Hutikan mopotallilla tuunataan yhdessä
Tony Tikander sai mopokortin 14-vuotiaana ja hankki pian oman mopon, josta on paljon hyötyä maaseudulla liikkumiseen.
Rivi jakoavaimia roikkuu pituusjärjestyksessä telineessä, ja valikoima meisseleitä ja hohtimia lojuu työkalupakeissa. Siellä täällä on kasoittain kiillotusrättejä, ja nurkasta löytyy pesuainepurkkeja ja öljykanistereita. Kaiken keskellä on kokoelma mopoja: limenvihreitä, oransseja, kullanhohtoisia ja vauhtiviivoin komistettuja.
Tony Tikander, 16, ja Miila Hautamäki, 15, ovat käymässä toista kertaa Hutikan mopotallilla Pyhtäällä ja noteeraavat tyytyväisinä paikan varustetason. Täällä on helppo rassailla mopoaan ja vaihtaa tuunausvinkkejä kaverien kesken.
Oma mopo antaa Miila Hautamäelle liikkumisen vapautta.
Miilalla on ollut oma mopo vasta kuukauden ja hän haluaa pitää hyvää huolta menopelistään. Vakiomallinen Piaggio NRG on vähän ajettu ja kulkee suurinta sallittua nopeutta eli 45 kilometriä tunnissa.
– Oma mopo antaa liikkumisen vapautta, kun en ole enää riippuvainen vanhempien kuskailusta. Mopotallin porukoihin on ollut helppo tulla mukaan, kiittelee Miila.
Tony otti tuntumaa moottorivälineisiin jo 7-vuotiaana huristellessaan isänsä kanssa minimönkijällä soramontuilla. 14-vuotiaana hän sai mopokortin ja ensimmäiseksi mopokseen kiinalaisen Monkeyn.
– Siinä vaiheessa lähes kaikilla kavereilla oli mopo, joten minunkin oli se melkein pakko hankkia. Ei ollut enää kiva vinssata pyörällä muiden perässä. Olen innostunut myös rassailemaan, kun mopotallilla näkee hyviä esimerkkejä, kertoo Tony.
Talli vähensi valituksia
Entisestä autotallista tehtiin Hutikan mopotalli, joka on kuin pyhtääläisten nuorten moottoroitu olohuone.
Hutikan mopotalli on toiminut Pyhtäällä vuoden 2017 alusta ja saavuttanut vakiintuneen käyttäjäryhmän. Päivittäin tallilla käy kymmenkunta 15–18-vuotiasta. Toiminta sai alkunsa tukalaksi kehkeytyneestä kriisistä innokkaiden mopoilijoiden ja asuinalueensa rauhaa vaalivien kuntalaisten kesken.
Ennen harrastustilaa paikkakunnan moponuorten oli tapana päristellä maanteillä ja kokoontua kyläraitin varrelle jopa myöhään iltaisin ja öisin. Mopoilusta aiheutunut melu ja rauhattomuus häiritsivät kuntalaisia, ja Pyhtään järjestyksen valvojat saivat paljon valituksia. Kunnan silloinen nuorisotila ei houkutellut mopoporukoita, joiden intohimo kohdistui moottorivälineisiin.
Sitten kunnan nuorisovaltuusto teki aloitteen mopotallista. Tavoite oli selkeä: tarvitaan paikka, jossa nuoret voivat yhdessä kokoontua korjaamaan ja laittamaan menopelejään.
Hutikan mopotalli alkoi kokeiluna kunnan rahoituksella Kasvajat-yhdistyksen toimitilan autotallissa.
Kesällä 2017 Pyhtäällä järjestettiin tehostettua liikennevalvontaa, ja poliisi totesi, ettei mopoilu enää aiheuttanut ongelmia sen enempää kuin muillakaan paikkakunnilla. Moni kuntalainen kiittelee tallin toiminnan parantaneen kylän ilmapiiriä.
