Anttu Harlin kikattaa perheen kanssa
Anttu Harlinin 15-henkinen työryhmä on juuri saanut valmiiksi 62. eli viimeisen osan Kikattava Kakkiainen -sarjasta. Englanniksi sarjan nimi on Gigglebug ja se on suurin koskaan Suomessa tehty animaatiosarja.
Sarjan kohdeyleisöä ovat 2–5-vuotiaat lapset sekä heidän vanhempansa. Sen suosio on suuri sekä Suomessa että Euroopassa ja sitä on levitetty myös Argentiinaan ja Israeliin. Paraikaa tähyillään jo Kiinan laajoille markkinoille.
Disney-yhteistyö
Gigglebug Entertainment -firma työskentelee kodikkaasti yhteisen pöydän ääressä.
Kauaa työryhmä ei ehdi kellua hyvin ansaitussa tyytyväisyyden tilassa, sillä menestyksen myötä Gigglebug Entertainment kutsuttiin yhteistyöhön itse Disneyn kanssa.
Ryhmää pyydettiin uudistamaan klassikkobrändi 101 dalmatialaista. Harlinin ja pääanimaattori Joonas Utin suunnittelema versio pilkkuturkkien tarinasta alkaa pyöriä Disney Channelilla, ja parhaassa tapauksessa suomalaisten koirahahmot näkyvät lähes 159 miljoonalle katsojalle.
– Yhteistyö Disneyn kanssa etenee mukavasti. Uusi dalmatialaissarja pyörii tämän vuoden lopulla ympäri maailmaa.
Suunnitteilla on 52 yhdentoista minuutin jaksoa.
– On ollut suuri kunnia saada tehdä töitä Disneyn kanssa!
Kun Anttu Harlin oli esittelemässä Kikattavaa Kakkiaista messuilla Ranskassa, Disneyn uusista animaatioista vastaava Orion Rossi kiinnostui: sarjan huumori, hahmot, sydämellisyys ja graafinen tyyli kiehtoivat.
– Dalmatialaisia suunnitellessamme pohdimme lapsuutta, sisaruuden merkitystä, itsenäistymisen vaikeutta ja iloa, sitä jännittävää, ihanaa ja herkkää aikaa, jolloin aletaan kokeilla omien jalkojen kantamista.
– Tutkimme elämää ja tulkitsemme aitoja tunteita tarinoihimme. Aitous on meille tärkeää, mutta haluamme myös välittää hyvää mieltä.
Yhteistyö sujuu Skypen välityksellä ja välillä pidetään palavereja Lontoossa.
Renny Harlinin siskonpoika
Tässä vaiheessa on tietysti kysyttävä, miten sukulaisuussuhde Hollywood-ohjaaja Renny Harlinin kanssa on vaikuttanut uravalintaan.
– Täytyy myöntää, että vaikutus on ollut suuri. Lähdin ylioppilaskirjoitusten ja armeijan jälkeen opiskelemaan teatteria Brightoniin, Englantiin. Halusin mennä vastavirtaan enoni Rennyn tekemisiin nähden, enkä halunnut elokuvapuolelle.
Niinpä enon alaa ovat elokuvat ja sisarenpojalla lasten tv-sarjat.
Valmistuttuaan Brightonista kolmivuotisen opiskelun jälkeen
Anttu Harlinin alaa ovat lasten tv-sarjat kuten Kikattava Kakkiainen.
Anttu Harlin pyöritti Helsingissä yhden miehen studiota, käytti tietokonetta ja softaa, leikkasi materiaaleja ja teki efektejä. 12 vuotta sitten häntä pyydettiin kuvankäsittelijäksi ja leikkaajaksi Helsingissä sijaitsevaan animaatioita tekevään yritykseen. Siellä Harlin tutustui lahjakkaisiin suomalaisiin animaattoreihin sekä hahmosuunnittelijoihin ja tajusi, että tällainen työskentelytapa on kiinnostava ja hauska.
– Itse en osaa piirtää kovinkaan hyvin, mutta osaan ideoida, kirjoittaa ja leikata.
Siellä Harlin tapasi Joonas Utin, jonka kanssa he perustivat yhteisen yrityksen. Harlin on yrityksen toimitusjohtaja sekä tuottaja ja Utti on taiteellinen johtaja sekä pääanimaattori.
Joonas Utti mietti, voisiko naurun saada tarttumaan katsojiin animaatiosarjojen kautta, siis samalla tavoin kuin nauru tarttuu spontaanisti ihmisten välillä.
– Lähdimme kehittämään hahmoa ja tuumimme, että se olisi hyvin pieni ötökkä, johon lapsen on helppo samaistua. Ensin syntyi videopeli, josta YLE oli heti kiinnostunut hahmon positiivisuuden ansiosta. Sitten pikkuhiljaa siirryttiin animaatiosarjaan.
Tuotanto sai aluksi Suomen elokuvasäätiöltä sekä AVEKilta pientä tukea, jonka turvin työryhmä pystyi aloittamaan työnsä.
Kaikki lähtee ideasta
Kikattava Kakkiainen seikkailee pelien ja leffojen lisäksi kirjoissa, levyillä ja kohta myös lautapelissä.
Gigglebug Enterteinmentissa työskentelee viisi vakituista työntekijää, mutta tekijämäärä kasvaa aina tuotannon ollessa päällä.
– Ala on hyvin vaativa ja monimutkainen. Olen paljon yhteydessä ostajien kanssa ja kuulostelen, mitä katsojat haluavat. Animaatio on maailman laajuinen keino ja kanava saavuttaa suuria yleisöjä.
Animaatioelokuvien tekoon tarvitaan käsikirjoittaja, kuvakäsikirjoittaja, layout-suunnittelija, animaattoreita, leikkaajia, kompositoijia, tuottaja, tuotantopäällikkö, ääninäyttelijöitä, äänittäjiä sekä musiikin säveltäjä.
– Minä yritän pitää kokonaisuuden hallinnassa ja olen eniten mukana tarinoiden synnyttämisvaiheessa sekä rahoituksen ja jakelun varmistamisessa eli toimin tuottajana.
Animaatioelokuvien teko on hidasta työtä. Jokainen ruutu pitää animoida erikseen. Yhteen viiden minuutin jaksoon piirretään tuhansia kuvia, joten yhden jakson tekeminen kestää kolmesta neljään kuukautta.
– Kaikki lähtee ideasta. Sitten rakennetaan käsikirjoitus ja sen jälkeen mustavalkoinen kuvakäsikirjoitus, joka leikataan äänen kanssa hyvin tarkasti. Jos kyseessä on viiden minuutin jakso, kuvakäsikirjoituksessa voi olla lähes sata kuvaa.
Tykkään tehdä hommia kivojen ihmisten kanssa.
Tässä vaiheessa pitää jo pystyä arvioimaan, toimiiko tarina. Toimivaksi todettu työ lähtee tuotantolinjastolle, jossa puhtaaksi piirtäminen alkaa.
Anttu Harlin luonnehtii itseään kunnianhimoiseksi, iloiseksi ja yhteistyöhaluiseksi.
– Tykkään tehdä hommia kivojen ihmisten kanssa.
Hän suosittelee animaatioelokuvien tekemisestä kiinnostuneille nuorille opiskelua Englannissa, sillä siellä on paljon enemmän media- ja taidealan opiskelupaikkoja kuin Suomessa. Ja mikä tärkeintä: sinne on kuulemma helppo päästä.
