Niina oli väkivaltainen lastaan kohtaan: ”Tajusin, että raja on ylitetty”
Niina sai ainoan lapsensa nelikymppisenä. Vauvavuonna tuli ero lapsen isästä. Vaikka parisuhde oli ollut haastava, lapsen kanssa kaikki oli hyvin.
Lapsen ollessa parivuotias perheessä oli flunssakierre. Niina ei saanut nukuttua, sillä lapsi heräsi vähän väliä. Taaperon rauhoittelu useita kertoja yössä hermostutti Niinaa ja sai hänet käyttäytymään väkivaltaisesti. Aamuisin hän katui ja yritti sulkea tapahtumat mielestään.
– Olin liian kovakourainen lastani kohtaan. Tajusin, että raja on ylitetty ja ongelma toistuu. En voinut enää selitellä tai unohtaa asiaa.
Niina pohti, miten hän voi kasvatustieteilijänä tietää asiat teoriassa, mutta äitinä toimii näitä vastaan.
– On iso ristiriita, että lapsi on kaikkein rakkain olento maailmassa ja sitten käyttäytyy väkivaltaisesti häntä kohtaan.
Niina löysi Maria Akatemian, joka auttaa väkivaltaisesti käyttäytyviä tai sitä pelkääviä naisia. Niina pääsi yksilövastaanotolle puhumaan tilanteestaan, jonka jälkeen hän osallistui vertaisryhmätoimintaan. Vertaisten tapaaminen ja ongelmien avaaminen ryhmässä pelotti aluksi niin paljon, että oksetti. Se on kuitenkin ainoa paikka, missä Niina pystyi puhumaan ongelmastaan.
– Voi tapahtua kaikenlaista, jos ei puhu. Se auttoi, kun puhuin muille ja kuulin heidän tarinansa. Sitten täytyi tulla sinuiksi tämän asian kanssa ja rauhoittua.
Avun hakeminen ei poistanut ongelmaa, mutta auttoi käsittelemään sitä. Kun tunne oli päällä, Niina keksi helposti tekosyitä, miksi voisi käyttäytyä väkivaltaisesti. Keskittyminen omiin tunnereaktioihin ja niiden työstäminen auttoi estämään väkivallan.
Jälkikäteen Niina on ajatellut, että hän olisi tarvinnut ulkopuolista apua vaikeisiin öihin. Hän olisi uniongelmien aikaan halunnut nukkua yön tai kaksi viikossa jossain muualla kuin kotona. Tilannetta hankaloitti, ettei Niinalla ole turvaverkkoja.
Niina toteaa, että uniasioihin voi saada apua neuvolasta, mutta kukaan ei tule hoitamaan lasta kotiin öisin. Myöhemmin hän piti lapselle unikoulun, jonka jälkeen koko perhe on nukkunut hyvin. Myös muutama lastenhoitaja on löytynyt avuksi, jotta Niina on saanut omaa aikaa.
Lapsi on tällä hetkellä voimakastahtoinen kolmevuotias. Nyt Niinalla on keinoja kohdata omat tunteensa uhmaikäisen taistoissa, vaikka hän joutuu edelleen tekemään asian kanssa töitä. Myös lapsen asemaan asettuminen on auttanut.
– Olisi valtava voimavara, jos meillä olisi enemmän kykyä aistia, miten lapsi kokee tilanteet.
Vaikka väkivaltainen käytös puhkesi uniongelmien myötä, on Niina pohtinut siihen liittyvää ylisukupolvisuutta.
– Olen pala sukupolvien ketjua. Sieltä käyttäytymismallit ovat tulleet. Kun oppii nimeämään asioita, se vapauttaa tolkuttomasta syyllisyydestä.
Niina ei kaunistele väkivaltaisuuttaan ja myöntää, ettei ongelmaa voi pyyhkiä pois.
– Väkivaltainen käytös on minussa loppuelämäni, mutta olen saanut keinoja käsitellä asiaa ja kohdata vaikeat tilanteet. Prosessi jatkuu, mutta valtava työ on tehty, kun en ole mennyt itseltäni piiloon.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Kuormitus lisää väkivallan riskiä
Psykologi Maria Lindroos toimii Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön johtavana asiantuntijana. Työssään hän tapaa asiakkaita ja pariskuntia sekä ohjaa vertaisryhmiä.
