75-vuotias, aina ajassa
Lastensuojelun äänenkannattaja Lapsi ja nuoriso linjattiin alun perin lastensuojeluväen ammatti- ja harrastelehdeksi. Ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan sen tilaajamäärä jäi alle tuhanteen.
Loppuvuodesta 1941 päätettiinkin, ettei köyhällä Lastensuojelun Keskusliitolla ole enää varaa julkaista pienilevikkiseksi jäänyttä lehteä.
Vasta vuoden 1946 alusta liitto kykeni jatkamaan lehtensä julkaisemista, sillä se oli vaurastunut valtakunnallisen Lasten Päivä -tapahtuman Ruotsista saadun aineellisen avun turvin. Liiton työvaliokunta määritteli uuden lehden linjan ennakkoluulottomasti ”familiäärimmäksi”.
Nykyään Lapsen Maailma on kuukausittain ilmestyvä erikoisaikakauslehti, joka käsittelee lasten ja nuorten kasvatusta sekä perhe-elämää lastensuojelukysymyksiä unohtamatta.
Tuoreimman lukijatutkimuksen mukaan Lapsen Maailmasta pidetään, koska se ei unohda lasten ja perheiden näkökulmaa. Erityisen luettuja ovat sen taustoitetut henkilöhaastattelut ja erilaiset selviytymistarinat. Tärkeänä pidetään myös lehden yhteyttä hyväntekeväisyyteen ja lastensuojelutyön tukeminen – meneehän lehden tuotto kokonaisuudessaan Lastensuojelun Keskusliiton toimintaan.
Haarukoimme makupaloja lehden osin jo kellastuneista vuosikerroista. Miten ajankohtaisilta monet vuosikymmentenkin takaiset tekstit kuulostavat!
Kasvattilapset
”Suuri, kymmeniin tuhansiin nouseva on niiden lasten luku, jotka paraillaankin ovat hoidettavina synnyinkotinsa ulkopuolella. He ovat joutuneet joko lastenkoteihin tai yksityisiin hoitokoteihin. Jälkimmäisistä ovat toiset saaneet kasvatuskodin jonkun lapselle läheisen sukulaisen luona tai joku hänen vanhempiensa hyvä ystävä tai tuttava on ottanut hänet hoitoonsa.
Hyvin usein saa kuulla sijaiskasvattajan lausuvan, varsinkin jos lapsen kasvatuksessa ilmenee vaikeuksia: ’En voi vieraan lasta ojentaa enkä rangaista, siitä olisi sivullisilla niin paljon sanomista.’
Tällainen puhe osoittaa, että hoitajan suhde hoidokkiinsa ei ole oikea. Sillä, jos kasvattajan kasvatuksen suuntaa ja menettelytapoja on määräämässä se tunne ja käsitys, että lapsi on hoitajalleen vieras, ei tämä silloin ole saanut itselleen kotia, jonka tuntisi mieluisaksi, rakkaaksi ja omakseen.”
Lapsi ja nuoriso 4/1938
Lapset todistajina
”Suomessa ei ole tähän saakka kiinnitetty tarpeellista huomiota siihen seikkaan, että lasten lausuntojen käyttäminen tiedonlähteenä oikeudenkäytössä ehdottomasti edellyttää kuulustelijoilta määrättyjä lapsipsykologisia tietoja, joita poliisiviranomaiset ja juristit eivät meillä omaa.
Huomattava on, että spontaaninen kertomus on huomattavasti luotettavampi kuin kysymyksiin perustuva selostus.
Lasten kuulustelu siveellisyyttä koskevissa asioissa voi olla lapselle paljon turmiollisempi kuin itse kysymyksessä oleva teko.”
Lapsi ja nuoriso 7/1949
Kunnallisen nuorisotyön mahdollisuuksista kaupallisten huvimuotojen rinnalla
”Helsingissä on nyt kaksi nuorisokahvilaa, jotka ovat osoittautuneet nuorille todella mieluisiksi kokoontumispaikoiksi. Myös nuorisotoimisto on tyytyväinen ja katsoo, että arvostelu, joka pelkäsi niiden lisäävän passiivisen nuorison passiivista oleilua, on aiheetonta.
Nuorisokahvilat pyrkivät tätä torjumaan erilaisia pelein ja ohjelmin. Nuoret voivat siellä saada toinen toisiltaan myös herätteitä järjestöihin liittymisestä ja muista harrastusmuodoista.
Nuorten omasta mielestä pelejä ja tilaa on liian vähän – varsinkin tytöt jäävät toimettomiksi, koska pojat varaavat vähäiset pelimahdollisuudet.
