Hyppää sisältöön

Apua perheille helposti

Vantaan Koivukylässä kokeillaan uudenlaista lapsiperheiden kohtaamispaikkaa, jossa yhdellä ovenavauksella tarjotaan vapaata yhdessäoloa, monenlaisten järjestöjen toimintaa ja kaupungin lakisääteisiä palveluita.
Julkaistu
Teksti Anu Vallinkoski
Kuvat Annika Rauhala
Apua perheille helposti

Vakiokävijä Salimeh Ozbak löysi Koivukylän avoimen kohtaamispaikan sattumalta. ”Tulin vain ihmettelemään, mikä paikka tämä on. Nyt tämä on tärkeä paitsi minulle myös lapsilleni”, hän kertoo sylissään Mohammed Aref, 10 kuukautta, ja Alierfan, 5.

Vantaalla punatiilisen entisen virastorakennuksen käytävillä ja aulassa kaikuu kielten sekamelska: arabiaa, suomea, uzbekkia, venäjääkin. Vanhemmat vaihtavat kuulumisia, ja lapset hääräävät lelujen kanssa.

Salimeh Ozbak, 26, leikittää kahta nuorimmaistaan Alierfania, 5, ja Mohammed Arefia, 10 kuukautta.

Lapsiperheille tarkoitetun Koivukylän avoimen kohtaamispaikan (mll.fi) perjantaiseen ohjelmaan kuuluu tänään paitsi vapaata seurustelua myös lasten disko, arabinaisten vertaistukiryhmä sekä monikielisiä ja -kulttuurisia lapsiperheitä palvelevan Moniku-ohjaajan vierailu.

– Disko veti meidät tänne tänään. Muutoinkin käymme muutaman kerran viikossa viettämässä aikaa ja tapaamassa muita perheitä, Ozbak kertoo.

Äkkiseltään kohtaamispaikka näyttää seurustelevine äiteineen ja leikkivine lapsineen tavalliselta perhekerholta, mitä se ei kuitenkaan ole. Kun kurkkaa aulaa pidemmälle, huomaa, että kohtaamispaikassa on tarjolla jos jonkinlaista kaupungin palvelua ja järjestöjen vetämää toimintaa.

Tarjolla monenlaista kaupungin palvelua ja järjestöjen vetämää toimintaa.

Avoin kohtaamispaikka on Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Uudenmaan piirin vetämä pilottihanke, jossa ovat mukana tasavertaisina Vantaan kaupunki ja liuta järjestöjä.

– Tietääkseni aivan vastaavaa ei muualla ole. Meillä on saman katon alla kaupungin palveluista esimerkiksi hammashoitaja, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä varhaiskasvatuksen lapsi- ja perheohjaaja. Järjestöjä on mukana kymmenkunta. Tarjolla on monenlaista toimintaa Suomen kielikursseista tukeen lähisuhdeväkivallan uhreille, MLL:n koordinaattori Karoliina Tukiainen selittää.

Järjestöjen ja kaupunkien työntekijät eivät tee kohtaamispaikassa työtä tiukasti vain omilla työpisteillään, vaan ovat keskenään työkavereita ja suunnittelevat toimintaa yhdessä.

– Jokaisella meistä on myös viikoittain oma kohtaamisvuoro, jolloin jokainen ammattilainen tapaa vuorollaan perheitä koko päivän ajan.

Koivukylän erikoisuus on myös kynnyksettömyys: ohjaajien ja terapeuttien pakeille pääsee ilman ajanvarausta.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Salimeh istuu lattialla katselemassa leluja lapset ympärillään.

Avoimessa kohtaamispaikassa on monenlaista järjestöjen, seurakunnan ja Vantaan kaupungin järjestämää toimintaa. Aina voi tulla myös vain seurustelemaan ja leikkimään kuten tässä Fatima Al-Sharea (vas.), Mohammed Aref, Alierfan ja Salimeh Ozbak.

Maaria liikehtii tanssien jumppamaton päällä ja Salimeh ja kaksi lasta ovat seuraamassa tapahtumia..

Maaliskuisen perjantain vetonaula oli lasten disko. Varhaiskasvatuksen lapsi- ja perheohjaaja Maaria Jäske näyttää mallia.

Monilla kävijöillä on rankkoja kokemuksia

Salimeh Ozbak tarjoilee Alierfanille kasviskeittoa ja alkaa syöttää Mohammed Arefille puuroa.

– Sain tämän puuroreseptin eräältä äidiltä täällä. En ole tehnyt itse vauvanruokia kolmelle vanhimmalle lapsellemme, mutta nyt kerään innolla reseptejä kuopusta varten.

Ozbak kokoaa myös kikkoja ja vinkkejä lastenkasvatukseen.

– Tarkkailen, miten muut äidit ovat lastensa kanssa, ja jos huomaan jonkun toimivan viisaasti, koetan itse tehdä samoin.

