Lapset otettiin mukaan kaupunkisuunnitteluun – tulos yllätti

Julisteessa kysytään: ”Tahtoisitko tähän ­kiipeilytelineen, parkour-­paikan vai kuntoiluvälineitä?” Vantaan Kanniston koulun oppilaat liimaavat tarroja suosikkiensa kohdalle. Selvästi eniten ääniä keräävät kuntoiluvälineet.

Koulun ulkoilualuetta suunnitellessa tehtiin myös piha­rastipolku, jonka varrella lapset merkitsevät lempipaikkojaan, ­tutkivat kasvillisuutta ja kertoivat toiveistaan. Tavoitteena on saada ­lapsilta ja nuorilta aitoa tietoa heidän kokemuksistaan, toiveistaan ja tarpeistaan suunnittelun tueksi, kertoo menetelmää kehittänyt maisema-arkkitehti Mari ­Ariluoma Nomaji maisema-arkkitehdeiltä.

– Lapset tarkastelevat ympäristöään eri tavoin kuin aikuiset. He eivät ajattele riskejä tai hoidontarvetta eikä heidän näkemyksissään ole byrokraattisuutta tai käytännön reunaehtoja.

Sen sijaan keskusteluissa nousee rohkeita ideoita ja ­oivaltavia ratkaisuja. Luonto, vihreys ja ­paikat, joissa on mukava olla yhdessä kavereiden kanssa, ovat heille tärkeitä.

Suunnittelijoille yksittäistä leikkivälinettä tärkeämpää on ymmärtää, mitä lasten toiveiden taustalla on. Samalla lapset saavat kokemuksen siitä, että he voivat vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Puistoon oli suunniteltu uusia leikkivälineitä, mutta lapsille tärkeintä olikin säilyttää puistoa ympäröivät pensaat.

Vielä viime vuosikymmenellä ­lasten osallistaminen kaupunkisuunnittelussa oli harvinaista. Nyt siitä puhutaan enemmän. Myös tutkimus korostaa kokonaisvaltaisen, sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja osallistavan suunnittelun merkitystä, Ariluoma kertoo.

Lapsia osallistetaan ­erityisesti koulu- ja päiväkotipihojen ja leikkipuistojen suunnittelussa. ­Helsingin kaupunki toimii tässä valtakunnallisesti suunnannäyttäjänä.

– Kaupunki, joka on hyvä ­lapsille, on hyvä myös muille.

Toimivassa ja viihtyisässä kaupungissa on penkkejä, autoilta vapaita vyöhykkeitä ja rauhallista ympäristöä, jossa on paljon virikkeitä, kasveja ja kukkia, sanoo yksikön päällikkö Taika Tuunanen Helsingin kaupunkiympäristön toimialan viestinnästä.

Lasten oikeus vaikuttaa ympäristöönsä ikätasoisesti on ­turvattu Suomen perustuslaissa. Myös Unicefin lapsiystävällinen kunta -malli edellyttää lasten huomioimista.

Tunnustuksen saaneita kuntia on Suomessa 45: suuria ­kaupunkeja, kuten Helsinki, Turku ja Tampere, mutta myös pieniä kuntia, kuten Liperi ja Puumala. Käytännössä toimintamalli ­velvoittaa kuntia arvioimaan etukäteen, miten esimerkiksi liikenne­järjestelyt, kaavoitus tai koulu­ratkaisut vaikuttavat lasten arkeen.

Lasten oikeus vaikuttaa ympäristöönsä on turvattu perustuslaissa. Haasteena on tavoittaa lapset ja saada kaikkien ääni kuuluviin.

Helsingissä lasten ja nuorten osallistaminen on ­nostettu strategiseksi tavoitteeksi. Kun Kumpulassa sijaitsevaan Intian leikkipuistoon suunniteltiin perusparannusta, jututettiin iltapäivätoiminnan lapsia osana suunnittelu­prosessia. Paikalle oli visioitu uusia leikkivälineitä, mutta keskusteluissa selvisi, että ­kaikkein tärkeintä oli säilyttää puistoa ympäröivät pensaat, joiden alle lapset rakensivat majojaan.

Haasteitakin on. Lapset pitäisi tavoittaa ja saada kuuluviin kaikkien äänet. Helsingissä panostetaan segregaation ehkäisyyn ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten huomioimiseen. Koulut, kirjastot ja päiväkodit ovat hyviä tukikohtia.

Toisekseen projektit voivat olla niin laajoja ja pitkäkestoisia, että niitä ja omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuutta voi olla ­vaikea ymmärtää.

– Lapsivaikutusten arviointi on yksi työkaluistamme siihen. Myös etnografiset menetelmät, joissa tarkkaillaan, kuinka lapset toimivat, voivat olla tehokkaita.

Kontulan suurta puistoaluetta suunniteltaessa alue näytti suunnittelijan pöydällä tyhjältä kanvaasilta. Kun tiimi jalkautui paikan päälle lasten touhuja seuraamaan, löytyivät lasten rakastamat pulkkamäet. Niinpä ne säästettiin uudessakin suunnitelmassa.

Entistäkin laajemman osallistamisen esteenä lienevät resurssit: raha, aika ja osaaminen. ­Nomajin Mari Ariluoma sanoo, että jos osallistamisen hyötyjä ei nähdä ­selkeästi, se koetaan usein vain ­ylimääräisenä työnä.

– Toisaalta hyvin suunnitelluilla, käyttäjiä aidosti palvelevilla ratkaisuilla voitaisiin saavuttaa ­pitkällä aikavälillä säästöjä.

Taika Tuunanen uskoo, että lasten ja nuorten huomioimisesta tulee tulevaisuudessa osa kaupunkisuunnittelun perustekemistä. Samaa toivoo myös Nomajin Mari Ariluoma.

– Kaupunkisuunnittelun aikajänteet voivat olla vuosikymmeniä. Juuri lapset ja nuoret tulevat elämään niiden ratkaisuiden keskellä, joita kaupungeissa nyt tehdään.

Juttua varten on haastateltu myös ­Helsingin kaupungin vuorovaikutussuunnittelija Lotta Henrikssonia.