– Asiakkaaksi tulemiseen riittää, että on herännyt huoli omasta käytöksestä. Ehkäisevän väkivaltatyön asiakkaista noin puolet raportoi väkivaltaa tai sen riskiä puolisoa kohtaan ja puolet lapsiaan kohtaan.
Väkivalta mielletään usein fyysisiksi teoiksi, vaikka monen kohdalla kysymys on psyykkisestä tai henkisestä kaltoinkohtelusta. Psyykkinen väkivalta voi kohdistua myös ihmiseen itseensä.
Maria Akatemian asiakkaina oli viime vuonna noin 530 naista, joista 63 prosenttia oli äitejä. Lindroosin mukaan asiakaskunnassa korostuvat pienten lasten äidit. Tyypillisessä tilanteessa äidin kädet ja aika eivät riitä ja väsymys painaan. Silloin hermotkin ovat tiukilla.
Lindroos ei silti halua puhua väkivaltaisista äideistä.
– Työskentely auttaa kaikenlaisia äitejä, vaikkei mitään olisi ehtinyt tapahtua. Jokaisella on potentiaali väkivaltaan, kun on kuormittunut. Samoin jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden muutokseen.
Hänen mukaansa äidin väkivallan taustalla on armottomuutta, keinottomuutta, häpeää ja syyllisyyttä, jotka periytyvät usein sukupolvien takaa. Kyseessä on tunnemaasto, joka voi hyvin, kun siitä ei puhuta. Oleminen helpottuu, kun ajatukset saa sanoa ääneen ja kuulee muiden kokemuksia vertaisryhmässä.
Lindroos korostaa, että tilanne on vakavampi, jos tunteitaan ei tiedosta tai niitä ei kuuntele.
– Häpeä ja syyllisyys ovat tärkeitä, kun ne ajavat eteenpäin ja avun piiriin.
”Äidin väkivallan taustalla on armottomuutta, keinottomuutta ja syyllisyyttä, jotka periytyvät usein sukupolvien takaa.”
Maria Akatemiassa on kehitetty kasvutarinamenetelmä, jonka parissa työskennellään ohjatuissa vertaisryhmissä. Lindroos kertoo, että asiakkaiden lapsuudenperheissä tunnepuhetta ei välttämättä ollut, sillä se oli heidän vanhempiensa sukupolvelle vierasta.
Viime vuosikymmeninä tunnetaidoista on alettu puhua ja uusille vanhemmille on asetettu niihin liittyviä vahvojakin vaatimuksia. Se voi olla vaikeaa, kun taustalla saattaa olla omakohtaisia kokemuksia tunnekylmyydestä tai väkivallasta lapsuudenperheessä.
– Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Asiakkaanamme olevat äidit ovat usein äitiyteen uponneita, pedantteja ja kilttejä. Sisäinen vaatimus itseä kohtaan on suurta. Kaikki pitäisi tehdä oikein ja asiat suorittaa maaliin saakka.
Epätäydellisyyttä, epävarmuutta, rajallisuutta ja keskeneräisyyttä voi olla vaikea sietää, jos on itselleen vaativa kympin tyttö, jonka on aina pitänyt pärjätä kaikessa täydellisesti.
– Monesti suorittaja on sisäistänyt ankarat äänet omasta henkilöhistoriasta. Taustalla voi olla äidin, isän, mummon tai muun lähisukulaisen ääni, joka sanoo, miten elämää pitää elää. Tämä kuormittaa perheitä ja aiheuttaa riitoja.
Lindroos muistuttaa, että vanhempien hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointia.
– Itseään moittiva ja kovasti vaativa toimii todennäköisesti samalla tavalla myös muita kohtaan. Vanhemman on hyvä tiedostaa olevansa esikuva lapselle. Tällaiset taakat eivät hyppää sukupolven yli, vaan niitä on työstettävä, etteivät ne periydy.