Hän kertoo ottaneensa opiksi esimerkiksi äidistä, joka istutti huonosti käyttäytyneen lapsensa sohvalle kymmeneksi minuutiksi rauhoittumaan. Kikka on toiminut sittemmin Ozbakeilla.

Salimeh Ozbakille avoin kohtaamispaikka on muutakin kuin lastenhoitovinkkien vaihtamista, sillä hän on yksi paikan vapaaehtoisista vanhemmista. Hän järjestelee lastenvaatteita kohtaamispaikan kierrätyspisteessä, auttaa tiistaisin ruokakassien jaossa, siivoilee keittiötä ja neuvoo uusia kävijöitä.

– Puhun uzbekkia, daria, persiaa, turkkia, suomea ja vähän englantiakin.

Ozbak on syntynyt Afganistanissa, josta hänen perheensä pakeni Taliban-liikettä Iraniin 1990-luvun lopulla. Pakomatkan aikaan pieni Salimeh oli vain 40 päivän ikäinen.

Iranissa perheen elämä oli niukkaa, eikä Salimeh päässyt pakolaistyttönä kouluun. Työura alkoi jo 9-vuotiaana, jolloin hän alkoi ommella ihmisille vaatteita. 15 Iranin-vuoden jälkeen perhe muutti Turkkiin, jossa Ozbak meni 16-vuotiaana naimisiin. Nuoren perheen esikoinen, Afsane-tyttö, syntyi vuoden päästä.

Osa kävijöistä on tullut suoraan sodan keskeltä.

Suomeen perhe saapui turvapaikanhakijoina Turkista kuusi vuotta sitten.

Monilla kohtaamispaikan kävijöillä on kerrottavanaan hyvin samankaltaisia tarinoita, sillä Koivukylässä asuu paljon muualta Suomeen muuttaneita.

– Joillakin kävijöillämme on takanaan traumaattisia kokemuksia. Osa on tullut tänne suoraan sodan keskeltä, mikä kaikkien täällä työskentelevien tulee pitää mielessä, Karoliina Tukiainen sanoo.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen. 

Hymyilevä, huiviin pukeutunut Salimeh istuu lattialla käsi ojennettuna. Taustalla lapset leikkivät.

Salimeh Ozbak ahertaa kohtaamispaikassa vapaaehtoisena. Hän esimerkiksi opastaa uusia kävijöitä ja kertoo talon tavoista.

Kaksi naista katselevat iloisina kierrätysvaatteita lahjoitettujen tavaroiden ympäröiminä.

Kierrätyspiste on avoimen kohtaamispaikan suosituimpia palveluita. Vapaaehtoiset lajittelevat ja järjestelevät lahjoituksina saatuja vaatteita ja leluja, kertovat kohtaamispaikan koordinaattorit Satu Aalto (vas.) ja Karoliina Tukiainen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiristä.

Ruokajonosta kielikurssille

”Mitä sulle kuuluu?” Tämä kysymys pitää Tukiaisen mukaan esittää kaikille kohtaamispaikan kävijöille.

– Ruokakassit ovat todella tärkeä tuki monelle perheelle. Kassia ei kuitenkaan pidä vain tyrkätä hakijan käteen, vaan ihminen pitää kohdata. Joskus, kun kysellään kuulumisia, ihminen alkaakin kertoa monenlaisista huolistaan. Meiltä saa onneksi yhdellä ovenavauksella tukea ja apua monenlaisiin pulmiin.

Moni äiti on löytänyt ruokajonosta tiensä kohtaamispaikan suomen kielen kursseille, perheterapeutille tai vaikkapa hammashoitajan pakeille.

– Kerran eräs kantasuomalainen mies tuli arastellen hakemaan ruokakassia teini-ikäisille lapsilleen. Hän ei selvästikään ollut koskaan aiemmin pyytänyt apua. Tovin juttelun jälkeen ehdotin hänelle psykologin tapaamista. Hän kävi vastaanotolla muutaman kerran ja sai ison avun, Tukiainen muistelee.

Myös Ozbakien perhe on hyödyntänyt monenlaisia kohtaamispaikan palveluita. Perheen koululaiset Afsane, 9, ja Abdul Malek, 7, käyvät koulun jälkeen kohtaamispaikan iltapäiväkerhossa, jossa saavat välipalan ja apua läksyihinsä. Salimeh Ozbak on itse käynyt suomen kielen kurssilla.

– Minulle ja lapsille tämä on hirveän tärkeä paikka, sillä Suomessa ei asu lainkaan sukulaisiamme. Tämä on se paikka, jossa tapaan ihmisiä. Jos olen vain kotona lasten kanssa, minulle tulee paha ja yksinäinen olo. Tänne on välillä ihan pakko päästä.

Kohtaamispaikassa Ozbak kertoo tutustuneensa myös suomalaisiin. He osallistuvat kohtaamispaikan toimintaan etenkin silloin, kun tarjolla on erityistä ohjelmaa, esimerkiksi vauvojen värikylpy tai musiikkituokio.

