Hoitavaa huilunsoittoa
Huoneen seinälle on kirjoitettu pinkillä: ”Tässä huoneessa asuu prinsessa Viola.” Kirjoituksen ympärille on maalattu kolme pinkkiä kruunua. Seinälle on ripustettu näyttäviä maalauksia. Prinsessa Violalla on selvästi taiteellisia taipumuksia. Ehkä siksi hän oli jo pitkään haaveillut myös huilun soittamisesta. Mutta voiko soittaa puhallinsoitinta, jos on astma?
Sitä mietti nyt 9-vuotiaan Violan äiti Heta Elomaa. Hän huomasi kuitenkin sattumalta, että Keski-Suomen Allergia- ja Astmayhdistyksen kautta etsittiin vapaaehtoisia soittamaan puhallinsoitinta ryhmään, jossa kokeiltaisiin auttaisiko musiikkiterapia astmaan.
– En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että puhallinsoittimen soittaminen voisi vahvistaa keuhkoja, Heta Elomaa sanoo.
Suomessa ajatus on uusi, mutta New Yorkin Louis Armstrong Music and Medicine Centressä on hoidettu musiikkiterapialla hengityselinsairauksista kärsiviä jo pitkään.
Musiikkiterapeutiksi valmistuvan Suvi Hännisen testiryhmässä soittamiseen ja hengitystekniikkaan tutustuttiin leikinomaisesti, ilman suorituspaineita. Keksittiin erilaisia ääniä – Viola keksi junanlähdön, marssin ja joutsenen – taputeltiin selkään ja kokeiltiin, missä ääni tärisee. Laulettiin selällään, mahallaan ja seisten. Viola piti laulamisesta, mutta mahalla maaten se oli vaikeaa.
Aluksi soittaminenkaan ei tuntunut helpolta. Oli kuin keuhkoissa olisi ollut limatulppa, ja oli raskasta puhaltaa.
Violan astma todettiin kaksi vuotta sitten. Sen vuoksi kolmasluokkalaisen koulurepun sisällä kulkee pienempi reppu, jonka sisällä on antihistamiinia, Epipen-adrenaliinikynä ja astmalääkepiippu. Kaksi ensimmäistä on allergisen reaktion varalta, ja astmalääkettä Viola ottaa, kun hengittäminen tuntuu vaikealta ja aina liikuntatunnin alussa.
Astmaa sairastavia kannustetaan liikkumaan paljon, ja Viola liikkuu, mutta välillä ”keuhkoja puristaa”. Hänellä on oma taktiikkansa: jos koulumatkalla hengästyttää, hän pysähtyy hetkeksi.
– Ruoka-allergioita Violalla on ollut pienestä pitäen, ja olemme oppineet sopeutumaan moniin asioihin. Hankalinta oli ehkä se, että Viola joutui koulun sisäilmaongelmien vuoksi vaihtamaan luokkaa ja jättämään tutut kaverinsa.
Viola luettelee ruoka-allergiansa nopeaan tahtiin: kananmuna, riisi, kaura, tuore päärynä, omena, mandariini, inkivääri, neilikka, curry, kurkuma… Ainekset on pakko osata itse siltä varalta, että joutuu tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät ole paikalla.
Allerginen astma oireilee vaihtelevasti. Esimerkiksi siitepölyaikaan lääkitystä tarvitaan yleensä lisää.
Soittamista astma ei haittaa mitenkään.
– Huiluun pitää puhaltaa sillein aika kovaa, muuten ei kuulu ääntä niin paljon. Jos puhaltaa esimerkiksi kakkukynttilöitä, niin voi puhaltaa suoraan, mutta huilussa pitää osata puhaltaa alaspäin, kertoo Viola.
Ensin hän kokeili klarinettia, mutta huilu tuntui mukavammalta.
– Huilun äänet on kivoja. Kun klarinettia soittaa, pitää olla hymyilevä, mutta huilua soittaessa ei saa olla, vaan suun pitää olla alaspäin.
