista leipää, teetä, viinaa, olutta, juustoja ja kaviaaria. Jouluruokien pitkät perinteet elävät vahvoina edelleen. Hotelli- ja ravintolamuseon Joulun pauloissa -näyttelyä varten Ruoholahden ala-asteen oppilaat haastattelivat laulaja Paula Koivuniemeä, jääkiekkomaalivahti Eero Kilpeläistä ja keittiömestari Jyrki Sukulaa ja kattoivat heille sitten omat juhlapöydät. Perinteiset herkut osoittautuivat mieluisiksi myös tälle julkkiskolmikolle.
Pian pukki saapuu
Lapsille odotuksen aika on jouluaattona pitkä. TV-sukupolvi muistaa Joulupukin kuuman linjan ja Lumiukko-elokuvan. Joululehden selailu tai radion kuuntelu helpotti jännitystä aiemmin. Kuopion korttelimuseossa voi kuunnella ohjelman Rengasmatka Retuperälle (vuodelta 1938) tai kuinka Markus Rautio (siis Lastentuntien Markus-setä) soittaa Korvatunturille.
Joulukuusi juhla-asussaan Ett hem -museossa.
Korttelimuseossa joulupukki tulee suutarin kotiin. Pukilla on tuohinaamari, tuohisarvet ja naavaparta. Päällään sillä on lammasturkki nurinpäin, talvi-rukkaset ja sarkahousut, päässä karvalakki. Toisessa kädessä on ryhmysauva, toisessa lahjasäkki ja vitsat Anders Ramsayn muistelmissa 1830–40-luvulta pukilla oli kullatut sarvet ja se hyppeli ja loikki huoneessa. Ennen kuin pukki jakoi lahjat, sille oli tarjottava pari omenaa kuusesta. Köyhemmän väen kodeissa lahjat saattoivat vain ilmestyä kuusen alle.
Mitä paketista paljastuu?
Vuoden vaihteessa Suomenlinnan Lelumuseossa voi takkatulen lämmössä ja glögin tuoksuessa kuvitella, mitä kaikkea lasten paketeista on ilmestynyt 1800-luvun alkupuolelta aina 1970-luvulle asti. Kotitekoinen puulelu, soittorasia vai uusi nukke? Varakas helsinkiläisperhe tilasi pojalleen kätevältä talonmieheltä puisen ritarilinnan. Sota-ajan muistoja on, kun tytön rakas nukke katosi mystisesti joulun alla. Paketista ilmestyi sitten sama lelu uusissa vaatteissa ja uudella päällä varustettuna.
https://korttelimuseo.kuopio.fi/
https://web.abo.fi/stiftelsen/ett_hem/
www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/