– Muualla suomalaisiin on vaikea tutustua. Monet heistä lämpiävät niin hitaasti. Täällä ihmiset ovat erilaisia, nauravat ja puhuvat kovaan ääneen.

Ozbak kertoo ihmetelleensä sitä, miten seesteisiä suomalaislapset ovat.

– Minulle kerrottiin, että he ovat niin rauhallisia, koska vanhemmat ovat lukeneet heille ääneen pienestä pitäen. Minä en ole voinut niin tehdä, koska olin lukutaidoton. Opin lukemaan vasta Suomessa ja suomeksi. Nyt luen pienimmällemme.

Ozbak sai viime keväänä peruskoulun päättötodistuksen ja suunnittelee aloittavansa lähihoitajaopinnot, kun Mohammed Aref menee päiväkotiin.

– Lähihoitajaopintojen jälkeen tahdon opiskella vielä sairaanhoitajaksi. Haaveilen myös Finnairin lentoemännän työstä, Ozbak kertoo ja hymyilee ujosti.

Karoliina Tukiaisen mukaan avoimen kohtaamispaikan saama palaute on ollut hyvää: uudenlaista toimintatapaa ovat kiitelleet niin kävijät kuin työntekijät.

– Työntekijät kokevat olevansa kuin osa suurta perhettä. Kielimuurin vuoksi aina ei saa sanallista palautetta, mutta ilmeet kyllä kertovat kaiken.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Salimeh nostaa pientä, tummatukkaista poikaa korkealle ilmaan ja suutelee lapsen poskea.

Kymmenkuinen Mohammed Aref ei vierasta uusiakaan kasvoja.


Kohtaamispaikkoja ympäri maan?

Vantaan Koivukylän avoin kohtaamispaikka avasi ovensa tammikuussa vuonna 2020. Toimintaa oli suunniteltu ja valmisteltu jo pidempään yhteistuumin Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Uudenmaan piirin, Vantaan kaupungin ja muiden järjestöjen voimin.

– Haaveilun aloitimme jo Sipilän hallituksen kaudella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) aikana, Vantaan perhekeskustoiminnan kehittämisen projektipäällikkö Marjo van Dijken selittää.

Työ jatkuu nykyisenkin hallituksen kaudella. Tarkoituksena on muun muassa kehittää lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea.

Koivukylän pilottihankkeessa ajatuksena oli koota saman katon alle lukuisia lapsiperheille suunnattuja palveluja, sekä kaupungin että järjestöjen järjestäminä. Tavoitteena oli, että palveluihin pääsee ilman ajanvarausta.

– Emme puhu matalan kynnyksen palveluista vaan kynnyksettömyydestä, van Dijken sanoo.

Pilotti on osa Perheitä kohtaamassa -hanketta (mml.fi), josta vastaa MLL Uudenmaan piiri.

– Meitä on tässä kaksi koordinaattoria, ja meidän tehtävämme on pitää lankoja käsissämme, laatia viikko-ohjelma, järjestää yhteisiä suunnittelupalavereja, tiedottaa tapahtumista asukkaille ja alueen järjestöille, koordinaattori Karoliina Tukiainen Uudenmaan MLL:stä listaa.

Erityistä Koivukylän mallissa on uudenlaisen yhteistyön lisäksi myös se, että kohtaamispaikka on ottanut kävijät eli perheet mukaan toimintansa kehittämiseen ja suunnitteluun.

Koordinaattorit järjestävät perheille yhteisökokouksia kerran kuussa. Niiden antia ovat mm. vapaaehtoisen äidin perustama ompeluryhmä sekä toisen vapaaehtoisen järjestämä joulukalenteri, josta on paljastunut esim. lahjakortteja tai yllätysvierailijoita.
– Meillä on kaikkiaan reilu kymmenen vapaaehtoista äitiä, Tukiainen kertoo.

Kohtaamispaikan toiminta ei ole koronapandemian vuoksi aina vastannut sitä, mitä etukäteen suunniteltiin, mutta jonkinlaista toimintaa on ollut koko ajan. Kohtaamisia on ajoittain siirretty ulos ja verkkoon.

Avoin kohtaamispaikka on saanut kolmivuotisen, kuluvan vuoden loppuun kestävän rahoituksen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEAlta.

– Uskon, että rahoitus järjestyy jotain kautta myös jatkossa. Tarkoitus on, että vastaavia kohtaamispaikkoja perustettaisiin muuallekin, Tukiainen kertoo.

Marjo van Dijkenin mukaan Vantaalla on jo ennestään Koivukylän kohtaamispaikkaa muistuttavia tiloja.

– Jos Koivukylä on laajoine palveluineen kuin supermarket, niin muut samankaltaiset paikkamme ovat toistaiseksi vähän kuin lähikauppoja. Tarvetta tällaisille laajoille kohtaamispaikoille olisi kyllä joka kolkassa.

Tarjolla kaikkea tätä

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.