Atte Ahokas: Nuorten ilmastoahdistus tulee ottaa tosissaan

Ilmastoahdistuin syksyllä 2018. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n suuren raportin (ilmastotieteenlaitos.fi) jälkeen en voinut käsittää, miten näitä koko planeetan ekosysteemejä ja ihmiskuntaa uhkaavia kriisejä ei ole vielä torjuttu. Se sattui.

En saanut öisin nukuttua, ruokahalu laski, ja kavereiden kanssa oleminenkin menetti iloaan. Netin avulla löysin kuitenkin ilmastoliikkeestä kanavan, jonka avulla työstää omia tunteita ilmastoaktivismin ja sen myötä saadun vertaistuen avulla. Mutta edelleen minua ahdistaa ja turhauttaa se, ettei ekokriisejä oteta vakavasti ja ryhdytä toimiin niiden estämiseksi.

En ole huolteni kanssa yksin. Laajassa kansainvälisessä kyselytutkimuksessa (ssrn.com) selvitettiin nuorten ilmastokriisiin ja sen torjuntaan liittyviä ajatuksia. Suomalaisnuorista 42 % epäröi lasten hankkimista ja 56 % sanoi pelkäävänsä tulevaisuutta. Vain 30 % uskoi hallituksen tekevän tarpeeksi ilmastokatastrofin välttämiseksi. Tutkimuksesta kertoi viime syyskuussa brittiläinen lääketieteen aikakauslehti The Lancet.

On raskasta kantaa huolta oman, sukupolvensa ja koko elonkehän turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ennennäkemättömien laajojen ekokriisien edessä. Samalla korona-aika on rajoittanut lasten ja nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja etäkoulu on tehnyt monille koulunkäynnistä entistä raskaampaa. Synkkien tulevaisuuskuvien ja ympäristötunteiden kanssa jää helposti yksin ja ajautuu vellomaan pahassa olossa.

Ei ole lasten tehtävä ratkaista globaaleja kriisejä.

Ilmastoahdistuksesta voi seurata myös hyvää, jos sen käsittelyyn löytää oikeat työkalut. Silloin voi kokea, että omilla teoilla on mahdollista vaikuttaa ja löytää toisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ilmastoahdistusta ja joille voi puhua tunteistaan.

Ilmastoahdistuksen perimmäistä syytä ei kuitenkaan saa unohtaa. Se on ilmastokriisi. Voimme antaa työkaluja tunteiden käsittelyyn, mutta jos haluamme päästä ilmastoahdistuksesta, oikea ratkaisu ei ole pimittää tietoa lapsilta ja nuorilta tai lähteä ”terapoimaan” haastavia tunteita. Pitää lähteä ratkaisemaan ahdistuksen juurisyitä. Päästöt ja ylikulutus on saatava alas, ja luonnon tuhoamisen on loputtava.

Jos talo on tulessa, on syytäkin panikoida. Ilmastoahdistus on täysin ymmärrettävä reaktio siihen, millaisessa maailmassa elämme. Ei ole lasten tehtävä ratkaista globaaleja kriisejä. Heidän on saatava olla lapsia.

Aikuisten täytyy kantaa vastuunsa ja myöntää, että on tehty liian vähän ja liian myöhään nykyisten ja tulevien sukupolvien suojelemiseksi. Nyt pitää käynnistää läpileikkaava muutos kohti maailmaa, jossa kaikilla lapsilla on mahdollisuus turvalliseen elämään, eikä tulevaisuutta tarvitse pelätä.

Atte Ahokas on Jokioisilla asuva lukiolainen ja ilmastoaktivisti FridaysForFuture-liikkeessä.