Mitä lastenteatterille kuuluu?
Teatteri Hevosenkengän Kummituskekkerit. Kuva Miska Reimaluoto
Teatteri Vantaan syksyn uutuus on Viirun ja Pesosen joulu. Kuva Kare Bonsdorff
Lastenteattereiden kehitys ei ole ollut erityisen suotuisaa, osoittaa Suomen Teatterit ry:n tekemä selvitys vuodelta 2014. Itsenäisiä, valtionosuuden piirissä toimivia lastenteattereita on tällä hetkellä enää viisi. Parinkymmenen vuoden aikana kolme teatteria lopetti toimintansa talousvaikeuksien vuoksi ja yksi fuusioitui osaksi toista. Teatterikartalta katosi siis neljä lastenteatteria!
– Lasten- ja nuortenteatterin kentällä toimii kuitenkin kiinteän rahoituksen piiriin kuulumattomia vapaita ryhmiä, ja niiden määrä on ilahduttavasti lisääntynyt, toteaa Suomen Assitej:n sihteeri Inka Kunnala.
Assitej International (l’Association Internationale du Théâtre pour l’Enfance et la Jeunesse) on kansainvälinen lasten- ja nuortenteatterijärjestö, jolla on jäseniä 80 maassa. Suomessa se aloitti toimintansa 1975: sillä on 76 jäsentä, joista 45 yhteisöjäseniä. Niitä ovat teatterit, vapaat teatteriryhmät ja oppilaitokset. Yhdistys edistää lasten- ja nuortenteatteritietoutta ja arvostusta sekä toimii alan kehittämisen ja tutkimuksen hyväksi.
Ryhmien esitykset jalkautuvat lähelle yleisöään kaupunkien kulttuuritaloihin, päiväkoteihin ja kouluihin. Ne järjestävät myös aktiivisesti kiertue- ja vierailunäytäntöjä.
Laitosteattereiden vahvuus piilee puolestaan siinä, että niiden isot resurssit tarjoavat mahdollisuuden sekä ison näyttämön spektaakkeleihin että pieniin, intiimeihin, vain lapsille suunnattuihin esityksiin.
Uusia tuulia
Teatteri Hevosenkengän Lumikuningatar. Kuva Robert Seger
Kaikki valtionosuutta saavat lastenteatterit ovat tehneet viime aikoina yleisötyötä. Yleisötyö- ja kasvatustoimintana on järjestetty muun muassa esityksiin liittyviä yleisötyöpajoja lapsille ja perheille sekä kursseja ja teatterileirejä opettajille. Moni teatteri on kehittänyt opettajille materiaalipaketteja esitysten käsittelemiseen lasten kanssa.
Teatterit järjestävät yleisötyöpajoja myös muiden toimijoiden, kuten museoiden, kanssa.
Lastenteatterit ovat tehneet yleisötyötä myös erityisryhmien kanssa ja toteuttaneet teatterikasvatusprojekteja nuorisotyön parissa.
Osalla teattereista on kummiluokkatoimintaa, jossa luokkien kanssa työskennellään pitkäjänteisesti. Yleisötyön kokonaismäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen merkitys on teatterin toimijoiden mielestä lisääntynyt.
Jotkin ryhmät tarjoavat teatteriesityksiä jopa vauvoille. Vauvateatteri ammentaa vauvojen omasta elämysmaailmasta. Siinä voi olla lauluja, loruja, rauhallisia ääniä, paljon värejä, palloja ja erimuotoisia esineitä. Vauvateatteri on yhä melko vähäistä Suomessa, mutta kiinnostus sitä kohtaan on lisääntymässä.
Ammattilaisten teatteria
Nukketeatteri Sampon Laiva on lastattu. Kuvassa nukeillanäyttelijä-muusikko Susan Aho. Kuva Uupi Tirronen
Silläkin on merkitystä, tehdäänkö lasten- ja nuortennäytelmiä siihen erikoistuneissa teattereissa vai osana teatterin muuta ohjelmistoa.
Lastenteattereissa työskentelevät siihen erikoistuneet ammattilaiset, joilla on tietotaitoa omasta alueestaan ja intohimo tehdä esityksiä nimenomaan lapsiyleisölle.
Esitysten aikataulut, teatterin miljöö ja koko toiminta on suunniteltu lapsiystävällisiksi.
Lastenteatteri on alan ammattilaistenkin keskuudessa ollut vähemmän arvostettua kuin muu teatteri.
– Näyttelijöiden koulutus lastenteatterin ammattilaisiksi on myös ollut puutteellista, kertoo näyttelijä, teatteriopettaja Mirjami Heikkinen, joka osallistui Teatterikorkeakoulun taiteellisen lasten- ja nuortenteatterin kurssille vuonna 2010. Tämän tyyppistä koulutusta ei ollut ollut tarjolla enää moneen vuoteen.
