Hannu ja Perttu

Hannu ja Perttu ovat pariskunta, jolla on pieni lapsi nimeltään Kerttu. Perhe elää tavallista lapsiperhearkea, käy kirjastossa ja luistelemassa. Kerttu huvittelee heittelemällä kuivia lehtiä seitsemännessä kerroksessa sijaitsevan kodin parvekkeelta, ajelemalla hissillä ja tarkkailemalla naapureita.

Kertusta on kiva matkustaa hissillä. Perhe löytää jännitystä elämään tutustumalla naapureihin.

Hahmot seikkailevat lastenkirjassa, joka on luonnosvaiheessa. Kirja on osa Hanna Välitalon pro gradu –työtä Aalto- yliopiston Taideteollisen korkeakoulun taiteen ja median laitokselle. Gradu käsittelee sitä, miten lastenkirjat esittelevät muita ihmisiä kuin heteroita. Siis sitä, mahtuuko lasten kuvakirjojen henkilöhahmoihin muita kuin naisen ja miehen muodostamia ydinperheitä. Hannu ja Perttu -tarina on osa hänen tutkimustyötään.

Tutkimuksen tulos oli, että lastenkirjoissa heteroydinperhe on vahva oletus.

– Löysin vain viisi kuvakirjaa, joissa oli homohahmo tai -hahmoja niin, että asia oli tehty lapsellekin ymmärrettäväksi. Suljin siis tutkimuksesta pois eläinhahmot ja vastaavat, kuten muumit, Välitalo kertoo.

Kirjoista yksikään ei löytynyt tutkimuksen tekohetkellä kirjakaupoista vaan kirjastosta.

Välitalo kiinnostui lastenkirjoista, kun hän alkoi lukea niitä omille lapsilleen. Häntä harmitti, kun jo kolmevuotiaalle pojalle oli kaupassa selvää, mitkä tuotteet oli suunnattu hänelle, pojalle.

– Mainonta osoittaa, mitkä ovat tyttöjen ja mitkä poikien juttuja, mutta myös lastenkirjat kertovat selvästi, miten oikeanlainen sukupuoli rakennetaan.

Välitalo haluaa, että hänen lapsillaan on mahdollisuus toteuttaa omaa sukupuoltaan niin kuin he itse haluavat ja siten, ettei heitä rajattaisi liikaa ulkoapäin. Siksi olisi hyvä, että myös lastenkirjoissa olisi tarjolla erilaisia olemisen malleja.

– Näin lasten olisi helpompi ymmärtää, että kaikki on mahdollista.

Perhe elää hyvin tavallista lapsiperhearkea, johon on helppo samastua.

Kun Välitalo lukee kotona iltasatuja, hän keskeyttää lukemisen, kun kirja kertoo maailmasta liian yksipuolisesti. Kun kuvassa tyttö laittaa ruokaa, hän huomauttaa lapsille, että ruoanlaittaja voisi yhtä hyvin olla poika.

– Yritän viestiä, että nämä jaottelut ovat ihmisten rakentamia. Me nyt olemme vain halunneet päättää, että maailma on tällainen.

Lapset ovat tottuneet olettamaan, että jos kuvassa on kaksi miestä, he ovat kaveruksia. Tai jos puhutaan miehen poikakaverista, se tarkoittaa lapselle luultavasti miespuolista kaveria.

Välitalosta kirjoissa olisi siksi hyvä osoittaa selkeästi, että kyse saattaa myös olla erilaisesta rakkaudesta ja erilaisista perheistä, jotta viesti avautuisi lapselle.

Hän toivoo, että kirjoissa näytettäisiin nykyistä selkeämmin, että kaksi miestäkin voi istua sylikkäin ja pitää toisiaan kädestä kiinni.

Välitalo halusi omassa työssään miettiä, miten erilaisuutta kannattaa kuvata lapsille suunnatussa kirjassa. Hän halusi, että miespari elää normaalia arkea lastenkirjassa tekemättä heidän suhteestaan mitään numeroa.

Hän halusi kertoa nimenomaan miesparista, jolla on lapsi, koska vastaavia malleja ei kirjoissa juuri näy.

Miksi heitä ei näy? Välitalo epäilee, että kustantajat eivät uskalla julkaista tällaisia kirjoja.

Ainakaan liian erilaisia kirjojen hahmot eivät voi olla. Jos isähahmo on homo, hän on varmasti valkoihoinen, sillä useaa tabua ei voi kerralla rikkoa.

– Ehkä tämä muuttuu. Elävässä elämässä ainakin Jani Toivola on esitellyt lastaan mediassa, joten ihan vieras asia ei enää ole.

Etenkin kuvittajat voisivat Välitalosta muuttaa silti paljonkin kirjojen maailmankuvaa. Ainakin kirjojen sivuhenkilöt voisivat helposti olla monenlaisia.

Ei lapsia jää kiusaamaan, jos he eivät osaa luokitella kaikkia ystäviäni sukupuolen mukaan.

Välitalo tietää, ettei totuttujen mallien rikkominen ole helppoa. Hän saa välillä itsensäkin kiinni tuttuihin kaavoihin takertumisesta.

– Saatan pyytää helposti lapsen kaverilta, että tämä kysyisi äidiltään vaatteisiin tai lapsiin muuten liittyviä asioita. On niin helppo olettaa, että äiti niistä huolehtii, vaikka mistä minä sen voin tietää.

Kuka kustantaja lähtee mukaan?

Välitalo on lähettänyt luonnoksen kirjastaan kustantajille, sillä hän aikoo julkaista kirjan tavalla tai toisella jossain vaiheessa.

Omille lapsilleen Välitalo on onnistunut opettamaan ainakin, että ihmisen sukupuolta ei välttämättä voi määritellä. Hänellä on transsukupuolisia ystäviä, jotka eivät ole selkeästi miehiä tai naisia. Välitalon lapsia ei häiritse, etteivät he tiedä varmasti kaikkien sukupuolta.

– Heistä tuntuu olevan normaalia, että ihmiset voivat olla myös jotain siltä väliltä, eikä lapsia jää kiusaamaan, jos he eivät osaa luokitella kaikkia ystäviäni sukupuolen mukaan.