Viestintää ennen somea
Lumikiitäjä Bombardier Snowmobile R25 kuljetti 1950–60-luvuilla postia ja pieniä koululaisia Lapin tiettömillä taipaleilla. (Postimuseo)
Kirje kotiin. (SA-kuva)
Jarmo-ukin televisiopöydän vetolaatikoista löytyy kolme karamellilaatikkoa täynnä kenttäpostia. Ne sisältävät alle kaksikymmenvuotiaiden veljesten, äidin, tätien ja serkkujen kuulumisia rintamalta kotirintamalle ja takaisin.
Sotavuosien 1939–44 kenttäposti on suomalaisen viestinvälityksen historiassa aivan oma lukunsa. Postilähetyksiä kertyi lähes miljardi. Ne kertovat yhteydenpidon halusta, koti-ikävästä, huolenpidosta ja kaipuusta sekä yksityisen tilan ottamisesta kasarmeilla ja korsuissa.
Tutkijoiden mukaan sota-ajan kirjeenvaihto vertautuu kotoisaan ruokapöytäkeskusteluun: se on arkista rupattelua, jonka tehtävänä on ylläpitää yhteyttä. Sisällöllä ei ole niin merkitystä, kun viestit ovat samalla elonmerkkejä.
Kusti polkee
Robottihelikopteri lennättää Verkkokauppa.comin pakettia Suomenlinnaan. Postin robottikokeilu alkoi syksyllä 2015. (Postimuseo)
Kenttäpostin kuljetus ja jakelu vaati organisointia ja ison joukon viestinviejiä, mutta yhteydenpitoon haluttiin poikkeusoloissa panostaa.
Kirjeiden, korttien ja pakettien liikutteluun on tarvittu kautta Suomen postin lähes 400-vuotisen historian lukemattomia jalkapareja, suksia ja potkukelkkoja, polkupyöriä, moottoripyöriä ja mopoja, hevosia ja poroja, postiautoja ja -busseja, veneitä, junia, lentokoneita.
Postimuseon näyttely Museokeskus Vapriikissa Tampereella kertoo mm. postitalonpoikien vaarallisesta reitistä Ahvenanmeren yli, postitorvien törinästä, ensimmäisestä Adler-merkkisestä postiautosta vuodelta 1911.
Kusti on polkenut lähes 400 vuotta.
Postinkulun vaivat ja vaarat ovat vähentyneet, kun kuulumisten vaihto on siirtynyt kirjeistä ja korteista nettiin ja älypuhelimiin. Postin rooliksi onkin yhä enemmän tullut toimia markkinoiden rattaana: kusti polkee, verkkokaupan paketti kulkee
Visuaalisia kokemuksia
Riitta Ikonen lähetti postikortin opettajalleen Brightoniin. (Postimuseo)
Käsinkirjoitetuissa kirjeissä erottuvat persoonalliset käsialat ja tutun henkilön tyylin tunnistaa heti.
Pirkko Vahteron postimerkissä vuodelta 1985 musisoidaan yhdessä. (Postimuseo)
Lähetykseen liimattu postimerkki on käyttötaidetta, jonka keräily on monelle harrastus. Postimuseo tallettaa kokoelmiinsa kaikki Suomessa ilmestyneet merkit
Sosiaalinen media on suurelta osalta kuvien virtaa. Postikortti oli entisaikojen henkilökohtainen kuvaviesti: kukkakortti syntymäpäiväksi tai maisemakortti matkalta. Sota-aikana postikortti oli myös propagandan väline.
Mail Art – Art Mail -näyttelyssä Postimuseossa on esillä Riitta Ikosen yli 200 postikortin kokoista ja postin välittämää taideteosta.
Ne koostuvat mitä erilaisimmista aineksista merilevästä ja nuppineuloista puhelinlankoihin. Ilman kirjekuorta lähetetyt taideteokset ovat muotoutuneet lopulliseen asuunsa postinkuljetuksen myötä.
Älypuhelin tuo maailman kämmenelle
Puhelimen kehitys keskusvälitteisestä lankapuhelimesta kämmentietokoneeseen on huima esimerkki tekniikan vallankumouksesta.