Sivullinen toivoisi nuorisokahvilan opettavan nuorille myös hyvää käytöstä: nuoret herrasmiehet eivät esiinny ravintoloissa päällysvaatteet yllä eivätkä nuoret naiset urheiluasussa, silloin kun tullaan ’iltaa istumaan’.
Kunnallinen nuorisotyö pystyy kuitenkin varsin heikosti kilpailemaan kaupallisen huvittelun kanssa. Jos kunta haluaa todella vaikuttaa asiaan, olisi sen otettava vielä paljon voimakkaampi ote nuorisoon. Ainoana keinona tavoitteen saavuttamiseksi olisi uhrattava sitä, mikä on monen yksityisenkin mielestä arvokkainta, eli r a h a a.”
Lapsi ja nuoriso 11/1958
Lapset ja ansiotyössä käyvät äidit
”Yhä useammat pienten lasten äidit ottavat työpaikkoja, joiden vuoksi heidän on oltava koko päivä poissa kodin piiristä. Millä tavoin se vaikuttaa heidän lapsiinsa? Olisiko meidän oletettava, että se aiheuttaa taantumista lasten tunne-elämän, älykkyyden tai moraalin kehittymisessä?
Onko äidin ansiotyön ja nuorisorikollisuuden tai kouluvaikeuksien välillä minkäänlaista syy-yhteyttä? Vai onko niin, että äidin ansiotyö saa lapsen esim. kiinnostumaan enemmän työnteosta?”
Ei huolta, jos lapsen hoito on muuten asianmukaisesti järjestetty.
Lapsi ja Nuoriso 9/1960
Television merkitys lapsen kehitykselle
”Suomalaisista lapsista on tullut viime vuosina joukkotiedotuksen suurkuluttajia, mm. radiota ja televisiota seurataan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Perheissä, joissa aikuiset täyttävät vapaa-aikansa kevyellä, viihteellisellä joukkotiedotuksella, lapsi oppii samoille tavoille. Ahtaat asunto-olot edesauttavat tätä kehitystä: kodissa, missä radio ja televisio pidetään aina auki, ei yksinkertaisesti voi välttyä niiden seuraamiselta.
Lapset seuraavat päivittäin televisiota 2–3 tuntia, ja katselu nousee jatkuvasti noin 14. ikävuoteen asti. Kun tiedämme, että lastenohjelmia tulee noin tunti päivässä, seuraa itsestään, että lasten katselu kohdistuu pääasiassa aikuisia varten tehtyihin elokuviin.
Lapset ja yhteiskunta 3/1976
Päiväkodin pihalla
”Hyvä lukija, oletko pysähtynyt miettimään, millainen on tuntemiesi päiväkotien pihan kunto ja ilme? Ovatko pihat innostavia, miellyttäviä ja viihtyisiä elinpiirejä, missä kukoistavien puiden keskellä lasten on mukava leikkiä?
Päiväkodin piha ei vastaa sitä tasoa, mitä lapselle tulisi tarjota. Pihan suunnitteluun ja lapsen maailmaan ei paneuduta. Pihan rakentamisen varat ovat alimitoitetut.”
Lapset ja yhteiskunta 3/1987
Äidin tai isän uusi suhde on lapsellekin uusi mahdollisuus
”Kun äiti tai isä tuo uuden mies- tai naisystävän kotiin, mullistuu lapsen maailma. Eronneen vanhemman uusi suhde avaa lapselle mahdollisuuksia, mutta tuo tullessaan myös ristiriitoja. Äidin tai isän uusi suhde voi parantaa vanhempien eron aiheuttamat haavat tai avata ne.”
Lapsen Maailma 11/1996
Presidenttipeliä
Lapset juttusilla -sarjassa kaverukset Krenar, 7, ja Ilpo, 9, valmistautuvat presidentinvaaleihin. Heille ei ole olemassa aikaa ennen Tarja Halosta.
”– Minun on vaikea kuvitella muuta kuin naispresidenttiä, Ilpo tuumaa.
– Mun isosisko sanoo, että jos Tarja ei voi jatkaa, niin sen uuden presidentin pitää ainakin olla nainen, sanoo Krenar, joka tutkii tarkoin istuvan presidentin kuvaa.
– Hän on kyllä jo aika vanha.
– Niin onkin. Ainakin yhtä vanha kuin minun isäni eli 52, Ilpo veikkaa.
– Mutta vanhat ovat oppineet elämässään jo paljon. Presidentin tulee tietää kaikenlaista. Monia asioita hän oppii eri kouluissa ja liikeneuvotteluissa.”
Lapsen Maailma 1/2006
Syvemmälle!
FT Marko Paavilainen kirjoitti Lapsen Maailman 70. vuosikerran juhlanumeroon artikkelin lehden historiasta. Se on kokonaisuudessaan luettavissa verkosta.