– Pääasiassa olen saanut kannustusta mopoiluun. Iskäkin kommentoi, että on parempi, että poltan kumia kuin tupakkaa. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, kun nuoret viettävät aikaa mopotallilla eivätkä kännipäissään kylillä, Tony Tikander kuvaa.
Tekniikka ja tuunailu kiehtovat
Casper Raja on eräs alkuperäisistä ja yhä aktiiveista Hutikan mopotallilaisista.
Casper Raja, 18, on alkuperäisiä mopotallilaisia, joka oli mukana kunnostamassa käyttöön saatua autotallia omien tarpeidensa mukaiseksi. Tallin sääntöihin kuuluu, että se joka välineitä käyttää, huolehtii ne takaisin paikalleen. Järjestys on kaikkien yhteisellä vastuulla.
Casperille harrastuksen vetonaula on koneremppa: ajopelistä löytyy aina jotain parannettavaa. Käyttömopon lisäksi Casperilla on niin kutsuttu projektimopo, jota hän laittelee.
– Tekniikka on yksinkertaista: jos mopon osaa purkaa, osaa sen kootakin. Mutta mopon ulkonäön parantelu vaatii mielikuvitusta ja taitoa, kertoo Casper.
Hänen moponsa runko kiiltelee kullan värisenä, ja hän on vaihtanut laitteen katesarjat, jarrut ja renkaat. Tuunailua varten mopotallilla on hyvät varusteet ja tilaa työskentelylle. Suurin osa varusteista on saatu lahjoituksena kuntalaisilta ja järjestöiltä.
Vuonna 2011 pakolliseksi tullut ajo-opetus on lisännyt mopoilijoiden liikenneturvallisuutta osaltaan.
Mopokortin hankinta maksaa tällä hetkellä 300–600 euroa, mutta Casperin mukaan mopoilu ei vaadi rahaa enempää kuin muutkaan harrastukset.
– Tärkeintä on oma paikka sisätiloissa, sillä muuten joutuisimme olemaan ulkona huonoillakin keleillä.
Luottamus edistää yhteistyötä
Hutikan mopotalli ei toimi enää Pyhtään kunnan alaisuudessa, vaan se on integroitunut osaksi Kasvajat ry:n toimintaa. Tallia rahoittaa yksityinen mesenaatti, ja yhteistyö moponuorten kanssa on joustavaa.
Pyhtäälle saatiin toinenkin mopopaja kunnan uuteen harrastuskeskukseen.
Mopotallia valvovan Katja Lembergin mukaan nuoret arvostavat sitä, että heidän mielipiteitään kuunnellaan. Mopotallilla ei ole ollut järjestyshäiriöitä, vaikka ovet eivät aina sulkeudukaan heti ilta yhdeksältä.
– Nuoret vastaavat luottamukseen luottamuksella. Vaikka jotkut nuoret ovat jo saaneet leiman, ettei heistä ole mihinkään, he ovat osoittautuneet mopotallilla valtavan lahjakkaiksi, kertoo Katja.
Motorinen taitavuus ja kiinnostus tekniikkaa kohtaan eivät välttämättä pääse esille kouluopetuksessa. Fiksutkin nuoret voivat menettää toivonsa tulevaisuudesta huonon koulumenestyksen takia, mutta tallilla moni on löytänyt kipinän ammattiopintoihin tekniikan parissa.
Casper Raja myöntää, että aikuisten joustamattomuus herättää nuorissa herkästi vastustusta, mutta ymmärtävällä asenteella nuorisolta saa vastakaikua. Vaikka Hutikan tallilla on joskus rassailtu mopoja yötäkin myöten, kukaan ei halua aiheuttaa häiriötä tallin valvojille.
– Tallilla ei koskaan biletetä, vaan me pidetään kiinni sovituista rajoista, vakuuttaa Casper.
Yhteisö on tasa-arvoinen
Mopotallilta löytyy helposti varusteita ja vinkkejä yhdessä tuunailuun.