Heikkisen mielestä lapsille pitää tarjota taiteellisesti korkeatasoisia esityksiä. Teatterikappaleen ei pidä opettaa ja kasvattaa, vaan tarjota taiteellisia elämyksiä. Lastenteatterin ammattilaiset keskustelevat mielellään esityksen jälkeen lasten kanssa ja kuuntelevat heidän kommenttejaan. Tällaisessa vuorovaikutuksessa voi jopa jokin opetuksellinenkin viesti jäädä lasten mieleen.
Älkää, mummot, valittako!
Kiinnostus vauvateatteria kohtaan on lisääntymässä.
Kun mummot veivät omia lapsiaan teatteriin kolmisenkymmentä vuotta sitten, he kävivät enimmäkseen isoissa laitosteattereissa ja ehkä joissain harvoissa nukketeattereissa. Samat näytelmät, usein kirjoista tutut tarinat, pyörivät pitkään teattereiden lavoilla.
Katsomot olivat aina täynnä. Samaa esitystä saatettiin käydä katsomassa useampaankin kertaan. Lapset saivat vahvoja yhteisiä kokemuksia, joita näyteltiin jälkeenpäin kavereiden kanssa omissa teatterileikeissä.
Totuus taitaa kuitenkin olla se, että aiemmin teatteria oli tarjolla vähemmän, mutta kaikki näytelmät käytiin katsomassa. Ja lasten kaverit tekivät samoin.
Huolimatta siitä, että lastenteatteritarjonta on viime vuosina vähentynyt, lapsilla on kuitenkin nykyään mahdollisuus nähdä eri puolilla Suomea enemmän teatteriesityksiä kuin mitä heidän vanhemmillaan aikoinaan.
Esiintyjät tarvitsevat yleisön ja yleisö esiintyjät.
On tärkeää, että me mummot, lasten vanhemmat ja muut kasvattajat viemme lapsia katsomoihin nauttimaan ja oppimaan. Kun käymme ahkerasti teatterissa, autamme teatteritaidetta säilyttämään resurssinsa ja jopa lisäämään tarjontaansa. Esiintyjät tarvitsevat yleisön ja yleisö esiintyjät. Teattereiden uusi yleisötyö tuo osapuolet aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön.
Assitej:n sivuilta löytyy esityskalenteri, johon teatterikentän toimijat päivittävät esitystensä tietoja. Esitystä voi hakea esimerkiksi ikäryhmän tai paikkakunnan perusteella. Sivuja viimeistellään paraikaa: www.lastenteatteri.fi
Lastenteatteriselvitys. Katsaus valtionosuuden piirissä olevien lastenteattereiden tilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin vuosina 1995–2011 on luettavissa verkossa (pdf): www.suomenteatterit.fi/wp-content/uploads/2013/06/Lastenteatteriselvitys-Katsaus-valtionosuuden-piiriss%C3%A4-olevien-lastenteattereiden-tilanteessa-tapahtuneisiin-muutoksiin-vuosina-1995-2011-.pdf
Oppilailta saa kerätä varoja
Lasten- ja nuortenkulttuurin ylläpitäminen on poliittinen arvokysymys, sillä siihen liittyy myös kasvatuksellisia ja sivistyksellisiä näkökulmia. Lapsille ja nuorille on tarjolla runsaasti kulttuuritapahtumia, joiden kanssa teatteri joutuu kilpailemaan.
Lastenteattereiden kokonaisrahoitus ei ole kasvanut samaan tahtiin kuin muissa teattereissa. Niiden lipputulojen osuus on vähentynyt ja esitysten määrä laskenut.
Keskeinen syy on koulujen ja päiväkotien kulttuuriin kohdennetun rahoituksen pienentyminen, minkä johdosta tilausnäytäntöjen kysyntä on laskenut voimakkaasti. Ja niiden väheneminen rajoittaa tarjontaa, vaikkei teattereilta suoraan resursseja leikattaisikaan.
Tilausnäytösten määrän lasku liittyy 2000-luvun alkuvuosien keskusteluun koulujen ja päiväkotien rahankeruusta. Polttava kysymys oli, saako oppilailta periä maksua peruskouluopetuksen yhteydessä toteutettavista retkistä ja vierailuista. Opetushallitus linjasi jo vuonna 2006, että vaikka oikeus maksuttomaan perusopetukseen on kirjattu perustuslakiin, se ei estä kouluja järjestämästä retkiä tai muita tapahtumia. Koulun opintokäyntejä voidaan tukea joko huoltajien tai huoltajien ja koulun yhdessä keräämillä varoilla. Koulu on vastuussa siitä, että kaikilla oppilailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua toimintaan.
Myös opetusalan ammattijärjestö OAJ on kannattanut asiaa.
Osassa kunnissa luullaan silti edelleen virheellisesti, ettei oppilailta saisi kerätä varoja retkiin. Se on vaikeuttanut lastenteattereiden toimintaa huomattavasti, sillä peruskoulut ovat yksi lastenteattereiden keskeisimmistä kohderyhmistä.
