Erilaisia perheitä
Samojediperhe ja mummo. (Museovirasto / Kai Donner)
Ihan tavallista perhettä ei ole olemassakaan. Oman lähipiirin kertomuksia kannattaa koota ja kuunnella. Perhenäkökulmaa ja -historiaa voi etsiä myös museoista.
Mielikuvitusperheitä Tarinoiden puistossa
Lastenkirjojen maailmassa perheitä on joka lähtöön. Inhimillistetyt eläinhahmot seikkailevat saduissa ja ovat kuvakirjojen kestosuosikkeja. Kaikki nuo luonteikkaat nallet, koirat ja kissat Tammen Kultaiset kirjat -sarjan kirjoissa, Richard Scarryn possut, Beatrix Potterin kaniinit tai Mauri Kunnaksen koirat. Muistan, kuinka pienille lapsilleni lukiessa oli varsin kutkuttavaa kuvitella omakin lähipiiri eriluonteisiksi eläimiksi.
Tarinoiden puistossa saa yhdessä uppoutua kuvakirjojen maailmaan. (kuva Antti Tapola)
Elämyksellisessä Tarinoiden puisto -näyttelyssä astutaan kotimaisen lastenkirjallisuuden maailmaan. Helsingin Virka Galleriassa on esillä kuvituksia lähes 40 nykykuvittajalta.
Satupuiden sisälle voi kömpiä selailemaan kirjoja ja uppoutua hetkeksi mielikuvituksen rajattomaan maailmaan. Myös oheisohjelmaa on näyttelyssä runsaasti sekä lapsiryhmille että aikuisille.
Lastenkirjassa lapsi on keskushenkilö, perhe on mukana menossa enempi tai vähempi näkyvästi. Tarinoiden puiston taiteilijoista perheteemaa ovat kuvittaneet esimerkiksi Salla Savolainen (Kattilakosken perheen sisarukset Heinähattu ja Vilttitossu), Jukka Lemmetty (Isän poika, Urpo ja Turpo), Leena Lumme (historialliset Kukkulan kortteli -kirjat), Karoliina Pertamo (Elli ja tuttisuu).
Useita sukupolvia ilahduttaneista klassikoista esillä ovat siskosten Onneli ja Anneli kuvittaja Maija Karma (1914–1999) sekä Kultainen koti -sarjan kuvittaja Maija-Kaarina Nenonen (1917–1996).
Suvaitsevaiset muumit
Muumilaaksossa tanssitaan. Robert Farnon sävelsi muumilaulun Tove Janssonin tekstiin. (kuva Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo ©Moomin CharactersTM)
Tove Janssonin luoma muumiperhe on varmasti suomalaisen lastenkirjallisuuden tunnetuin perhe, jonka tavaramerkkejä ovat suvaitsevaisuus, boheemius ja vankka perusturvallisuus. Huimia seikkailuja tasapainottavat muumitalon lämpö ja Muumimamman järkähtämätön rauhallisuus. Originelli ydinperhe ottaa huomaansa muitakin jäseniä, kuten Muumipapan ystävien lapset Nipsun ja Nuuskamuikkusen.
Janssonin oma perhe taiteilijavanhempineen ja lapsuuden kesät saaristossa ovat antaneet aineksia fantasiaan. Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa kirjailijan elämänkumppanin Tuulikki Pietilän toteuttamat muumimaailman pienoismallit ovat kuvitusten rinnalla merkittävässä osassa.
Seikkailuja Siperiassa ja Ski-Doon kyydissä
Toisenlaisia elämästä selviytymisen haasteita esittelee Suomen Kansallismuseon Seikkailuja Siperiassa -näyttely. Luonnonolosuhteiden avaran ankaruuden ja kauneuden voi aistia nuoren Siperian kielten ja kulttuurien tutkijan Kai Donnerin (1888–1935) ottamissa valokuvissa. Donner matkasi sata vuotta sitten samojedien porokyydillä pitkin taigaa ja tundraa alkuperäiskansojen pariin.
Alkuperäiskansojen perheiden sekä kaupunkien kauppiaiden, lääkäreiden, virkamiesten ja Siperiaan karkotettujen suomalaisten ja ruotsalaisten jälkeläisten ankarat olosuhteet tulivat tutkijalle tutuiksi. Hän kun teki matkaa välillä 50 asteen pakkasessa uhkanaan paleltuminen ja nälkäkuolema.