Pyhtää on kunnostautunut mopoilijoiden harrastuspaikkojen tarjoajana monia paikkakuntia paremmin, sillä kesän alussa sinne avautui myös uusi, kunnan ylläpitämä mopopaja. Nuorisotoimen parissa on huomattu, että mopoilun kautta voi tavoittaa myös niitä, jotka muuten eivät osallistuisi harrastetoimintaan
Vaikka mopoilu on yhä pääasiassa poikien laji, on mukana myös enenevissä määrin tyttöjä. Elina Hurri, 17, on eräs Hutikan mopotallin vakituisista kävijöistä. Mopo oli hänelle käytännöllinen ratkaisu, sillä omasta kulkuvälineestä on hyötyä maaseudulla, jossa joukkoliikenne on vähäistä.
Mopotyttöjen joukossa on myös tekniikasta ja vauhdista kiinnostuneita. Helsinkiläinen Emilia Loikas, 16, on aktiivinen moponuori, joka on perinyt kiinnostuksen moottorivälineisiin isoisältään. Kevytmoottoripyörällä ajamisen lisäksi Emilia käy usein pääkaupunkiseudun mopohalleissa virittämässä pyöräänsä.
– Kokemukseni mukaan mopopiireissä sukupuolella ei ole erityistä merkitystä. Ulkopuolisilta saadaan joskus kummastelua osaksemme, mutta enimmäkseen suhtautuminen on positiivista, kertoo Emilia.
Ajoratojen puute harmittaa
Monella mopoilijalla on käyttömopon lisäksi projektimopo, jota voi parannella.
Emilia kiittelee mopohalleja, mutta harmittelee luvallisten ajopaikkojen puutetta. Pääkaupunkiseudulla mopoilijoille ei ole tarjolla suojattua ajo- ja kikkailualuetta. Sama puute on noussut esille Pyhtäällä.
– Unelmani on ajorata, jossa voisi tehdä temppuja, jotka eivät tieliikenteessä ole mahdollisia, sanoo Tony Tikander.
Mopoilijoiden edunvalvontajärjestö on yrittänyt edistää ajoratojen toteutusta.
– Olemme neuvotelleet Helsingin kaupungin nuorisopalvelun kanssa useita kertoja mopoilijoiden ajoalueista, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Vastaavaa ovat paikalliset toimijat yrittäneet myös Vantaalla, Äänekoskella ja Siilinjärvellä, kertoo Roni Suorela Mopoilevat nuoret -yhdistyksestä.
Pyhtään liikennettä valvova vanhempi konstaapeli Jari Sorsa Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että ajoradan toteutuksen ongelma on valvonnan järjestämisessä. Olisi selvitettävä, kenellä on vastuu ajoturvallisuudesta.
Sorsan mukaan pääosa mopoilijoista käyttäytyy liikenteessä asiallisesti. Ongelmia saattaa esiintyä, kun isot mopomiitit kokoontuvat vaikkapa ostoskeskusten pihoilla.
– Mopoilevat nuoret antavat palautetta, että heitä ollaan aina häätämässä pois. Yhteiset työpajat ja ajoradat voisivat olla hyvä ratkaisu. On ymmärrettävää, että nuorilla on tarve liikkua, Jari Sorsa toteaa.
Casper Rajan mukaan moponuorten tarkoitus ei ole häiriköidä. Jos ongelmia ilmenee, nuorten kanssa voi aina neuvotella.
– Melu ja häiriö kyllä loppuvat, kun nuorilla on oma paikka ja kiinnostavaa tekemistä. Hutikan mopotallissa hienointa on se, että täällä saa olla oma itsensä, kiittelee Casper.
Toimintaa moponuorille
Mopoilevat Nuoret on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa nuorten mopoilijoiden ja motoristien etua sekä järjestää alan tapahtumia, ratapäiviä ja kokoontumisia. Yhdistyksellä on 13–21-vuotiaille avoin mopopaja Vantaalla.
>www. mopoilevatnuoret.weebly.com
Nuori kirkko -järjestö tuottaa moottoripajatoimintaa parillakymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea.