Jos tuntuu tukkoiselta, ’siipihengitys’ auttaa.
Kun Viola oli harjoitellut soittamista jonkin aikaa, alussa haitannut ”limalukko” tuntui irtoavan. Äiti on huomannut tyttärensä oppineen syvähengitystä, ja soittaminen vaikuttaa avanneen hengitysteitä. Jos tuntuu tukkoiselta, Viola tietää, että ”siipihengitys” voi auttaa.
– Siinä pitää hengittää sillein syvään, että hengitys menee selkään asti ja silloin tuntuu, että selkään kasvaisivat siivet. Muuten hengitetään sillein pienesti.
Viola asettelee nuottivihkon nuottitelineeseen, nostaa hopeankiiltävän poikkihuilun huulilleen ja puhaltaa. Ääni on pehmeä ja syvä, kun tuttu Hyvästi talvi luikahtaa ilmoille.
Viola osaa jo useita lauluja ja on esiintynytkin Kansalaisopiston konserteissa. Opiston poikkihuiluryhmään pääsy oli onnenpotku, sillä suosittuun ryhmään pääsi arpomalla. Lisäksi sieltä sai huilun lainaan edullisesti.
– Hyvä, että soittimia saa kokeilla. Miten kävisi, jos ostaisi kalliin soittimen ja sitten lapsi kyllästyisikin? miettii Heta Elomaa.
Kyllästymisestä ei ole Violan kohdalla tietoakaan, eikä häntä tarvitse patistella harjoittelemaan. Hän ottaa huilun esille itse ja soittaa melkein joka päivä. Usein hän laittaa myös rauhallista musiikkia soimaan ja maalaa. Ei hänestä silti isona tule muusikkoa, vaan:
– Taiteilija, sanoo Viola hyvin varmasti.
Musiikkiterapiaa astman hoitoon
Soitonopettaja Suvi Hänninen kärsi koululaisena astmasta, joka helpotti pian sen jälkeen, kun hän alkoi soittaa klarinettia ja saksofonia. Hän on vakuuttunut, että soittoharjoittelu vaikutti parantumiseen.
– Puhallinsoittimen soittaminen aiheuttaa sisäistä painetta, joka ikään kuin hieroo hengityselimiä ääniaalloilla. Se pakottaa hengitystiehyitä ehkä vähän laajenemaan. Soittaminen harjoittaa hengityselimiä ja niitä ympäröiviä lihaksia. Se, että soittimesta saa aikaiseksi melodian, palkitsee ja motivoi jatkamaan harjoittelua.
Hänninen halusi tutkia asiaa musiikkiterapian lopputyössään. Pieni ryhmä sai musiikkiterapiaa toissa syksynä. Sen aikana tehtiin hengitysharjoituksia ja aloitettiin jonkin puhallinsoittimen harjoittelu. Puhallusvoimaa mitattiin PEF-mittarilla alussa, keskivaiheilla ja lopuksi. Lisäksi osallistujat täyttivät elämänlaatua mittaavan Asthma Quality of Life -kaavakkeen harjoittelun aluksi ja lopuksi.
Koehenkilöt kertoivat päiväkirjoissaan ja haastatteluissa, että he olivat kokeneet soittamisen miellyttäväksi ja hyödylliseksi ja että vointi oli parantunut.
Hänninen toivoo, että puhaltimen soittamisesta voisi tulla sellainen tukiterapiamuoto, jota lääkärit voisivat suositella potilaitaan kokeilemaan.
– Tämä ei sovi kaikille, mutta olisi hienoa, jos astmaa sairastavat ainakin tietäisivät tällaisesta mahdollisuudesta ja uskaltautuisivat kokeilemaan. Myös laulamisella on samanlaisia vaikutuksia.
Suvi Hännisen musiikkiterapian alan pro gradu -työ Breathing with Wood Winds: Music Therapy for Asthma and Copd Rehabilitation valmistui Jyväskylän yliopistossa vuonna 2014.