Ruotsalaista puhelinmuotoilua vuodelta 1896: malli Tunnan eli Tynnyri. (Elisan puhelinmuseo)
Reilut sata vuotta sitten kaupunkilaiset katselivat huolissaan kadun yli kulkevia johtoviidakkoja, joiden pelättiin pimentävän taivaan. Tänä päivänä kansa ei tuijottele taivaalle vaan älypuhelimen ruudulle. Kosketusnäyttöä hiplataan hiljaisuudessa työmatkoilla ja lastenvaunuja työnnellessä. Ruudulle vierii koko maailma: omat kaverit ja läheiset viesteineen, uutiset ja tapahtumat, aikataulut, kartat ja menovinkit.
Puhelinalalta on kadonnut kokonainen naisten ammattikunta: puhelunvälittäjät. Maaseudun sentraalisantroista on tehty ankaraa pilaa esimerkiksi Niskavuori-elokuvissa. Kaupunkien kiireisissä puhelinkeskuksissa ei puhelujen kuunteluun ja juoruiluun ollut mitään mahdollisuutta: pitkissä riveissä istuvat keskusneidit välittivät puheluita tiuhaan tahtiin samalla, kun valvoja käveli edestakaisin selän takana.
Elisan puhelinmuseo sijaitsee Helsingin Töölössä rakennuksessa, jossa aloitti toimintansa Pohjoismaiden ensimmäinen automaattinen puhelinkeskus vuonna 1922. Sieltä löytyy kännykkäkansalle paljon eksoottista katsottavaa: puhelinkoppi, johon voi astua sisään, puhelinluetteloja sekä puhelinkeskus, johon voi soittaa siihen kytketyillä lankapuhelimilla.
Näyttely esittelee myös ensimmäiset kännykkämallit, presidenttien erikoispuhelimet sekä koristeellisia historiallisia lankapuhelimia, joilla on osalla myös lempinimi kuten Luuranko, Hämähäkki, Mäyräkoira ja Kahvimylly. Näyttely on avoinna ryhmille sopimuksesta ja soveltuu parhaiten isommille koululaisille.
Sanomalehti ui somevirtaan
Postinjakaja tuo sanomalehden, mutta uutiset voi lukea myös työmatkalla älypuhelimesta. Lehtijuttu on helppo jakaa Facebook-kavereille tai twiitata eteenpäin, sillä somen uutisvirrat ja Twitter ovat nykytoimittajan työvälineitä. Toimittaja seuraa somessa kuohuvia asioita ja syventää keskustelua kirjoittamalla aiheesta.
Irakilaiset turvapaikanhakijat Osama (vas.) ja Omar Tornionjoen rannalla Torniossa syyskuussa 2015. (Kaisa Rautaheimo / Helsingin Sanomat)
Päivälehden museon uusittu näyttely havainnollistaa uutisvälityksen murrosta tietotekniikan kehittyessä. Järeistä painokoneista on pitkä matka netin virtuaalimaailmaan.
Lehtikuvat luovat osaltaan käsitystämme maailmasta. Kansallismuseon pop up -valokuvanäyttelyssä Pakolainen, evakko, ihminen on reportaasikuvia viime syksynä saapuneista turvapaikanhakijoista ja Suomen ensimmäisistä kiintiöpakolaisista 1970-luvulta.
Uutiskuvaseinä Päivälehden museossa. (Ida Pimenoff / Helsingin Sanomat)
Lehtikuvat asettuvat näyttelyssä kiinnostavaan jatkumoon suomalaisten Amerikan siirtolaisten, sotalapsien ja evakkojen kanssa.
Evakkoon lähtijät viestivät kirjeitä kirjoittamalla, nykypäivän pakolainen tarvitsee kotoutumiseen toisenlaiset välineet. Ruotsalainen teleoperaattori Tele2 tuki syksyllä siirtolaisvirtojen mukana yksin Ruotsiin tulevia lapsia. Se lahjoitti Tukholman Fotografiska Museetin syyrialaisista pakolaislapsista kertovassa Magnus Wennmanin lehtikuvanäyttelyssä jokaista kerättyä vanhaa puhelinta vastaan uuden älypuhelimen pakolaislapselle.
Tove Janssonin äidin Signe Hammarsten-Janssonin piirtämä Tuberkuloosihuolto-sarjan merkki vuodelta 1953. (Postimuseo)
https://corporate.elisa.fi/elisa-oyj/elisa-oyj/historia/puhelinmuseo/