Matkojen rasitukset olivat mahdollinen syy siihen, että tutkijan poika kirjailija Jörn Donner jäi isättömäksi ollessaan vain 2-vuotias. Isän jalanjäljillä -teoksessa (Otava 2006) hän kuvaa omaa matkaansa samoille seuduille.
Moottorikelkka mullisti poronhoitajaperheiden elämän. (kuva Pauli Laalo / Lapin maakuntamuseon kokoelmat)
Puoli vuosisataa Kai Donnerin Siperian-seikkailujen jälkeen mullistui poronhoitajaperheiden arki Suomen Lapissa. Pohjois-Amerikassa markkinoille tullut Ski-Doo saapui 1960-luvun alussa Suomeen. Moottorikelkalla lumikenttien yli viilettävä perheenisä pääsi nyt töistä kotiin illaksi sen sijaan, että olisi joutunut viikkokaupalla viettämään aikaa kaukaisilla kairoilla.
Ummenkulkija-näyttely Rovaniemen Arktikumissa esittelee näiden näppärien ajoneuvojen 50-vuotista historiaa ja myös varhaisempia lumikulkupelejä kuten suksia ja ahkioita.
Piilossa!
Turvallisuus ja pakoton läheisyys vaihtuvat peloksi ja ahtaudeksi Radoslaw Grytan näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa. Puolassa 1955 syntynyt kuvanveistäjä työskentelee teoksissaan henkilökohtaisten ja kollektiivisten muistojen parissa.
Radoslaw Gryta: Lattia, 2014, puu. (kuva Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova)
Näyttelyn teokset käsittelevät piiloutumista ja suojan hakemista. Syynä tähän on pelko tai halu olla näkymätön. Lähtökohtana on ollut tarina puolanjuutalaisesta perheestä, joka piiloutui natseilta juutalaisvainojen aikana lautalattian alle, hyvin ahtaisiin oloihin. Lattian alla eläessään perhe kuuli lattian päällä kävelevien ihmisten askeleet ja näki lattialankkujen väleistä siilautuvan valon.
Teoksessa Lattia Gryta on yrittänyt kuvitella, millaista oli piilotella ahtaassa tilassa, ja millaisia toiveita tai haaveita ahdistavissa olosuhteissa pystyi vaalimaan. Entä miten katsojan käsitys omasta kehosta ja ympäröivästä tilasta muuttuu, kun seinät ja katto tulevat liian lähelle?
Perheen ja suvun tarinoissa vastaavia pelkoon liittyviä kehon muistoja on varmasti esimerkiksi kaikilla niillä, jotka pakenivat pommisuojiin toisen maailmansodan aikana. Maahanmuuttajien perheissä sotaan liittyvät muistot voivat olla paljon lähempänä.
Kuninkaallinen tragedia
Lopuksi näyttelyvinkki hovielämästä kiinnostuneille!
Oman tiensä kulkijan, kuningatar Kristiinan lapsuus ei ollut ihan helppo. (Kuva Turun museokeskus)
Turun linnassa vilahtaa kuninkaallinen hameenhelma, kun Mika Kaurismäen elokuvan Girl King puvustusta ja kuningatar Kristiinan elämää esitellään helmikuussa avautuvassa näyttelyssä.
Kristiina (1626–1689) peri soturikuningas Gustaf II Adolfin ainoana jälkeläisenä kruunun isän kaaduttua taistelukentälle kaukana kotoa Lützenissa, Saksassa vuonna 1632. Isän kuoleman jälkeen alkoi pienen Kristiina-tyttären ankara kasvatus hallitsijaksi samaan aikaan kun kuningatar-äiti suri ja säilöi lippaassa puolisonsa sydäntä.
Oppineisuudestaan tunnettu Kristiina hallitsi Ruotsia kymmenen vuotta, kieltäytyi avioitumasta, luopui kruunusta, kääntyi alamaistensa järkytykseksi katolilaiseksi ja poistui maasta.
Turun linnaan Kristiinan liittää hänen kirjoittamastaan kirjeestä paljastuva tieto, jonka mukaan hänet on saatettu alkuun Gustaf II Adolfin ja kuningatar Maria Eleonoran vieraillessa Turussa alkuvuodesta 1626.
www.lastenkirjallisuustalo.fi/tarinoiden-puisto