Suomen Teatterit ry kutsui tammikuussa 2014 Suomen Kuntaliiton, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen edustajat keskustelemaan rahankeruukieltoon kouluissa ja päiväkodeissa liittyvistä väärinkäsityksistä. Opetushallitus julkaisi tapaamisen jälkeen yhdessä Kuluttaja- ja kilpailuviraston kanssa laajemman ohjeistuksen koulujen yhteistyöstä, markkinoinnista ja sponsoroinnista. Toivottavasti tämä edistää lasten pääsyä teatteriin.
Retkien ja muun koulun ulkopuolisen toiminnan järjestäminen perusopetuksessa –tiedote löytyy verkosta (pdf): www.oph.fi/download/159339_koulujen_ja_oppilaitosten_seka_yritysten_valinen_yhteistyo_markkinointi_ja_s.pdf
Lippujen hinnat
Lastenteattereiden lipunhintoja pyritään pitämään kohtuullisina valtion ja kuntien tuella, mutta hinnat vaihtelevat esitysten mukaan. Niiden hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin muissa teattereissa. Lastenteattereissa pääsylipputulo myytyä lippua kohden on keskimäärin 5,9 euroa, kun muissa teattereissa vastaava tulo on noin 17 euroa.
Suurin menoerä muodostuu työvoimakustannuksista, jotka ovat samat riippumatta siitä, minkä ikäistä väkeä katsomossa istuu.
Lastenteatteriesityksistä ei rahasampoa saa, vaikka täyttöasteet ovat hyviä. Lastenteattereiden keskimääräinen täyttöaste on 77 prosenttia, kun se on muissa teattereissa 68.
Lapsen kanssa teatteriin – aikuisen käyttäytymisopas
- Käy lapsen kanssa teatteritilanne etukäteen läpi.
Keskustele lapsen kanssa, mitä teatterissa tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Lapsen jännitystä helpottaa, kun hän tietää, että teatterissa valot menevät välillä pois ja että siellä ei jutella koko ajan.
- Ole ajoissa.
Pieni, mutta merkittävä seikka. Vähintään 10–15 minuuttia antaa lapselle aikaa totuttautua uuteen ympäristöön ja rauhoittua. Keskitytte molemmat paremmin esitykseen.
- Laita se puhelin pois.
Ihan oikeasti. Koko esityksen ajaksi. Etkö sitä paitsi mieluummin keskity seuraamaan, miten lapsi reagoi esitykseen?
- Jätä megahyperkarkkisäkki kotiin.
Jos lapsi keskittyy liiaksi karkinsyöntiin, esitys voi mennä ohi. Nauttikaa herkuista esityksen jälkeen lämpiössä tai kotona.
- Noudata ikäsuosituksia.
Ikäsuositukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten esityksen kesto, pimeys ja erikoistehosteiden käyttö tai pelottavat kohtaukset. Suosituksia kannattaa noudattaa. Jos asia mietityttää, kannattaa kysyä ikäsuosituksen perusteluja, ja tehdä ratkaisut oman lapsen kannalta. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä!
- Anna lapselle esitysrauha.
On tärkeää, että aikuinen on lapsen mukana teatterissa. Teatteriesitys saattaa olla lapselle hyvinkin jännittävä kokemus. Anna lapselle tilaa kokea esitys. Anna hänen eläytyä ja keskittyä. Esityksen aikana ei tarvitse selittää juonta, kiperiin kohtiin voi palata kotimatkalla.
- Möröt, pimeä, paha mieli tai muu harmi…
Joskus lastenteatterissa esityksen alussa saatetaan sanoa, että katsomosta saa poistua ja tulla takaisin. Jos epäilet, että lapsesi saattaa kaivata hengähdystaukoa esityksestä, kysy henkilökunnalta etukäteen, voiko tilasta poistua ja palata. Tarkkaile lasta, olet paras arvioimaan, missä hänen rajansa menevät.
- Kysy lapselta mitä hän piti esityksestä.
Voitte yhdessä käydä kotimatkalla läpi, mitä esityksessä tapahtui. Mikä oli kivaa? Mikä pelottavaa? Jäikö jokin asia mietityttämään? Kuuntele ja anna tilaa lapsen tulkinnoille. Ne voivat olla avartavia!
- Ei liikaa pynttäämistä.
Teatteriin meneminen on lapselle jännitystä ja riemua, joskus jopa suurta juhlaa. Älä silti pue lasta ylenpalttisen juhlaviin vaatteisiin. Tärkeää on, että lapsen on mukava olla.
- Nauttikaa esityksestä!
Teatterin taika on elävissä ihmisissä ja tapahtuman hetkellisyydessä. Ottakaa kaikki siitä irti!
>Vinkit antoi Assitej:n sihteeri Inka Kunnala
